keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Miksi kirjoitan melko usein vaikeistakin aiheista?


                      Kuvat ovat Mi Kuopan pronssipatsaita.

Minä tiedän, että blogini kertoo monesti välillä vähän surullisista ja vaikeistakin aiheista. Mutta niin on tarkoituskin. Haluan nostaa niitä silloin tällöin esille. Olen ajatellut siirtää blogini blogit.fi-sivustolla Lifestylestä ehkä osastolle "Muihin aiheisiin" tai "Terveys ja hyvinvointiin". Luin nopeasti tuota Terveyttä ja hyvinvointia, mutta se oli aika täynnänsä treeniohjeita ja positiivista psykologiaa.

En ole varma, käykö blogini Muut aiheet-sivustolle. Enkä vielä tiedä, siirtäisinkö  blogini sinne. Toisaalta se sopii lifestyleenkin. Onhan se suoraan käännettynä elämäntyyli. Ja minulla on omansa sellainen. Saas jonakin päivänä nähdä.

En kauheasti lue muita blogeja, mutta joitakin sitäkin intensiivisemmin. Seuraan muutamaa lifestyle-blogia ja ne kyllä keskittyvät aika paljon ulkoiseen elämään, mutta ovat mielestäni ihan kiinnostavia kirjoitustyylinkin takia. Blogini ei ehkä ole varsinaista lifestyleä, vaikka välillä kirjoitankin luonnonkosmetiikasta. Ja muusta kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista ja myös sun muista ikääntymiseen liittyvistä asioista. Onhan ne kaikki jollakin tavoin elämäntyyliä, lifestyleä.




Enkä voi suodattaa sitä pois, että olen psykologian, filosofian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettaja. Tämän takia usein kuulostelen ihmisten tunteita puheen takana ja kirjallisessa tekstissäkin, muun muassa blogeissa.



Haluan siis kirjoittaa vaikeistakin aiheista. Niistä ei aina lifestyle-osastossa paljon kirjoiteta. Mielestäni pahimmillaan lifestyle-osasto on sitä, että esitellään tuotemerkkien takana  upeaa elämää. Tietysti joitakin ongelmia on, mutta ne ovat loppujen lopuksi vain  täysin voitettavissa, jopa huvittavia ja hauskoja. Ja tietysti helposti lukijan samaistuttavissa.

Kuten sanoin, en kiellä, että varsinaisia Lifestyle-blogeja on viihteellisesti mukava lukea. Luen itsekin silloin tällöin, ja ne ovat kuvien laadultaan miltei loistelijaita.  Minä en vain ole monesti kovin kiinnostunut, enkä oikein saa niistä mitään mielellisesti rakentavaa vaan usein tyhjyyden tunteen. Me ihmiset olemme niin erilaisia  motiveiltamme, tunteilta ja ajatuksilta.

Esseisti Sylvia Hosseini kirjottaa tiukasti essee-kokoelmassaan Pölyn ylistys: "Lifestyletorakat eli itseään brändäävät, kaupalliset bloggaajat, jotka esittelevät tuotemerkkien seasta täydellistä elämäänsä."  Huh heijaa, ehkä vähän jyrkästi ilmaistu.



Kirjailija Tuula-Liina Varis sanoo positiivista psykologiaa vastaan: "Ällöttää suuresti koko myönteinen ajattelu.- - - Ajattelun pitää olla kirkasta, terävää, puhdasta. Siihen kuuluu kriittisyys, affektit, aggressiivisuus, spontaanius, häpeämättömyys ja rehellisyys, tunteiden koko kirjo."

Toivon kovasti, että postauksistani olisi joskus hyötyä elämän ongelmissa sinnitteleville ihmisille.  Tai aiheista kiinnostuneille. Minä itse kärsin tälläkin hetkellä paniikkikohtauksista, mutta onneksi ne ovat ajan kuluessa vähentyneet.



9 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, mitä ainetta opetat Marja. Arvelin sinun olevan äidinkielenopettaja. En seuraa lifestyle blogeja. Anna Kaarina Hakkaraisen Kristallipalatsissa päähenkilö on lifestylebloggari ja siinä kerrotaan myös Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuvasta. Hieno teos, kirjailijan uusinta jonotan kirjastosta.

    Upeaa taidetta näytät tänään! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi riitta k. Oli kiva saada kirjavinkki.Kaarina Hakkarainen on aivan tuntematon minulle. Mielenkiintoista että kirjassa kerrotaan bloggaajasta ja myös Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta. Olen joskus nuoruudessani lukenut sen. Tykkään kauheasti Mi Kuopan taiteesta.

      Poista
  2. Jaa mitäs tähän sanoisi. Ehkä kannattaisi ajatella, että Lifestyle blogit ovat vain yksi pieni siivu jonkun elämää ja kyseinen ihminen voi sisimmissään miettiä vaikka mitä omassa elämässään ja olla vaikka kuinka syvällinen. Tiedän erään kauneusbloggaajankin, joka kärsinyt masennuksesta ja hän koki, että kauneusblogin pitäminen on henkireikä. Tekstiä voi rajoittaa suuret murheet kaiken taustalla, johon liittyy vaikka muita ihmisiä, eikä näistä asioista voi blogissaan kertoa.

