keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vielä ristiriidoista. Lisäksi keho ja paino on tullut liian tärkeiksi nuorilla aikuisilla.



Vaikka työtilanteeni hankaluudet rassaavat minua kovastikin. Tätä blogia kirjoittaessani saan ne edes joksikin aikaa pois mielestäni. Tämä on kuin vähän terapiaa surulliselle ololleni.


Sanoin eräille henkilöille tämän prosessin aloittaessamme, että tulen kirjoittamaan tunteitani blogiini. Koska ne on minulle aitoja ja tosia.

Pari päivää sitten eräs ihminen soitti varoittaakseen minua blogin käytöstä. Koko keskustelun alussa he kuittasivat olankohautuksella tiedon, kun sanoin, että tulen tämän prosessin tunnepuolta käsittelemään blogissani.

No, se siitä asiasta nyt. Ehkä palaan vielä asiaan. Vaikka kaiketi liikun vaarallisilla vesillä. Oman pesän likaaja.


Olen itse kehopositiivinen. En ole laihduttanut enää viiteen vuoteen.Vaikka olen lievästi ylipainoinen. Tämä keho on minulle ihan sopiva. Ajatelkoot muut mitä tahansa.


Huolestuttavaa on normaalipainoisten nuorten aikuisten  syömishäiriöt. Ne ei ole kliinistä anoreksiaa tai bulimiaa. Vaan häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Ruuasta tulee hyvin tärkeää ja se voi alkaa hallita elämää.


Tyytymättömyys omaan kehoon liittyy häiriintyneeseen syömiseen. On uskomatonta, että kolme neljästä nuorista naispuoleisesta aikuisesta ei ole tyytyväinen omaan kehoon.  Ja miehistä melkein puolet. Normaalipainoisista nuorista naisista vain 13 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia on tyytyväisiä painoonsa. Nämä luvut heijastavat maailmaa missä elämme. Pitäisi olla täydellinen ja itsensä hallitseva. Ihanteena on vieläkin sairaalloisen laihat mallien vartalot.


Häiriintyneen syömisen syy on usein turvallisuuden ja hallinnan tunne. Maailma tuntuu hektiseltä, alati muutoksessa olevalta. Epävarmalta tulevaisuuden suhteen. On tyydyttävää, että edes jotakin voi hallita: syömistään ja kehoaan. Taustalla voi olla myös kyvyttömyys tunnistaa tunteita.


On tietty hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään.  Mutta onko se terveellistä välillä ahtaa kehonsa herkkuja täyteen. Ja olla seuraava päivä - ikään kuin rangaistukseksi - miltei syömättä.Mutta tämä terveysbuumi, terveysuskovaisuus, luo joillekin jatkuvaa kipuilua ruuan ja kehon suhteen. Ruoka-aineiden demonisoiminen ei ole hyvä juttu. Ei saisi syödä liikaa hiilihydraatteja. Gluteiini ja maitotuotteet ovat suorastaan helvetillisen pahaksi joillekin ihmisille.


Rento syöminen ei enää onnistu. Lääkärit ja sairaanhoitajat ei ota vakavasti normaalipainoista syömishäiriöistä. Vaikka pitäisi. Eihän se ole enää tervettä, että ruoka ja keho valtaavat ajatukset. Normaalipainoisen syömishäiriö kertoo siitä, ettei hän voi kokonaisvaltaisesti hyvin.

Toivon niin, että kaikki saisivat syödä nauttien.

Oletko sinä tyytyväinen kehoosi?




Lähteet: Helsingin Sanomat 30.11.2017, Kuvat Pexel, Pixabay

12 kommenttia:

  1. Olen tyytyväinen omaan kehooni. Olen myös jo vanhempi nainen niin vartalo ei ole ensimmäinen asia, joka pyörii ajatuksissa. Nyt painoni on pudonnut kun perussairauden lääkitys on sekaisin ja painon lasku kuuluu basedowin taudin kuvaan. Kun lääkitys on kohdillaan niin silloin paino pysyy paikoillaan. En liho enkä laihdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melissa kommentistasi. Ehkäpä se ikä vaikuttaa myös kehopositiivisuuteen. Olen surullinen tuosta perussairaudestasi, luin siitä netistä. Toivottavasti lääkitys tulee kuntoon pian.

