perjantai 16. lokakuuta 2020

Jatkuva kotona olemiseni vähän kyllästyttää

 



Työttömänä kotona on välillä hyvin ahdistavaa olla. Työ on melkoisen suuri osa ihmisen identiteettiä, pysyvämpää minäkäsitystä, ja nyt minun on vähitellen muodostettava työttömän identiteetti. Siihen voi asiantuntijoiden mukaan mennä puolesta vuodesta vuoteen. Ei käy nopeasti. Ei lainkaan. Parempia aikoja odotellessa. Välillä olen  ollut aivan maassa. Syvällä, syvällä. Sitten ryhdistäytynyt ja perkele kaikki kotityöt ja muut asiat mitä vastaan tulee  hoidan. Nyt ja heti. Joten kuten.

En osaa ajatella tästä elämäntilanteesta, että se olisi kotoilua. Kotoiluhan on tavallaan vapaaehtoista kotoilua. Minulla se on pakko.



Meidän talopahasta ei ole täysremontoitu noin 30 vuoteen. Ikkunanpielet pitäisi maalata, uudet keittiökalusteet asennetaa, paikkamaalausta tehtävä, ja paljon muuta. Minä  voisin auttaa remonttimiehiä töissään,  olla aputyttönä.

Mies ei lämpene remonttiajatukselle. Viihtyisin paremmin kotona, jos se olisi päivitetty vuodelle 2020. Meidän koti on hyvin boheemi. Huonekalut laitettu sinne tänne. Tavaraa nurkissa. Aivan liian paljon. Vaatekasa keinutolissa. Äärimmäisen sotkuinen varastohuone, jonne heittelen silloin tällöin tavaraa, jota emme enää käytä.


Laihdutus kavensi kasvojana ja vanhensi.

Kun olemme vain miehen kanssa kotona, olemme alkaneet valmistaa samaa ruokaa kolmeksi päiväksi. Toissa päivänä tein bortskeittoa, ja pidän siitä. Mieluusti syön kolme päivää sitä.

Olen innostunut tekemään raakasuklaata, jota on helppo ja nopea tehdä yksinkertaisella reseptillä. Makeuttaa ja maustaa miten haluaa. Olen maustanut lähinnä pähkinöillä ja inkamarjoilla ja makeuttanut agave siirapilla.




Vaikka olen herkutellut tavallista enemmän, paino ei ole noussut viime kevään laihdutuskuurin jälkeen. Se on edelleen 68 kg, ennen laihdutusta paino oli 81 kg. Laihdutin viisi kuukautta  tammikuusta toukokuun loppuun 13 kg. Siitä on aikaa melkein 5 kuukautta. Ajatukseni laihdutuskuurista oli hyvä ja toimiva. Opin syömään enemmän vihanneksia, vaikka kala-kasvissyöjänä syön niitä muutenkin paljon. Laihdutuksessa on nimenomaan tärkeää, että jatkaa terveellistä syömistään ja liikuntaa kuurin loputtua, ettei paino taas lähde nousemaan.

Lämmityskausi alkoi. Me lämmitämme eniten puulla pönttöuuneja. Pellettitakkaa käytetään keittiön ja yläkerran lämmittämiseen. Onhan se tunnelmallista sytyttää tulet ja katsella liekkejä. Välillä taas harmittaa kantaa liiteristä paljon puita kahteen pönttöuuniin.



Ajattelin työttömyyden alkaessa, että nyt olisin enemmän somessa kuin ennen. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Aivan samalla tavalla sometan kuin ennen. Se ei ole minulle intohimo, mutta ilo on. Luen paljon, paljon ja kirjoitan myös kaunokirjallista. Lisäksi olen lisännyt liikuntaa entisestään.  

Sadonkorjuukausi on loppunut. Se jatkuu vain suppilovahveroiden ja karpaloiden poimimisena ja kuivaamisena. Seuraavana kuvia ennen sadonkojuntaa.



  





Kun seinät ovat alkaneet kaatua päälle, olen ajellut kirkonkylälle, meiltä on matkaa sinne 20 kilometriä. Kirjasto, ruokakauppa, kirppari, kahvilat, joissa silloin tällöin istuskellaan ja keskustellaan kahden ystäväni kanssa. Toiselta ystävältä, joka on myös työtön kotirouva, olen saanut opastusta tähän uuteen elämänvaiheeseen.