    Henkilökohtaisesti olen nuorena lukenut erittäin paljon kaiken maailman self help oppaita ym. Ja haluan mieluiten purra asiat miettimällä itse, en niin,että ne tarjotaan hopealautasella ja yhtäkkiä ajatukset eivät olekaan omiani vaan kirjasta oppimiani, ulkoa opittua. Sillä kirjoja ja tekstejä voi lukea vaikka kuinka, mutta sydämen viisautta ei kirjoista voi oppia.

    Eli sanotaanko nyt näin, että täälläkin käsitellyt jutut ovat jo tulleet vastaan viidenkymmenen vuoden saralla ja ei niissä sen kummempaa uutta. Ymmärrän hyvin tuon opettaja lähtökohdan ja halun opettaa meitä muita ja uskon, että monille näistä on valtavasti hyötyä ja joku saa apua omiin ongelmiinsa ja silloinhan tämä on jo aivan mahtava juttu, vaikka itse en ns. enää neuvoja aina tarvitsekaan.

    On ihan mielettömän rohkeaa, että olet uskaltanut kirjoittaa lääkeriippuvaisuudesta ja ajasta psykiatrisella osastolla, arvostan ja nostan hattua todella paljon. Mutta kaikki eivät halua jakaa näin intiimejä asioita itsestään vain vaan läheisille ja blogi voi olla pakotie tai piristys tai mitä vaan, jossa on kiva käsitellä, ruokaa, sisustusta, meikkejä tai vaatteita, ne eivät ole sen kummempia kiinnostuksen kohteita, kuin mikä muu tahansa.

    Joten kyllä maailmaan mahtuu kaikki maailman blogit, sinunkin Marja vaikka näistä kipeistä asioista joita olet täällä käsitellyt, niistä saa koko ajan lukea myös lehdistä, kirjoista, telkkarista ja joka paikasta ihan yhtä lailla. Se, että laitat itsesi niihin likoon, se tekee tekstistäsi omakohtaista ja ainutlaatuista. <3

    Lifestyletorakat on aika julma nimi vaikka ihan pelkästään kaunista omaa itseään ja vaatteita esittävälle, eiköhän heilläkin ole omat huolensa. Arvostan heitäkin, miten hyvä maku heillä on, miten upeita kuvia ottavat, stailaavat jne. ovat uskomattoman taitavia, kuin kauneinta muotilehteä selaisi. Muoti ym. kauneus ei välttämättä ole hömppää vaan kauneuden tajua, jota opetaan yliopistossakin.

    Ne jotka bloggaamista ammattina haukkuvat, eivät ole ajan hermossa vielä mukana, vaan kulkevat vielä vanhoja polkuja. Ammatti se on siinä missä mikä tahansa ja nostan hattua niille, jotka menestyvät tällä alalla, jossa täytyy tehdä ihan hitsisti työtä vaikka se ei päälle päin työltä näyttäisikään.

    Mielestäni tältä lausujalta Sylvia Hosseinilta uupuu sydämen sivistys vaikka muuten kuinka älykäs olisi. Sillä sydämeltään sivistynyt hyväksyy kaikki kukkaset ja sydämellisellä ihmisellä on ymmärrys, ettei kaikki kimalla vaikka päältä näyttää. Se joka itsensä ylentää ja muita alentaa, kuten Sylvia, se alennetaan. Näinhän se raamattu sanoo. Pienuutta, ihmisen pienuutta sanon minä.

    On aivan hölmöä rinnastaa eri blogeja ja vertailla niiden paremmuutta, kuten sanottu, ne ovat vain yksi siivu meistä. Jos haluaa laittaa koko minuutensa likoon blogiin, sekin on toki jokaisen oma asia ja siihenkään ei ole mitään sanomista, itse en haluaisi, sen verran paljon ilkeitä ihmisiä maailma on pullollaan vaikka toisaalta mitä väliä heistä, mutta en halua antaa heille edes sitä iloa, että voisivat nauttia meikäläisen kipupisteillä tai surkeudella.

    Mitä tuohon blogit.fi sivustoon tulee, joka on aika pieni tekijä Suomessa, niin ei varmaan ole väliä missä kategoriassa on, ellei se itselle tunnu relevantilta asialta.

    Jatka Marja samaan tapaan, sillä tekstiäsi ja aitouttasi on mielenkiintoistaa lukea. Ihan kaikkein mielenkiintoisinta on tapasi olla rohkea ja aito. Siitä moni voisi ottaa oppia, minäkin.

