Miksi valeuutiset ja huijaukset otetaan totena niin usein? Itselläni netissä on vain se ongelma. Että impulsiivisena ihmisenä lankean paljon lupaaviin mainoksiin. Nyt ja heti on tilattava.
Viimeisin esimerkki näistä impulssiostoksista on käärmeseerumi kasvoille. Kun sain tuotteen, siinä ei ollut edes kunnollisia sisältömerkintöjä. Uskaltaisiko tuota laittaa naamaansa, mietin.
Päädyin johtopäätökseen: koska olen maksanut tästä, ei kun käyttöön vaan. Iholle ei onneksi tapahtunut mitään kauheaa. Mutta käärmeseerumi ei kyllä toteuttanut lupauksiaan: Niin tehokas että botox jää kakkoseksi.
On tutkittu, että nettihuijauksiin lankeavat eniten yksinäiset, kovia kokeneet, vanhukset.
Infoähky alkaa rajoittaa huomiokykyämme. Varsinkin kun ollaan koneella tuntikausia. Netin virrassa kaikenlaiset sisällöt leviävät hyvin. Tiedon totuudesta välittämättä.
Väärän tiedon kyseenalaistaminen vaatisi motivaatiota ja maalaisjärkeä. Tiedon totuuden pohtiminen on älyllisesti haastavampaa kuin sen hyväksyminen sellaisenaan. Infoähkyssä tulee laiskaksi. Edes itse sitä sillä hetkellä tajuamatta.
Erityisesti yksinäiset vanhukset ovat erittäin haavoittuvaisia huijauksen suhteen.
Mutta ei nuoret sen parempia ole tunnistamaan huijausta. Heidän on vaikea tunnistaa muun muassa valeuutista, jos se on uutismaisessa, pätevässä muodossa.
Oletko sinä langennut ostamaan netistä jotakin hetken mielijohteesta?
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2017, kuvat Pexel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!