Jatkuva kotona olemiseni vähän kyllästyttää

 

Työttömänä kotona on välillä hyvin ahdistavaa olla. Työ on melkoisen suuri osa ihmisen identiteettiä, pysyvämpää minäkäsitystä, ja nyt minun on vähitellen muodostettava työttömän identiteetti. Siihen voi asiantuntijoiden mukaan mennä puolesta vuodesta vuoteen. Ei käy nopeasti. Ei lainkaan. Parempia aikoja odotellessa. Välillä olen  ollut aivan maassa. Syvällä, syvällä. Sitten ryhdistäytynyt ja perkele kaikki kotityöt ja muut asiat mitä vastaan tulee  hoidan. Nyt ja heti. Joten kuten.

En osaa ajatella tästä elämäntilanteesta, että se olisi kotoilua. Kotoiluhan on tavallaan vapaaehtoista kotoilua. Minulla se on pakko.

Meidän talopahasta ei ole täysremontoitu noin 30 vuoteen. Ikkunanpielet pitäisi maalata, uudet keittiökalusteet asennetaa, paikkamaalausta tehtävä, ja paljon muuta. Minä  voisin auttaa remonttimiehiä töissään,  olla aputyttönä.

Mies ei lämpene remonttiajatukselle. Viihtyisin paremmin kotona, jos se olisi päivitetty vuodelle 2020. Meidän koti on hyvin boheemi. Huonekalut laitettu sinne tänne. Tavaraa nurkissa. Aivan liian paljon. Vaatekasa keinutolissa. Äärimmäisen sotkuinen varastohuone, jonne heittelen silloin tällöin tavaraa, jota emme enää käytä.

Laihdutus kavensi kasvojana ja vanhensi.

Kun olemme vain miehen kanssa kotona, olemme alkaneet valmistaa samaa ruokaa kolmeksi päiväksi. Toissa päivänä tein bortskeittoa, ja pidän siitä. Mieluusti syön kolme päivää sitä.

Olen innostunut tekemään raakasuklaata, jota on helppo ja nopea tehdä yksinkertaisella reseptillä. Makeuttaa ja maustaa miten haluaa. Olen maustanut lähinnä pähkinöillä ja inkamarjoilla ja makeuttanut agave siirapilla.

Vaikka olen herkutellut tavallista enemmän, paino ei ole noussut viime kevään laihdutuskuurin jälkeen. Se on edelleen 68 kg, ennen laihdutusta paino oli 81 kg. Laihdutin viisi kuukautta  tammikuusta toukokuun loppuun 13 kg. Siitä on aikaa melkein 5 kuukautta. Ajatukseni laihdutuskuurista oli hyvä ja toimiva. Opin syömään enemmän vihanneksia, vaikka kala-kasvissyöjänä syön niitä muutenkin paljon. Laihdutuksessa on nimenomaan tärkeää, että jatkaa terveellistä syömistään ja liikuntaa kuurin loputtua, ettei paino taas lähde nousemaan.

Lämmityskausi alkoi. Me lämmitämme eniten puulla pönttöuuneja. Pellettitakkaa käytetään keittiön ja yläkerran lämmittämiseen. Onhan se tunnelmallista sytyttää tulet ja katsella liekkejä. Välillä taas harmittaa kantaa liiteristä paljon puita kahteen pönttöuuniin.

Ajattelin työttömyyden alkaessa, että nyt olisin enemmän somessa kuin ennen. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Aivan samalla tavalla sometan kuin ennen. Se ei ole minulle intohimo, mutta ilo on. Luen paljon, paljon ja kirjoitan myös kaunokirjallista. Lisäksi olen lisännyt liikuntaa entisestään.  

Sadonkorjuukausi on loppunut. Se jatkuu vain suppilovahveroiden ja karpaloiden poimimisena ja kuivaamisena. Seuraavana kuvia ennen sadonkojuntaa.

  

Kun seinät ovat alkaneet kaatua päälle, olen ajellut kirkonkylälle, meiltä on matkaa sinne 20 kilometriä. Kirjasto, ruokakauppa, kirppari, kahvilat, joissa silloin tällöin istuskellaan ja keskustellaan kahden ystäväni kanssa. Toiselta ystävältä, joka on myös työtön kotirouva, olen saanut opastusta tähän uuteen elämänvaiheeseen.

Pari runoa olen kirjoittanut tästä olemisestani.

Pellot kääriytyvät itseensä

muuttuvat hiljaisiksi

muuttuvat syksyksi. 

Harmaita linnunsulkia ilmassa

                 harmaa ilma

                    linnut poissa.

Itken lyhyen itkun

käännän kasvoni sateelle

tippuvien lehtien kosketukselle

matkustan halki ja poikki ja lävitse

kurassa ja auringossa

tuolilla joka lentää

ja sanoo kvark-kvark.

Hyvää viikonloppua kaikille!