Pari runoa olen kirjoittanut tästä olemisestani.


Pellot kääriytyvät itseensä

muuttuvat hiljaisiksi

muuttuvat syksyksi. 


Harmaita linnunsulkia ilmassa

                 harmaa ilma

                    linnut poissa.





Itken lyhyen itkun

käännän kasvoni sateelle

tippuvien lehtien kosketukselle

matkustan halki ja poikki ja lävitse

kurassa ja auringossa

tuolilla joka lentää

ja sanoo kvark-kvark.


Hyvää viikonloppua kaikille!  







8 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet saanut painosi pysymään samassa normaalilla syömisellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Arkeilija. Ihmettelen itsekin, että paino on pysynyt samassa, vaikka en pätkäpaastoile joka päivä.

      Poista
  2. Hienon runon olet kirjoittanut :-) mukavaa että painosi pysyy kuosissa,varmaan aineenvaihduntasi on vilkastunut. Tuo korona on hiljentänyt meikäläisenkin asiakkaita,etenkin viime kevättalvi oli alavireistä ja hiljasta on tää syksykin. Kesä oli kiireistä ja rankkaakin,niimpä ole tässä puuhaillut kotona kaiken maailman rästihommien kanssa,kaksi päivää olen laitellut liinavaatekaappia kuntoon,silittänyt ja mankeloinut. Ikkunoitten pesu se vaan siirtyy ja siirtyy kun se on inhokkityö no1.Hiljaisina aikoina tunnen itseni arvottomaksi,mutta aina on selvitty kuitenkin.Tytär toivoo josko alan taas tekemään kransseja putiikkiinsa, kun pääsen alkuun niin sitten niitä syntyy hyvää vauhtia. Minä olen onnekseni luova tyyppi ja nautin kauniista asioista jota olen saanut aikaiseksi, voisitko sinä mennä kenties vaikka kansalaisopistoon jotain harrastamaan? Tämä mies joka puoliksi asuu meillä on niin työorientoitunut ettei voisi kuvitellakkaan olevansa työtön,mitenhän käy kun joskus ois se eläköityminenkin edessä. Tämä pimeä vuodenaika on mulle kaikkein pahin kun linnutkin jättävät minut ja puut riisuuntuvat lehdistään mutta kaikkea hyvää sinne Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ensimmäistä kommenttini näkynyt. Digi temppuilee.Ikävää, kun korona on vienyt asiakkaitasi. Ihmettelen itsekin, että paino on pysynyt samana, vaikka olen mielistynyt kovasti raakasuklaaseen. Aina on kaapissa sen valmistusaineet. Ja se valmistuu hyvin nopeasti. Kyllä minäkin tunnen joskus, ettei minulla ole arvoa, mutta sitten ajattelen, että kaikilla on sama ihmisarvo narkomaanista päihdekielteiseen ihmiseen, juoksupojasta johtajaan. Meille ei tänä vuonna tullut kansalaisopiston lehtistä. Maanantaina soitan, että voisinko tulla jollekin digikurssille vielä. Nautinnollista viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Pitäisikin kokeilla tuota raakasuklaata! Ja nuo kypsän sadon kuvat ovat upeita! Jos oman alan töitä ei ole, niin entäpä vapaaehtoistyö? Mahtaakohan sitä olla näin korona-sesonkina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Maanantaina julkaisen tarkemman raakasuklaan reseptin yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa. Olen ajatellut vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Olisi ihana vaikka ulkoiluttaa jota kuta. Mutta uskon, ettei koronan aikaan haluta yhtään ylimääräistä ihmistä vanhainkotiin. Mutta sitten myöhemmin.

      Poista
  4. Hieno rehellinen postaus ja Marja en tiennyt, että olet työttömänä. Olen pahoillani puolestasi. <3 Tuo raakasuklaa, iso peukku ja nam.

    Paljon sydämellisiä ajatuksia täältä. <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi Tiia, niin työttömänä nyt ollaan ja miellän itseni kotirouvaksi. Ei kauhean paha juttu, kun tähän tottuu aikanaan. Nautin etenkin rauhallisista, hitaista aamuista. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!