perjantai 11. elokuuta 2017

Arjen ennakkoluuloja, uskomuksia on meillä kaikilla.

   Alkaa olla mustikka-aika.


Psykologian dosenttia Marjaana Lindemania kiinnostaa muun muassa: Miksi luomua pidetään terveellisenä? Millaiseen Jumalaan ihmiset uskovat?

Hänen mukaansa luomuruoka on uskon asia. Sen terveellisyys ja ekologisuus. Tutkimukset eivät ole osoittaneet, että luomu olisi millään tavalla parempaa kuin tavallisesti viljelty ruoka. Luomun ylivoimaisuus on Lindemanin mukaan arjen uskomus.


Muita tämän tyyppisiä uskomuksia on hänen mielestään terveellisenä pidetty sitruunamehun tai kookosöljyn lisääminen veteen.

Lindemanin ajatukset henkisestä tasosta on aika karua luettavaa: ei ole todettu, että kuolleen mieli voi elää ilman kehoa. Jos se joskus todistettaisiin, se romuttaisi täysin tämän hetkisen fysiikan, biologian ja psykologian tieteenä.

Usein sama ihminen voi välillä uskoa yliluonnolliseen ja välillä ei. Ihminen nyt kun vain on sellainen.



Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu
Lindeman jakaa ehkä vähän liiankin karskisti ihmiset jomman kumman ajattelun piiriin. Ehkä meissä kaikissa on jonkin verran molempia. Minua pidettiin nuorena opiskelijana hyvin analyyttisena. Vaikka syvimmiltäni olen intuitiivinen.

Intuitio tarkoittaa vaistomaista tajuamista. Osaamme sen avulla päätellä, onko jokin hyvä vai huono asia. Mutta sitä emme: onko jokin asia tosi tai epätosi. Lindemanin mielestä intuitio osuu usein harhaan. Minun mielestäni ei.

Seuraavaksi virtaavan veden ääntä ja kuvaa. Jos tämä videontekeleeni löytyy jostakin tiedostosta. Veden ääni on hyvin rauhoittava ääni. Niin kuin tuleen tuijottelukin rauhoittaa.

Analyyttinen ajattelu on hitaampaa, työläämpää. Se on usein empiiristä. Vaatii todisteita väitteille. Kokeellisuutta. Intuitiiviset ajattelijat ovat usein luovia, koska he assosioivat paljon. Luovat mielleyhtymiä. Ajatusverkostoja.

Jumalasta ja sielusta
Kuulostaa hyvin mahtipontiselta ja vakavalta väliotsikolta. Mieleen nousee vuorosana jostakin kirjasta tai elokuvasta:"Ei sotketa nyt Jumalaa tähän." Mistähän se tuli? Who knows. Mutta onhan uskonto ja seksi vieläkin jonkinlaisia tabuja puheenaiheena. Politiikka ei enää. Mutta kovin vakava en ole. Aiheesta huolimatta.



Lindeman on myös pohtinut: Millainen on se Jumala, johon uskot?Uskonnosta riippumatta vastaus on sama: Jumala on henkiolento, jolla on tietoa ja tahtoa. Jumala on ihmisen psyyke ilman biologista kehoa.Tämä on luonnontieteellisesti suuntautuneen Lindemanin oma käsitys. Tuskin suurin osa ihmisistä  ajattelee, että Jumala olisi vain mielemme heijastusta. Ihmiset mieltävät Jumalan paljon laajempana käsitteenä. Henkenä tai sieluna. Mieli on vain sielun ajatteleva osa.


Miksi sitten ihmiset ovat olleet aina uskonnollisia? Ovatko he aina eläneet ajatusvinoutumassa tai harhassa? Uskon, että jos näin olisi, uskontoja ei olisi enää olemassa. Nietzsche julisti 1800-luvulla: Jumala on kuollut! Silti Jumala edelleen hiippailee mielenmaisemassamme.

Eikö uskonto ole tärkeä lohdun ja toivon antaja? Lindemanin mukaan lohtua voi tarjota ystävät, terapia, taide. Uskontoa ei tarvita.

Sielu on kiinnostanut filosofeja iät ja ajat. Mikä on sielun ja ruumiin suhde? Onko sielu se pysyväinen osa meitä. Joka ei häviä, vaikka ruumis mätänee. Onko sielu ja ruumis erottomattomasti yhdessä? Ovatko ne kaksi täysin eri tasoa?


Miksi minä olen kokenut, että kuolleet läheiset ovat välillä viipyneet hetken luonani. Olenko nähnyt hallusinaatioita? Ovatko he vain minun murheellisen mielen lohtuheijasteita? Oli miten oli.Toivoa me ihmiset tarvitsemme tässä yhä pirstaleisemmassa maailmassa. Toivoa ja rauhaa.




Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat omat

2 kommenttia:

  1. Uskomisella on varmaankin juuri tuo tärkeä tehtävä, mistä kirjoitat: se antaa toivoa. Myös sen olen minäkin huomannut, että ihminen voi samanaikaisesti olla sekä tieteellinen, analyyttinen, intuitiivinen että uskovainen, ja myös niin, että valitsee itse sen, mitä milloinkin on. Saahan sitä itse valita oman tapansa ajatella, ei se ole keneltäkään pois, jos sen takia ei kenellekään mitään tee.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Eeva kommentistasi. Se oli niin viisas. Että enpä voi mitään siihen lisätä. Osaisinpa sanoa asian yhtä selkeästi: Juuri tuota minä tarkoitin, mutta....Minä vaan räpätän. Välillä asiasta. Välillä täysin asian vierestä. Mutta vierestä kumminkin. Taas tuli tuo "mutta".

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!