torstai 29. kesäkuuta 2017

Kesämekossa ja hölinää

Taas hupeltelen vaatteilla. (Ja tuo kuva ei suostunut olemaan keskellä tekstiä. Ja nyt kun yritän vaikuttaa asiaan - olenhan sentään tämän hemmetin tietokoneen omistaja - tulee vaikka minkälaista tekstiä. Tai ehkä minä olen yksinkertaisesti yksinkertainen digiblondi. Ja tapani mukaan olen ankea ja murjottava noissa kuvissa.)

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän käytän mekkoja. Se taitaa olla vaan laiskuutta ja mukavuudenhalua - ei tarvitse erikseen miettiä ala- ja yläosaa. Yksi vaate päälle. Ja sillä selvä. Mekossa on mukavampi olokin kuin housuissa. Sekä naisellisempi. Vaikka minulla on pattipolvet.


Ulkona oli vain kymmenen astetta lämmintä, kun mieheni kuvasi minua, joka en vieläkään ole oppinut olemaan valokuvissa.(Kiva nyt tämä teksti näyttää asialliselta; ohjelma ei töki; mitä ihmettä ei töki?...Minua vai? Kuule sinä "ohjelma" kukaanhan ei tule minua tökkimään...Se on alistavaa, sukupuolittunutta...Tekisi mieli kunnolla kirota tälle "ohjelmalle"...ja sen jälkeen kunnolla esittää argumentin loppupäätelmä. Otan kuule filosofian kehiin... Anteeksi... Ajatus vaan seuraa toista... Nyt ryhdistäydyn. Marja kirjoittaa seuraavan ihan koko tekstin asiallisesti ja siivosti (?) Mistä tuollainen sana "siivosti" tuli. Ei kuulu tavalliseen puheeseeni tai ko. asiassa tekstiin.)Muistin juuri, etten ole muistanut (taas) tyttäreni kehoitusta opetella olemaan valokuvissa ottamalla selfie:tä. Ei tule ketterästi mieleen kuvata itseään. Mutta yritän muistaa.

Osassa kuvia on tuon sään takia neuletakki päällä. Muutenkin jopa hyvin fiinit mekot - esimerkiksi pitsimekot - saa päivitettyä arkikäyttöön rennolla takilla: bomber-, biker- tai farkkutakilla. Minulle vaan sattui käteen nuo neuletakit. Tällä kertaa. Takit ovat nuorekkaampia kuin neuletakit. Juu, tiedän sen: villatakki+kukkamekko=mummo. Minulle on kertynyt monta farkkutakkia. Omistan yhden bomber-takin. Bikertakkini - vieläpä oikeaa nahkaa ja melko hintava - olen onnistunut hävittämään tänne kotiin jonnekin. Meillä on tavaroilla kummallinen taipumus kadota; viime viikon Anna-lehti hävisi tuosta vaan jonnekin. Olisin sen lukenut. Kuten olen aikaisemminkin sanonut kodistani: kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.

Yllä oleva mekko on merkiltään Happy Holly. Sininen villatakki on Kiomin. Mekon tilasin tänä keväänä, en vaan muista mistä. Neuletakki on joskus kauan sitten tilattu Zalandolta.

Huomasin, että kuvissa olen tosi väsyneen näköinen. Syystäkin. Luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni - toinen kirja  kahteen asti yöllä (tämä kirja on erittäin koukuttava ja välillä jopa ahdistavan herkkä ja intensiivinen miehen kirjoittamaksi kirjaksi) ja heräsin jostakin syystä jo kuudelta. Kärsivällisyyteni ei kestänyt pyöriskellä sängyssä ja odottaa uudelleen nukahtamista. Niinpä nautin aamiaiseni. Kirjoitin yhden jutun. Keräsin kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdin kuntosalille. Sen jälkeen ruokakauppa.  Ja uuden mikron osto. Vanhassa tulee sisälle ikään kuin kipinöitä ja outo haju ulospäin. Ei tiedä, se saattaa olla jopa ainokaiselle terveydelle vaarallinen. Ihmisellä on yksi terveys ja monta sairautta.

Kuvissa myös pihamme on omamme -  eli ruoho on leikkaamatta. Onneksi se ei meitä haittaa. Mies leikkaa kun jaksaa. Tai minä kyllästyn jatkuvaan manjanaan (huomenna sitten). Ja leikkaan sen surkealla, vanhalla työnnettävällä ruohonleikkurilla, jota saa miljoona kertaa yrittää vetää käyntiin. Se myös ....Ei tästä sen enempää akan naputusta. Tulee taas liian pitkä postaus. Ruoho kasvakoon ja kesäisesti vihertäköön! Minä hoidan yleensä meillä muut puutarhatyöt paitsi ruohonleikkuun.

