Työpäivän vaatteet ja päivitys

Kerron usein näissä vaatepostauksissani, mitä uutta olen viikon aikana oppinut ATK:ssa. Tällä viikolla ei ole oppimiskokemuksia.En ole oppinut yhtään mitään.

Yritin käyttää Google Analyticsiä, mutta en ymmärtänyt siitä hevontaivaallista. En ymmärrä myöskään Google +:aa. Miksi minun blogi on sielläkin? Ja monet kommentit? En sitten millään ehtisi vastaamaan niihin. Enkä vastaakaan. Varsinaiseen Blogger-alusta blogiin menee sopivasti aikaa. Ja kun en kauheasti tykkää istua tietokoneella. Miksi urakoisin? Tekisin tästä hommasta työlästä ja ikävää. Tämä on rentoutumista varten. Työn vastapaino. 

                     Harakan pukukaulakoruja. Olen niin bling-bling, että ehkä teen tästä
                     aiheesta vielä oman postauksen.


Google +:ssa on vaikka mitä  minulle lähetettyjä kuvia ja valokuvia? Anteeksi, kun en yleensä käy Google + :ssa. Jos olen piittaamattomuudellani loukannut jota kuta. Ei ole ollut tosiaankaan tarkoitus. Rajansa tietokoneajallakin. Olen kai jonkinlainen digi-invalidi. En pysty olemaan kauan koneella.Tsiisus.

Pitää ensi viikolla kysyä ohjaajaltani Tapsalta neuvoja. Että sellainen viikko sillä rintamalla: olen edelleen tukevasti (ja tukeva) digiblondi.

Kuvien tunika on jo monta vuotta vanha, merkiltään Desigual. Kun tässä päivänä  muutamana kävin vaatteitani läpi, että mitkä voisin viedä kierrätyskeskukseen. Hämmästyin, että minulla on niin monta Desigualin mekkoa ja tunikaa. Värikkäistä vaatteista pitävänä niille löytyy käyttöä.

Minulla on taas jalassa nuo tekonahkahousut. Vilan. Ovat siis ehkä lempparihousuni tällä hetkellä. Vaikka voisin yhdistää noihin tunikoihin leggismäisiä farkkujani.

Ilmeistäni huomaa taas, että mies kuvasi. Olen vihaisen ja kireän näköinen. Niin kuin mieskin on ottaen vähän vastentahtoisesti, hitaasti ja suurella vaivalla valokuvia. Tunteet tarttuu. Ikävä kyllä.

Myös valokuvakammo jäytää edelleen. Mutta sitten tytär sattui paikalle ja sanoi: hei, sullahan on koko ajan sama ankea ilme. Sama asento. Istu vaihteeksi sohvalle. Lopulta minun piti kuvaajan ohjeiden mukaan loikoilla siinä. No, vaihtelua ainakin. Kipakat käskyt.

Tytär ei ole ennen halunnut kuvata vaatepostauksiani. Mutta nyt sitten halusi. Spontaani niin kuin minäkin. Ja kas, heti minua alkoi naurattaa hänen "professionaaliset" ohjeensa ("nyt hymyä, nyt rento ilme, nyt intensiivinen katse....") ja erittäin nopea kuvaustyyli. Nauruksihan se sitten meni.

Korvikset on aika isot. Tykkään niiden vihreästä väristä. Korvat on punaiset, koska tulin vasta lenkiltä.

Hyvää perjantaita kaikille!