tiistai 29. elokuuta 2017

Metsä hoitaa ja hellii minua


Luonnossa liikkuminen on hyvin tärkeä osa elämääni.Luonto rauhoittaa ja lataa. Se on melkein täysin auditiivista ja visuaalista.Aivot voi jättää kotiin. Vaikka tietysti niitä luonnossakin tarvitaan. Mutta aivan eri tasolla kuin niin sanotussa arkielämässä. Tuoksut, äänet, näkymä on luonnossa kaikki.



Neurobiologi Jarno Mikkonen on sitä mieltä, että luontoyhteys eli biofilia vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

Luonnossa verenpaine laskee. Sressihormoni tasot laskevat myös. Mielihyvähormonia oksitosiinia erittyy elimistöön.

Ihminen kuuluu vielä luontoon. Genomit tai muu biologia ei ole muuttunut 40 000 vuoteen.



Voin taivaltaa metsässä tuntikausia. En pelkää karhuja, susia tai punkkeja. Mieluummin tulisin karhun tappamaksi kuin kuolisin auto-onnettomuudessa. Olen kerran ollut hyvin lähellä karhua. Se oli MAHTAVA kokemus.


Seuraavaksi video. Olin tulossa sienestä. Ja kävellä rohisutin hiekkatiellä:

Eikä karhut ja sudet ole tappaneet kuin muutaman ihmisen Suomen historiassa. Mieluiten ne väistävät ihmistä. Kuten kyykäärmeet joita pelastan kesällä ajotieltä, jonne ne on menneet asfaltin lämpöön. Kuljetan ne takaisin metsään pahvilaatikkoon laittamalla tai "hännästä" rauhallisesti kiinni ottamalla. Olen ollut paljon suhteessa  kyiden kanssa. Eikä minua ole ikinä niin sanotusti pistetty. Ja jos vaikka olisikin. On helppo homma hoitaa pistos.



Joka kesä minuun on tarttunut ainakin kaksi punkkia. Ne on aivan helppo ottaa pois punkkipihdillä. En pelkää borrellioosia, enkä metsässä se kummemmin suojaa itseäni punkeilta tai hyttysiltä. Kyllä minussa syötävää riittää.


Sanotaan että metsä tai sauna ovat suomalaisten kirkko. Hyvin totta. Näissä paikoissa hiljennytään, pysähdytään ja mietiskellään. Minäkin metsäjumalanpalvelen kaikista mieluiten.


Lähteet: kuvat omat

10 kommenttia:

  1. Huomenta Marja, Hyvä juttu ja hauska video. Jos ei tietäisi ääntä kävelyn ääneksi, kuulostaa kuin rouskuttaisit näkkäriä. Luonto in itsellekin kaikki kaikessa. Metsässä olen miehen kanssa purkanut monet jutut, joista ei ole voinnut lasten kuullen puhua. Kaiken muun allekirjoitan, paitsi käärmeitä pötkin pakoon. Viime syksynä koiraamme puri kyy. Siinä rytäkässä siltä meni toinen munuainen. No eihän minullakaan ole kuin yksi ja sillä pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Hassua, että sanot todella ns. tylsää videota hauskaksi. Niin, eläimet ikävä kyllä reagoivat vahvemmin kyyn pistoon kuin ihmiset. Onneksi koiranne selvisi siitä. Oletko luovuttanut jollekin toisen munuaisesi?

      Poista
  2. Hyvä postaus, niin tärkeä aihe ! Samoin ajattelen metsä on kirkkoni ❤ siinä meillä myös kaikkien saatavilla oleva lääke moneen vaivaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Maiju. Niin se vain on, että jotkut ovat luontoihmisiä. Jotkut ei. Ollaan me onnellisia kirkostamme.

      Poista
  3. Luonto on tärkeä minullekin. Sielu kaipaa myös rauhaa, joka löytyy luonnosta. Onneksi meillä on metsä tuossa heti kotitontin vieressä. Maalla asumisessa on puolensa :)

    Itse kyllä kauhistelen punkkeja (koiraan tarttuu silloin tällöin). Tuntuu, että takana on huolettomuuden vuodet, jolloin saattui käydä vaikka pitkäkseen heinikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anne.Mekin asutaan maalla ja metsä alkaa muutaman metrin päästä ulko-ovesta. Kiva kun löytyy muitakin luontoihmisiä. Kivaa syksyn alkua sinulle.

      Poista
  4. Asuin aiemmin kaupungin keskustassa, jolloin en oikein osannut kaivata luontoa. Sitten kun muutin parin kilometrin päähän alueelle, jossa ympärillä on paljon metsää, muistin taas luonnon tärkeyden. Käynkin välillä kävelemässä puiden keskellä, se rauhoittaa ja saa unohtamaan arjen hektisyyden! Nyt tuntuisi oudolta, jos lähettyvillä ei olisi metsää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi Milja. Minäkin asuin aikanaan melkein Turun keskustassa. Oli aina kauhea hommautuminen sinne metsään. Ajaa kilometriä pyörällä tai mennä bussilla. Olen tyytyväinen nyt maalla asumiseen. Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt taas yhteyden luontoon.

    VastaaPoista
  6. Metsällä on ihmeellinen ja rauhoittava tekijä. Kun sinne menee niin kyllä voisi sanoa että siellä rentoutuu, stressi vähenee. Jos on liikaa työstressiä niin lähden metsään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mama Lina. Kyllä se metsään lähtö auttaa moneen asiaan. Nautitaan nyt raikkaasta syysmetsästä.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!