Jo päiväkoti-ikäinen on tietoinen maineestaan ryhmässä. Hämmästyin tätä juttua Hesarissa. Tässä maine tarkoittaa erityisesti niin sanottua arvostettua, kunnioitettua mainetta; hyvää kuvaa itsestään. Ei huonoa mainetta. Mutta kyllä sekin voi olla upea päämäärä etenkin murrosiässä.
Olin tähän asti ajatellut, että maineen tavoittelu alkaa vasta alakouluiässä. Esimerkiksi maine kasvaa, kun saa hyviä numeroita kokeista. Toisaalta hyvää oppilasta saatetaan haukkua hikariksi. Alakoulussa mainetta saa ainakin, jos pärjää aina ulkoleikeissä parhaiten. On kukkulan kuningas. Vahva, taitava ja neuvokas.
Murrosiässä aletaan saavuttaa mainetta toden teolla. Ryhmäpaine ohjaa nuoria. Pakko olla samanlainen kuin muut. Ryhmän johtaja saa hyvän ja hienon maineen. Samoin viikonloppukänneistä ja muutenkin vaiherikkaasta viikonlopusta kertovat saavat mainetta. Fritsuja kaulassa ei peitellä vaan kannetaan ylpeänä. Pahan tytön tai pojan maine kutkuttaa mukavasti.
Joillakin aikuisilla arvostetun, hyvän maineen tavoittelu jatkuu. Kuviot on nyt vain suuremmat kuin koulun piha tai tarhan leikkihuone.Vaikka näytellään; ollaan epäaitoja, jotta saataisiin mainetta. Kuitenkin omana itsenä olisi helpoin ja huolettomin olla. Maineen tavoittelun alla voi olla kuitenkin itsestään epävarma ihminen. Mainetta rakennetaan suojaksi, jottei enää haavoitettaisi niin helposti kuin esimerkiksi lapsuudessa. Toki jotkut voivat olla vain kunnianhimoisia luonteeltaan koko ikänsä sen suurempia syitä.
Loppupeleissä ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, jolle lauman hyväksyntä on tärkeää. Tätä todistaa jo tuokin tarhaikäisten hyvän maineen tavoittelu.Ihmisen tarve antaa itsestään hyvä kuva on niin vahva, että se vaikuttaa alitajuisesti, vaikka ympärillä ei olisi edes yleisöä.
Ja sitten tämä some. Mainio areena kasvattaa mainettaan. Ihan vaan istumalla ja näpyttelemällä kännykkää tai tietsikkaa. Moni pyrkii säätelemään tarkasti sitä, mitä netissä sanoo tai miltä näyttää. Mutta minkä ihminen sille voi, että haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi, huomioon otetuksi, hyväksytyksi. Valitettavasti nämäkin tarpeet voivat ruveta hallitsemaan elämää äärimmäisyyksiin asti.
Tunnetko sinä hyvän maineen tavoittelijoita?
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.5.2018, kuvat Pixabay
Hyvää pohdintaa. Tänä some-aikana kaikki täällä olevat olemme enemmän tai vähemmän julkisuudessa -"hyvää mainetta haalimassa"
VastaaPoistaEnnen sanottiin: "Hyvä kello kauas kuuluu." Ajattelen sanonnan liittyvän hyvään maineeseen. Sanotaan myös: "Kunnia meni, mutta maine sen kun kasvoi." Tämä tulee mieleen, julkkiksista kirjoitetaan ikäviä juttuja.
Jonkin verran narsistisena persoonallisuutena, pidän nähdyksi tulemisesta. Jos ylipäätään annan vieraiden ihmisten mielipiteiden ohjata valintojani, mieluummin kartan huonoa mainetta kuin tavoittelen hyvää.
Kaikkea kaunista viikkoosi!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Olet ihan oikeassa tuosta some ajasta. Varmaan minäkin haluan hyvää mainetta. Mutta se ei ole se tärkein juttu vaan kirjoittaminen ja itsensä ilmaiseminen. Niin. Luulisin. Mistäpä sitä alitajuisia motiivejaan aina tietää.Hauska tuo julkimoita koskeva sitaattisi. Eiköhän meistä miltei jokainen ole terveellä tavalla narsisti. Psykopatologia on oma juttunsa. Aurinkoista viikkoa sinulle!
PoistaMielenkiintoista, etenkin tuo jo päiväkoti-iässä maineen tavoittelu. Hyväksyntää ja rakkautta tavoittelee kaikki, mutta mainetta. Tosi mielenkiintoista. En koe, että olisin tavoitellut mainetta koskaan ennen blogiani. Blogin kautta on tullut tietynlainen nälkä, en nyt ajattele mainetta tai jotain julkisuutta, vaan sitä, että nälkä kasvaa jotenkin syödessä. Blogista on tullut tietynlainen intohimo, jota haluaa kehittää ja parantaa. Toki jokin huomionosoitus olisi kiva hommeli, mutta minulle riittää blogin yhteisöllinen vuorovaikutus, se on tärkeämpää, kuin mitkään palkinnot. Palkinnot ym. lämmittää hetken, mutta yhteisöllisyyden lämmön muistaa aina. <3 Näin siis koen. Olisi suorastaan mielestäni jopa hirmuista menestyä jotenkin ja yrittää pitää menestyksestä kiinni tai tippua korkealta. Tälläinen ajattelu saattaa toki tehdä pelkojen vuoksi alisuorittajan, mutta jotenkin koen, että parempi näin.
VastaaPoistaIhanaa uutta viikkoa Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi.On aivan luonnollista, että blogistasi on tullut intohimo. Intohimoa on elämässä monesti liian vähän. Ja olet pitkän linjan bloggaaja. Tiedät motiivisi ja osaat eritellä itseäsi. Sinun blogi on hyvin rentouttava. Ja varmasti tekee hyvää monille ihmisille. Sitenkin luot yhteisöllisyyttä tähän individualistiseen maailmaan. Suoraan sanoen pelästyin, kun luin sunnuntaina somettomana päivänä Silvia Hosseinin esseekokoelman Pölyn ylistys. Yhdessä esseessä hän suomi kovin sanoin bloggaajia. Täytyy kaivaa kirja esille. Niin, näin hän kirjoitti:"Lifestyle-torakat, eli itseään brändäävät, kaupalliset bloggaajat, jotka esittävät tuotemerkkien seasta "täysillä elämistä."" Mutta seuraavassa esseessä hän esitteli varsin seikkaperäisesti omaa elämäänsä. Minusta tuntuu, ettei hän ole lukenut tarpeeksi lifestyleblogeja tekstinsä taustamateriaaliksi. Esseestä tuli ikävä olo.Torakoita ollaan. Mutta eikös ne ole sitkeimpiä eläjiä? Aurinkoista viikkoa sinulle!
VastaaPoista