Nyt alkoi tuon postauksen nimen, Kesämekossa, takia pyöriä päässä Samuli Edelmannin se laulu, jossa on kohta "punaisessa kesämekossa, jossa kieloja on". Se täytyy nyt tämän korvamadon taltuttamiseksi etsiä youtubesta:


Se on näköjään nimeltään Kaikki tahtoo. Youtube videon on tehnyt Päivi Savolainen. Kiinnitin huomion. Kun se oli visuaalisesti niin upea ja puhutteleva! Kuuntelin laulun ja korvamato rauhoittui, kun tuli oikeasti sanoitetuksi. Hope so, että video näkyy. Mekot jatkuu: (Tajusin juuri, että mekkojen alkuvaiheessa lupasin olla hölöttämättä. Anteeksi.)

Sitten huomasin paikallisessa vaateliikkeessä, Tarjan muotipuodissa Ale:n. Sinnepä heti. Puoleen hintaan ostamani mekko päätyi tähän juttuun. Tykkäisin laittaa kuvat jo tekstin alussa suurempina, mutta ne peittäisi oikean puolen marginaalitekstit. Kyllä siihenkin jokin juttu olisi tässä kirjoitusohjelmassa. En vaan vielä tiedä mikä. Pitänee kysyä - jos muistaa - ATK:n opettaja kollegalta, kun nähdään. Hei, taisin osata sen ihan ite. Itsenäinen oppimiskokemus. Erittäin harvinaislaatuista minulla. Nyt lopetan hölinät. Seuraavaksi vain kuvia mekoista. Pidän suun - tai oikeastaan kädet - supussa.





Tämä mekko on merkiltään b.yong. Zalandolta. Siinä on kiva nahkasomiste kauluksessa. Tuo merkki vähän huvittaa. Forever yong: ko?





Neuletakki on Espritiltä. Mekko alesta Tarjan muotipuodista, merkiltään Grizas. Ihastuin sen väriin ja kankaaseen. Mallista en kauheasti tykkää. Silti ostin sen. Se taitaa olla sitä aitoa naisen logiikkaa: en tykkää, mutta tykkään silti.

14 kommenttia:

  1. Itse käytän mekkoja todella harvoin, farkkuhametta tosin tulee usein käytettyä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistai MINI. Minä olen suuri mekkojen ystävä. Mukavuudenhakuisen valinta. Kivoja kesäpäiviä sinulle.

    VastaaPoista
  3. Moikka. Vai pattipolvet. Niistä en tiedä, mutta mekot näyttää hyviltä, varsinkin sinikuvioinen. Mekot on kyllä kivoja. Yleensä niitä sattuu vahingossa vastaan, mutta annas olla jos oikein yrität etsiä. Kristiina, mekkojen ystävä myöskin

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kristiina, kommentistasi. Itsekin tykkään eniten tuosta sinisestä. Näinhän se on, että jos vaatekauppaan menee nimenomaan jotakin ostamaan, sitä ei tahdo löytyä millään. Sitten vain joskus sattumalta törmää johonkin, mistä oikeasti tykkää. Minä olen melko laiska shoppaaja kaupoissa. Paitsi alennusmyynneissä. Aika usein tilaan vaattetita kaikessa rauhassa netistä. En tarkoita, että usein tilailen. Vaan useimmiten netistä.Leppoisia tulevan heinäkuun päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  5. Ihania kesämekkoja sinulla! Ja sopivat kivasti sinulle! Selvästi sulla on värisilmää ;)
    Ja hauska tämä teksti, jossa vähän niin kuin väittelen itsesi kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mnnea Muru kommentistasi. Kiva jos sinun mielestäsi sopii minulle. Käyn usein sisäistä väittelyä itseni kanssa. Taipumukseni taitaa heijastua tähän blogiinkin.

      Poista
  6. Kyllä nyt on nättejä mekkoja. Sopii hyvin sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli L kommentista. Hyvä jos sopivat. Sopivat ainakin päälleni.

      Poista
  7. Olen ilmeisesti henkisesti mummo, koska käytän villatakkia ja mekkoa. :-D no ei, vaatteet ovat suurimmaksi osaksi asennekysymys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi kommentista. Nimenomaan asenteella ja tunteella on kivaa pukeutua. Sinusta nyt ei saisi henkisesti mummoa tekemälläkään. Niin olet freesi.

      Poista
  8. Mäkin tykkään mekoista kovasti, ne on mukavia ja helppoja. Ei tarvitse miettiä yhdistelmiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina kommentista. Nimenomaan se helppous ja mukavuus mekoissa. Eikä tarvitse miettiä ala- ja yläosaa erikseen.

      Poista
  9. Mekot ovat kivoja. Sukkahousut eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva kommentista. Minusta mekko on kätevä, kun ei tarvitse ajatella yläosaa.Minulla on niin kalvakka iho ja jalat, että käytän sukkahousuja. Mutta kesällä en aina. Ihana tuntea paljas iho. Samoin kuin kävellä avojaloin. Nautinto.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi