Vähän hupsuttelua ja kesävaatteita

Se on nyt kesä. Ihan oikeasti. Ilmakin lämpeni ja ulkona tarkenee kesähepeneissä; tosin tänään sataa taas. Oli ihanaa, ja korkea aikakin luopua nailonsukkahousuista. Tulee jotenkin vapautunut olo: iho paljaana valkohehkuisen taivaan alla. Eräänä lenseän lämpöisenä päivänä menin hetken mielijohteesta paikalliseen kultasepänliikkeeseen ja ostin elämäni ensimmäisen nilkkakorun. Kyllä sitä vähän yli viisikymppisenäkin voi kokeilla asioita ensimmäistä kertaa. Päätin, että koru pysyy nilkassa koko kesän. Ehkäpä hankin toisenkin samaan nilkkaan; tulee vähän näyttävämpi. Sattuu huvittamaan.

Pikku hupsuttelusta kesätamineisiin:

Taas tanatan tuon pönttöuunin edessä. Kuvien paita on vanha, merkiltään Anna Field, tilattu Zalandolta. Caprit muistaakseni pari vuotta vanhat, merkki Cream, ostettu paikallisesta Tarjan muotipuodista.

Tämä kuva on vähän huvittava, koska leggingsien lahkeet on miten sattuu. Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Niin on hauskempaa. Tunika ostettu muutama vuosi sitten Thaimaasta.

Tämä mekko/tunika on merkiltään Yumi, ostettu monta vuotta sitten; en enää muista mistä.

Tämän tunikan leikkauksesta ja laskoksista tykkään. Lindexiltä useampi vuosi sitten.

Mitäköhän tuossa selitän? Naamasta ja käsistä päätellen - mielestäni - jotakin tärkeääkin. Mekko ei oikein pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa. Siinä on kaunis strassikaulus kuin koru. Merkiltään Dorothy Perkins, tilattu viime talvena Zalandolta.

Kas kummaa, osaan välillä nauraakin valokuvissa. Jonkinlaista edistystä siis tapahtuu. Tuuli käy mekon helmaan. Nyt ei kun lenkille raikkaaseen kesäsateeseen.