      Poista
  2. Tärkeä aihe. Olen ihan perustyytyväinen kehooni. Toki toivon, että imetyksen jälkeen kehoni tulisi muuttumaan hormonitoiminnan vuoksi ja tulevaisuudessa olisi aikaa enemmän liikunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lilli kommentistasi. Olet siis aika tuore äiti, kun imetät. Keho - oman kokemukseni mukaan - palautuu aika nopeasti. Pieni vinkki: kannattaa pitää mahdollisimman tukevia rintsikoita päivin ja myös öin. Niin rinnat eivät kuukahda, vai miten tuon sanoisi. Onnellisia päiviä vauvan kanssa!

      Poista
  3. Yllättävää, miten paljon on ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä kehoonsa. Kirjoitit ajankohtaisesta aiheesta Marja. Nuorena on vaikeampi hyväksyä kehon todelliset tai kuvitellut puutteet. Nyt vanhana tärkeintä on kehon toimivuus. Hyvää tiistaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Yllätyin itsekin tuosta valtavasta määrästä tyytymättömiä ihmisiä. Kertoo pinnallisesta maailmastamme. Jopa työhönotossa tsekataan ihmisen ulkonäkö. Raadollista elämää. Kyllähän se tärkeintä on - kuten sanoit - kehon toimivuus. Lisäisin vielä sen, että viihtyy nahoissaan. On tyytyväinen painoonsa. On niin sanotusti sinut kehonsa kanssa. Tähän tähtää juuri kehopositiivisuus.

      Poista
  4. Itsekään en ole tyytyväinen kehooni, mutta syön kyllä silti ihan normaalisti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina kommentistasi. Olisit vain tyytyväinen kehoosi - mutta mikäpä minä tässä olen neuvomaan. Kehopositiivisena toivon, että kaikilla olisi mukavaa oman kehonsa kanssa.

      Poista
  5. On se tämä nykyajan menestymisen ja suosiosta kilpailemisen ja ikuisen teininuoruuden loputon tavoittelu sellaista että ... ihan oikeasti hirvittää katsoa, miten paljon nykyään nuorten aikuisten pitää jaksaa itsestään irti ottaa. Varsinkin naisten. Malleina toimivat catwalk-mannekiinit. Ja monet muut idolit. Eikö kummallista sekin, että idolit voivat olla tikkulaihoja, mutta suuri osa kansaa kärsii ylipainosta, siis keskimäärin kärsii, ja jos laihduttaa niin sitten liikaa. Kaikki on niin ulkonäkökeskeistä. Onhan ihmisillä aivotkin. :)

    Helpolla pääsimme me 70-luvun nuoret.
    Niin, ja itse tykkään pysyä hoikkana, ja onhan siinä vahtiminen. Niin on vain mukavampi olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Todellakin ikuisen teininuoruuden tavoittelemista - kuten sanoit. Ja eiväthän ne kaikki nuoret aikuiset jaksa. Hälyyttävästi on lisääntyneet vasta alle kolmekymppisten loppuunpalamiset. Etenkin naisilla. Se on tosiaan mielenkiintoista, että samaan aikaan suuri osa ihmisistä kärsii todellisesta ylipainosta. Ei vain kilo tai toinen. Mutta minä olen kehopositiivinen. Jos ihminen hyväksyy painonsa ja on hyvä olla kehonsa kanssa ja nauttii elämästä, ei paino ole silloin mikään ongelma. Lääkärit ovat tietysti eri mieltä. Kävin itse maanantaina kuntosalilla ilmaisessa kehonkoostumus mittauksessa. Ja vaikka olen vähän ylipainoinen, minulla ei ollut yhtään niin sanottua mustaa rasvaa. Kaikki rasva on pehmeästi mahapeitteiden alla. Ei elinten ympärillä. Ei se paino kaikkea kerro. Samoin lihaskuntoni on hyvä. Lihasmassa kasvanut vuoden aikana pari kiloa. Kolesteroliarvoni ovat huippuhyvät, vaikka olen niin sanotusti - monen mielestä - lihava akka. Jos tykkäät painon vahtimisesta, sekin on vain hyvä juttu.

      Poista
  6. Ihanaa, että blogin kirjoittaminen saa ajatuksesi muualle hankalista asioista ♥

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentistasi Noora. Tämä kirjoittelu on minulle vähän kuin terapiaa: joko käsitellä hankalia asioita tai höpöttää vaihteeksi ihan muuta. Toimii.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!