Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja siitä asti olen lukenut. Kotona ei ollut kirjoja, vain sanoma- ja aikakauslehtiä, joista opin lukemaan naapurin tytön opetuksella. Mutta onneksi oli kirjasto. Pienelle tytölle kuin aarrekammio.
Suorastaan rakastan lukemista ja kirjoja. Lukiessani pääsen toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen, kirjailijan mieleen. Kirjailijan mieli mielessäni on toisaalta hyvin intiimi kohtaaminen. Luen herkkyydellä ja kunnioittaen kirjailijaa.
Luen yleensä iltaisin ainakin kolme tuntia. Pysähtelen, selailen taaksepäin, viivyn kirjassa. Nautin merkitysten, tekstin rakenteen ja sisällön pohtimisesta. Rentoudun, ja uni tulee hyvin aikanaan.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja Jukka Petäjä kirjoittaa riemullisesti lukemisesta. Lukeminen on väline määrittää oma paikkansa maailmassa. Se toimii moraalisena, kognitiivisena ja humaanina kompassina, joka auttaa lisäämään erilaisuudensietokykyä.
Lukeminen kasvattaa myös toisenlaisten maailmojen tuntemista, historiantajua, psykologista silmää, keskittymiskykyä ja valmiutta kielelliseen erittelyyn. Nämä luovat perustan henkiselle kehitykselle. Identiteetti ei ole koskaan valmis.
Petäjän mukaan lukeminen on vastavoima ajalle, jonka ihanteiksi tai normeiksi ovat tulleet meteli, visuaalinen sälä, narsismi ja kollektiivisen hyväksynnän tai paheksunnan hakeminen.
Kirja ei ole valmistuote, joka takaisi somelle tyypillisiä pikavoittoja. Lukeminen vaatii asennetta ja aikaa. "Se edellyttää heittäytymistä, antautumista, syventymistä, hautautumista, sukeltamista, haltioitumista, eläytymistä, paneutumista, omistautumista ja uppoamista."
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.1.2020, kuvat omat
Ihanaa, liputan lukemisen puolesta kuten tiedät! En muista minkä ikäisenä opin lukemaan, mutta kouluaikana oli aina nenä kirjoissa, kirjastosta niitä kannoin. Sitten oli elämän ruuhkavuodet, jolloin lukeminen jäi vähemmälle, mutta on taas vienyt mennessään. Kirjat antavat niin paljon: avaavat silmiä erilaisille kulttuureille, kokemuksille ja näkemyksille. Vastikään olen lukumatkaillut Chilessä, jonne tuskin koskaan oikeasti matkustan. Lukeminen - en voisi olla päivääkään ilman edes pientä lukuhetkeä <3
VastaaPoistaKiitos riitta k kommentistasi. Sinä olet hurja lukija. Minäkin kouluaikoina luin, lukutoukka. Minullakin lukeminen joksikin aikaa väheni ruuhkavuosina. Pikkulapsiaikana olin välillä todella väsynyt. Lukemalla voi tosiaan matkustella. Sinä olet Chilessä. Minä tällä hetkellä Japanissa. Omituinen himo lukea japanilaisia ja kiinalaisia kirjallisuutta. Nautitaan.
VastaaPoistaMinä olen lukenut aina. Lapsena hain kirjastosta isot pinot, samoin nuorena. Luin montakymmentä kirjaa vuodessa, eniten talven aikana. Vasta kaihileikkauksen jälkeen lukeminen lopahti. Luulisi että silloin sitä vasta innostuisikin...Oli niin "hankala" lukea sängyssä lukulasit päässä. Nyt olen jälleen opetellut, lukuintoa kyllä olisi vaikka muille jakaa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Eeviregina. Kiva tavata muitakin, joilla on intohimo lukemiseen. Hienoa että olet "opetellut" uudestaan lukemaan kaihileikkauksen jälkeen. Minäkin luen ehkä eniten talvisin. Hyvää keskiviikkoa sinulle!
PoistaHieno kunnianosoitus lukemisen puolesta.
VastaaPoistaItse olen kaikkiruokainen. No, dekkarit jäävät vähemmälle. En osaisi kuvitella elämää ilman kirjoja.
Niissä on kaikki. avaavat Pääsee kurkkaamaan uusiin maailmoihin, kulttuureihin ja toisenlaisiin kokemuksiin. Ehkäpä oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan myös muita tapoja hahmottaa maailmaa kuin oma.
Mukavaa päivää sinulle!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Sinä olet mukavasti kaikkiruokainen, minä olen vähän nirso kirjojen suhteen. Tosiaankin tuo matkailu mielikuvissa eri kulttuureissa avartaa maailmankuvaa ja erilaisten kulttuurien hyväksymistä ja tuntemista. Hyvää keskiviikkoa sinulle!
VastaaPoista