Mitä harrastan nykyisin?

Kirjoitan tätä sitä mukaa, mitä harrastuksia tulee mieleen. Ehkäpä ne tulevat sieltä mielestä tärkeysjärjestyksessä. Ensimmäisenä mieleen tuli lukeminen. Olenkin ollut varsinainen lukutoukka lapsesta asti. Luen joka päivä vähintään kaksi tuntia. 

Lempikirjailijoita on niiiiiin paljon. Margaret Atwood. Paul Auster. Haruki Murakami. Amy Tan. Zadie Smith. Fjodor Dostojevski. Ljudmila Uiltskaja. Sylvia Plath. T.S Eliot. Sofi Oksanen. Katja Kettu. Yllä ja alla olevat. Voi luoja....lempikirjailijoita on niin valtavasti...Ei kukaan jaksaisi minun luetteloani. Panin kaikki edellä olevat omaksi virkkeeksi pisteellä. Koska he ovat kaikki niin valtavan hyviä ja suuren kunnioittamisen arvoisia. Enemmänkin.

Nyt mieleen tuli kuntosali. Olen harrastanut sitä viisi kuusi vuotta kolme kertaa viikossa. Opiskeluaikoina ja Turussa työtä tehden harrastin sitä kymmenen vuotta. Nautin ja iloitsen päästä kuntosalille. 

Nostaa vähitellen painojen määrää. Tuntea rasitus lihaksissa. Sen jälkeen endorfiininen ihana olo. Se on myös eräänlaista mindfulnessia, jos on itsekseen salilla. Kaverien kanssa tulee tietysti pölötettyä ummet ja lammet. Yksin treenatessa keskityn täysin sarjojen laskemiseen ja liikkeeseen. Puhdistaa mieltä. Vanha  kesäkuun  postaus löytyy täältä kuntosalipostaus:

   Nurmaan joki uuden sillan alla

Tein kuntosalista kesällä tosiaan oman postauksen. Mutta tapani mukaan olen poistanut kaikki kuvat, jotta en käyttäisi niitä kahta kertaa. (Mistä tuokin tulee...Miksi en voisi käyttää niitä niin monesti kuin huvittaa? Olen tavallaan joissakin asioissa ankara ja vaativa itselleni. Siis joissakin asioissa.)

Runojen rustaaminen. Erityisesti syksyllä alkaa runosuoneni pulputella. Olen inspiraatiokirjoittaja. Impulsiivinen luonne. Niin tässä blogissanikin.Olen runoillut lapsesta saakka. Runo tulee kun on tullakseen. En sitä juurikaan muokkaile. Alitajunnan temppujahan ne ovat. Jotenkin vapauttavia.

Luonnossa liikkuminen. Tätä olen harrastanut myös lapsesta asti. Rakastan metsän rauhaa. Kaikki aistit saavat virikkeitä. Verenpaine laskee (siis yleensä, minulla se on vähän liian alhainen). Mielihyvähormoneja erittyy. Stressihormonit - adrenaliini, kortisoli - laskevat. Vasta aivan viimeaikoina on ihan tieteellisestikin todettu luonnon terveyttä edistävä vaikutus. Se on jo vähän muotiakin. Ehkä ensi kesän trendi. Vähän huvittava ajatus...

Luonnossa liikkumiseen liittyy etenkin loppukesällä ja syksyllä sienestys. Se on eräänlaista saalistamista. Hitaasti ja tarkkaavaisesti kulkemista. Pakastimet täyttyy sienistä. Kaverit ja naapurit saavat sienilahjoja.

                      Syksyn sieniä ja sormeni. Kantarelleja ja orakkaita.

Lenkkeily noin neljä kertaa viikossa. Se on myös henkistä puhdistumista. Ajatukset kirkastuvat. Tietty kunto pysyy kohdillaan. Mutta se ei ole minulle olennaisin asia lenkkeilyssä. Vaan lenkkeilyn zen.

Kokkaaminen on kivaa ja rentouttavaa, jos aikaa on mukavasti. Kokkailen kasvis- ja kalaruokia. On kiva kokeilla uusia reseptejä ja keksiä niitä itse. Keittiö on meillä ehdottomasti minun valtakuntani.

Maalaaminen. En ole siinä kovinkaan lahjakas, vaikka kuvaamataito oli koulussa aina kymppi. Uskon että sain sen vain innostuneisuudestani. Mikä nyt opettajan sydäntä eniten lämmittää kuin oppilaan into ja motivaatio. Akvarellit sopivat kaikki Nyt ja Heti-luonteelleni. Sitä parempi mitä nopeammin tekee.

Rasioiden ja kaiken oikeasti vanhan keräily. Kirppareilla ja huutokaupoissa tunnen olevani minulle sopivassa ympäristössä. Vanhaa hyvää aikaa. Tuota jaksan jankuttaa. Vaikka ei se varmasti niin ollut. Mutta olen vanha sielu. Minkäs tälle hulluuden yhdelle muodolle voi.

                  Vanha venäläinen samovaari.

   Vanha kengän lesti.

Noita kuvia - minun mielestäni - ihanista vanhoista esineistä riittäisi. Mutta tämä postaus on jo liian pitkä.

Blogin pitäminen on tätä nykyä myös harrastukseni. Virkistävää vaihtelua. Opettajan suuna päänä hommaan.



Mitä sinä harrastat? Mikä on lemppariharrastuksesi?

Lähteet: kuvat omat