    Pus viikkoon. <3



    VastaaPoista
  3. Kiitos p kommentistasi Tiia. Ymmärrän hyvin, että blogin kirjoittaminen tuo monen ihmisen elämään piristystä.Minunkin. Voi olla suurta vaihtelua kirjoittaa esimerkiksi kauneudesta. Ihmisillä on vain niin erilaisia motiiveja pitää blogia, ja blogi voi olla vain pieni osa ihmisen elämää. Maailmaaan tosiaan mahtuu erilaisia blogeja. Minä pidän paljon sinun blogistasi. Osaat hyvin älykkäästi eritellä asioita oman elämänkokemuksenkin avulla. Et kirjatiedon avulla. Ja sinähän olet hyvin älykäs. Osaat kirjoittaa hyvin ja sujuvasti.

    Minä olen yrittänyt lukea joitakin hyvin suosittuja lifestyle-blogeja. Mutta joissakin niissä tuotemerkkien nimet ja muu ovat miltei räjähtäneet silmille, enkä ole pysynyt enää lukemaan sitä blogia. Joissakin ei ole ollut yhtään omaa ajatusta tai pohdintaa. Sen puuttuminen liittyy vain minun minun mieltymyksiin. On niin erilaisia motiiveja myös blogien seuraamiseen ja lukemiseen. Siksi luen sinun lifstyle-blogiasi, koska kauneuden lisäksi pohdit asioita. Sinun blogin lukemisen jälkeen ei ole tyhjä olo.

    Ilmaisu lifestyletorakat on Sylvia Hosseinin ilmaisu. Ei minun. Käsite on hyvin raadollinen ja julma. Mutta vain yksi näkökulma.

    Blogia aloitellessani päätin, että kirjoitan avoimesti itsestäni. Kirjoitin myös noita lääkevieroituksen tuntoja psykiatrisessa sairaalassa. Se oli rankka kokemus, mutta myös maailmankuvaa avartava. Meillä kaikilla on siis erilaiset motiivit kirjoittaa blogia, mutta kyllä minäkin pidän ja kirjoitan luonnonkosmetiikasta. Se tuo arkeen helmeilyä.

    Ja bloggaaminen työnä. Minun mielestäni se on työ kuin mikä tahansa julkinen työ. Olen ajatellut, että siinä pitää olla hiton ahkera. Olen vasta äskettän käsittänyt, että ammattibloggaajana pitää tehdä työtä monissa kanavissa, esimerkiksi jopa päivittän Instagramissa. Minä en ikinä jaksaisi sitä määrää digiä ja somea, ja vielä kauniita, taitavasti otettuja kuvia. Joten eläköön elämän täyteys ja moninaisuus. Mukavaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Marja ymmärsin, että oli Sylvin ajatus ja en ajatellut, että oli sinun. Sinähän kommentoit aina blogiini viisaasti ja lämpimästi ja luet blogiani. Eli en viittaa sinuun vaan juurikin tuohon valllalla olevaan tuomitsemiseen, jota itse olen saanut paljon mm. kiusaamisen saralla osakseni tai voisi jopa sanoa, että minua joku vainoaa.

      Kiitos paljon kauniista sanoista ja kunpa vielä uskaltaisin kirjoittaa kaikesta, kuten sinä. Olisi paljon kirjoitettavaa ja työstettävää, mutta kun koskee niitä muita ihmisiä ja minä sitten mielessäni veivaan näitä juttuja öisin ja päivisin.

      Minäkin tykkään paljon blogistasi, olet harvinaisen aito, persoonallinen ja fiksu ja viisas ihminen.

      Halaus Marja ja eläköön erilaisuus, se rikastuttaa meitä kaikkia. <3

      Poista
    2. Kiitos Tiia kommentistasi. Tuntuu hyvältä, että ymmärrät. En tosiaan tarkoittanut jutullani sinun blogiasi. Ei kaikkien tarvitse rypeä avoimesti tunteissaan blogissa. Blogeilla lienee monet erilaiset tavoitteet. Yksi tavoite on varmasti käsitellä kauneutta. Pidän sinun myönteisestä ja eteen päin menevästä ajattelusta ja postauksistasi. Todella ikävää ja surullista, että jotkut kommentoijat miltei vainoavat sinua.Minä olen vielä kaukana viisaudesta. Ehkä sitten vanhana olen viisas ja hyvä. Tiedä häntä, jos silloinkaan. Eläköön erilaiset blogit!

      Poista
  4. Kirjoitus on hyvä, kun se antaa lukijalle ajattelemisen aiheita eikä ole täydellisen valmiiksi pureskeltua! Sinun blogissasi on juuri sellaisia kirjoituksia! Kiitos jutuistasi 😊

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista Erilaiset Asiantuntijat. Kiitos teille siitä, että käytte blogissani. Teillähän vasta sivistäviä ja hienoja kirjoituksia on. Olen oppinut monia asioita.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla - jatketaan siis kaikki tahoillamme omilla tyyleillämme ja luetaan toistemme juttuja jatkossakin! 🥰 Aina joku joskus kirjoituksista pahastuu, sille emme voi mitään! Kun ei ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa, ei voi kaikesta pahoittumisesta olla vastuussa. Iloa päivään 😊

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!