Järkytyin tästä uutisesta

Järkytyin uutisesta Hesarissa. Että ihmisen terveys määräytyy pitkälti jo kohdussa.

Apua! Mietin, olenko ollut stressaantunut tai masentunut odotusaikana, koska se vaikuttaa lapsen tulevaan terveyteen.

Nyt oikein siristelen muistojani. Molemmat odotusajat olin töissä. Ja varmasti oli jonkinlaista stressiä. Minusta - kokemuksieni mukaan - ei ole olemassakaan opettajan työtä, jossa ei olisi ainakin jonkun verran stressiä.

Sen verran muistan positiivisena asiana, ettei verenpaineeni ollut koskaan kohonnut neuvolakäynneillä. Se oli pikemminkin alakanttiin. En ehkä stressannut aivan kauheasti? Vai tarpeeksi tehden tulevat lapseni sairaiksi?

Sen kyllä muistan, etten ollut masentunut. Olin sen sijaan täynnä intoa odotuksesta. Olinhan jo 32-vuotias elämää nähnyt nainen, kun sain ensimmäisen lapsen. Toinen syntyi yhden ja puolen vuoden jälkeen. Päällimäisenä tunteena oli jännitys, iloinen odotus. Ja mielenkiinto oman vartaloni muutoksiin. 

Mutta tuohon Hesarin uutiseen, joka sai minut joksikin aikaa aivan tolaltaan: Sikiöaika vaikuttaa myöhempään terveyteen. Diabetekseen. Ylipainoon. Sydänsairauksiin. Masennukseen.

Eikö vauva saa olla turvassa edes kohdussa? 

Se on vaan jotenkin väärin. Mitä äiti tunteilleen voi? Vaikka varmasti haluaisi tulevalle lapselleen kaikkea hyvää. Hesarin uutisessa sanottiin myös lakonisesti: "sikiöajan olot voivat ohjelmoida geenit pieleen".

Olenhan minä sen tiennyt, että sikiötä vaurioittaa alkoholi, huumeet ja tupakka. Mutta vielä äidin tunteet!

Tässä sysätään valtava vastuu ja huoli raskaana olevalle naiselle. Vaikka todellinen, varsinainen härdelli alkaa vauvan synnyttyä. Elämä muuttuu niin täysin.

Hesarin uutisen mukaan äidin raskaudenaikainen masennus lisää lapsen tulevia psykiatrisia ongelmia ja hidastaa kehitystä.

Oikein lääketieteellisesti selitettiin: Masennus häiritsee sikiön kehitystä, koska se muuttaa äitiä fyysisestikin. Äidillä erittyy enemmän stressihormoni kortisolia ja tulehdustaso nousee. Kortisoli vaikuttaa etenkin sikiön aivojen kehitykseen.

Myös vauvan alhainen syntymäpaino ennustaa myöhemmin korkeampaa verenpainetta ja sepelvaltimotaudin riskiä.

Eikö riitä jo, että pelotellaan vasta odottavaa äitiä. Huolet sen kun lisääntyy synnytyksen myötä.

"Olot kohdussa vaikuttavat ilmeisesti kahta ei tietä. Ensinnäkin jos lapsi syntyy pienikokoisena, hänellä on tavallista pienemmät sisäelimet, esimerkiksi insuliinia tuottava haima. Insuliinin häiriöt voivat johtaa diabetekseen. "

"Pienikokoisena syntyneen - eli alle 2.5-3 kilon kokoisena - lihaskudos jää niin ikään pysyvästi pienemmäksi. Vaikka myöhemmin kasvaisi isokokoiseksi, kehon koostumus on ohjelmoitu sellaiseksi, että rasvakudos korostuu." Lapsi lihoo siis helpommin.

En halua tässä kehuskella - koska äideillä on samantapaiset huolet - mutta synnytin molemmat lapseni kyykyssä ja seisten. En halunnut alentua potilaaksi vuoteeseen. Olin synnyttäjä. En potilas.   Toimin niin kuin naisen vaisto sanoi. Tällainen synnyttäminen tuli vain spontaanisti. En ollut suunnitellut sitä etukäteen. Tuntui vain hyvältä. Kaikki sujui kivusta huolimatta mainiosti.

Ja tästäkin tavasta sain jotenkin kielteisen palautteen: "Oletko urheilija? Kuvitteletko kestäväsi seisten kaiken kivun ja rasituksen?" Kyllä kestin. Vauvat syntyivät hyvin pistein, melkein neljä kiloisina.

Ennen synnytystä minua oltiin tietysti peloteltu: Sinulla on niin pieni maha, että vauva on varmasti liian pienikokoinen. Kätilöt olivat ihmeissään, että niin pienestä mahasta syntyi normaalipainoinen vauva. Syynä vatsan pienuuteen oli se, että minulla oli silloin nuorempana niin tiukat vatsalihakset, ettei vatsa noussut kauheasti vaan vauva painoi sisäelimiä.

Tämän jutun varsinaiseen aiheeseen. Tietysti suositellaan raskaana oleville naisille tätä tuttua liturgiaa: liikuntaa; hedelmiä, kasviksia, marjoja; vähemmän kovia rasvoja.

Tässä ei oteta huomioon raskaana olevan naisen mahdollisia mielihaluja. Ensimmäisen odotuksen aikana minulla oli himo vihreisiin papuihin. Toisen odotuksen aikana ranskanperunoihin. En yksinkertaisesti voinut mielihaluilleni mitään. Piti syödä sitä mitä halutti. Että ylipäätään sai syötyä. Minkälainen tulevaisuus odottaa lastani, jonka odotusaikana söin paljon ranskanperunoita?

Viisaat tutkijat ovat sitä mieltä, että etenkin raskauden aikaista masennusta pitäisi seuloa neuvoloissa. Ja ohjata masentuneet psykoterapiaan. Raskauden aikanahan ei voi syödä masennuslääkkeitä.

Entä jos raskaana olevan naisen mielialat ovat hyvin vaihtelevat - kuten yleensä, minullakin oli? Mitä heille pitäisi tehdä? Siihen ei tutkimuksessa vastata. Tutkijat ovat olleet tietty miehiä. Jotka ovat vain paistatelleet tulevan  ja olevan isyytensä loistossa. Onkohan muuten siemennestettä tutkittu kunnolla? Miten paljon siinä voisi olla kaikkien tautien aiheuttajia?

Mitä tunteita teillä jo lapsensa saaneilla naisilla herää tästä uutisesta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay