Tässä minä keikun ja kepsuttelen yhdessä vanhassa asuposeerauksessa. Hymyilin niissä harvoin. Vain silloin kun hyvä ystäväni otti kuvat. Miehen kanssa olin ryytynyt ja tympääntynyt yleensä kaikissa kuvissa, vaikka hän on rakas tai ehkä sen vuoksi. Minulla on ollut koko ikäni kamerakammo.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
Teini-iässä oma ulkonäkö oli hyvin tärkeä. Finni otsassa saattoi olla katastrofi, koska kuviteltiin kaikkien sen näkevän. Aikuisena on helppo naureskella teini-ikäisen alituiselle pohdinnalle, että mitä muut minusta ajattelevat.
Mutta, mutta. Onko mikään muuuttunut? Esimerkiksi viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla monet tarkistavat somesta kaverien reaktiot päivityksiin. Niin, mitähän he minusta ajattelevat?
No, korkkari jäi kiinni terassin lautojen väliin. Eipä ollut uusi tilanne. Korkkarit ovat jääneet myös muutamia kertoja työpaikan ja kaupan tuulikaapin mattoon kiinni. Ja olen kerran kaatunut suoraan eteenpäin, alas matolle. Kaikki kerrat ovat naurattaneet myös itseäni korkkarinaista. Ja mitähän muut ajattelivat? Minulla itselläni oli ainakin hauskaa. Ja nytkin vähän huvitti, kun huomasin tuon kaljun kohdan päälaeltani, jota auliisti näyttelen. En ole sitä aikaisemmin huomannut.
Ikä on tuonut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Yhä harvemmin ajattelen, mitä muut minusta ajattelevat. Ajatelkoon vain, tai jos ei sitten ollenkaan, koska tähän ikään mennessä itsetuntemus ja identiteetti ovat ainakin jonkin verran vakiintuneet. Ja tiedän itse, minkälainen olen. Yksi sanonta on muistaakseni tällainen: Karavaani kulkee, ja koirat haukkuu. Eli joka tapauksessa eteenpäin mennään. Puhukoon ihmiset, mitä puhuvat.
Toisaalta toisten ajatukset kiehtovat, koska kiinnostus toisten reaktioihin on rakentunut meihin vuosituhansien aikana. Sosiaalisesti piittaamattomat ovat karsiutuneet ihmislajin evoluutiossa, ja toisia taitavasti lukevat ovat selviytyneet. Ja edelleenkin nykyisin pärjäävät ne, jotka huomaavat, kuinka muut suhtautuvat heihin, ja osaavat sopeutua ryhmään.
Ihmiselle kehon kieli ja äänensävyt ovat luonteva reitti toisten ihmisten ajatusten tulkitsemiseen. Tarkkailemme näitä merkkejä huomaamattamme jatkuvasti.
Tunteiden viestit olisi hyvä oppia ymmärtämään, mutta samalla kannattaa muistaa, että juuri tunteet johtavat monesti myös harhaan. Tunteet auttavat meitä poimimaan vihjeitä, jotka vain itse asiassa vahvistavat niitä.
Jos olemme esimerkiksi stressaantuneita, näemme yleensä toiset ihmiset kielteisempinä, tuomitsevampina ja uhkaavimpina kuin he ovat. Toisaalta myös, jos olemme hyvin myönteisiä, sekin värittää arvioita.
Suurilta osin tunteiden värittämät, tuomitsevat ajatukset ovat lopulta meidän oman mielemme tuotteita. Toisen ihmisen ajatukset saattavat olla jotakin muuta kuin kuvittelemme.
Omaa minää koskevan palautteen vastaanottaminen on mahdollista vain silloin, kun meillä on turvallinen olo. Palautetta kannattaa kysyä luotettavalta ihmiseltä, esimerkiksi ystävältä tai läheiseltä työkaverilta.
Ihmiset eivät vain lue ulosnäkyvää käytöstä vaan sen lisäksi mietitään, mitä toisen ihmisen mielessä liikkuu, mitä hän ajattelee tästä tilanteesta. Tehdään tulkintoja, jotka eivät kuitenkaan ole usein totta.
Lähteet: Hyvä terveys 1/2020, kuvat omat
Ihana on tuo sinun kuvasi🌹Hienoa jos voit pitää korkkareita, itse en voi..selkä huutaa että apua🙄⚘Jokainen on kaunis omalla tavallaan. Mukavaa viikonalkua sinulle⚘
VastaaPoistaKiitos Kristiina kommentistasi. Kuvat ovat teknisesti epäselviä ja sumeitakin. Kuvia kuitenkin. Olen käyttänyt teinistä asti korkkareita, mutta viime kesänä tuli vaivaisenluut molempiin jalkoihin, ja on ollut pakko luopua melkein kokonaan korkkareista. Onneksi yhä leveälestiset ja minulle vähän suuret korkkarit käy. Vein kierrätyskeskukseen oikein kapeat korkkarit, ja mikä haikeus oli luopua monista kengistä.Tosi ikävää ettei sinulle käy korkokengät! Hyvää loppiaista!
VastaaPoistaKiitos kivasta postauksesta. Otsikon kysymyksen pohtiminen on ihan luonnollista, mutta sekin tietysti kohtuullisessa määrin. Teini-iässä tosiaan tulikin vaivaannuttua ihan eri asioista kuin nykyään ja paljon enemmän. Ei olisi esimerkiksi voinut mennä suoraan suihkusta tukka märkänä ihmisten ilmoille. Koominen on tuo koronjuuttumiskuvasi. :D Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kyllähän se kuuluu ihmiseen, että ainakin vähän vaikuttavat muut ihmiset eloon ja olemiseen. Laumaeläimiä kun olemme. Korkkarinaiselle voi tulla noloja tilanteita varmaankin vastaisuudessakin.
PoistaToinenkin Erikoinen Asiantuntija kiittelee mainiosta jutusta. Minulla kiinitti huomion tuon turvallisen olotilan vaade palautteen vastaanottamisen edelltyksenä. Tämä on totta! Et voi olla altavastaajana tai peloissasi, jotta viesti saavuttaisi sinut.
VastaaPoistaIhana tuo ekan kuvan asukokonaisuus! Huolisin 👍
Kiitos kommentistasi toinen Erikoinen Asiantuntija. Varmasti pitää olla turvallinen olo ja ilmapiirikin, että voi jotenkin vastaanottaa palautetta. Kiitos asukokonaisuuden kehuista.
PoistaAivan ihana hymyilevä kuva susta. Täälläkin rennoimmat kuvat syntyneet, kun teinit kuvanneet ja samalla irvailleet meikäläisen kustannuksella ja siinä on sitten naurettu.
VastaaPoistaMutta olen kuullut tuosta ennenkin, että ihmiset tarkastavat toisten kommentteja ja mittaavat rakkauden määrää sillä tai ihailun jne. Olisiko tämä kuitenkin enemmän teinien juttu? Täällä tarkistetaan se, etten vaan ole unohtanut vastata jollekin, onko tullut kommentteja.
Kyllä tunnen epävarmuuksia monen asian kanssa ja samalla olen huonojen puolien kanssa sinut eli onhan se vähän hämmentävää itsellekin eli riippuu mielialat välillä ihan päivistä ja koko ajan on enemmän niitä tasaisia päiviä.
Sydämellistä tiistaita Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Se on mainiota, että ikä tuo enemmän tasaisia päiviä tullessaan. Nuo kommentit tietty kiinnostavat vielä epävarmoja teinejä kovasti. Aikanaan seurasin omia tyttöjä tässä asiassa. Kyllähän he tarkistivat tykkäykset, mutta niin toimii myös jotkut aikuisetkin. Meidän tyttäret myös vähän irvailevat aivan tavallisessa arjessa ja heidän kommentinsa naurattavat.
VastaaPoistaIhana tuo sinun hymykuva <3
VastaaPoistaNuorena, kun vasta aloin muodostaa identiteettiäni, käytin ihmisiä kuin peilejä. Jos kanssaihmiset olivat vältteleviä, vika oli ilman muuta itsessä. Jos ihmiset olivat vapautuneita ja iloisia, en kuitenkaan kokenut sen johtuvan minusta. Vanhuudessa on hyvät puolensa. Esimerkiksi se, ettei ihmisten ajatukset minusta enää kiinnosta, vaan ihmiset ovat itse kiinnostavia kaikkine puolineen.
Kiitos kommentistasi Kirsti. Nuorena sitä ajatteli, että muut ajattelevat itsestä jotakin. Ja yleensä se meni kielteisen kautta. Upeaa ettei sinua enää kiinnosta, mitä muut ajattelevat vaan itse pidät ihmisiä sinänsä kiinnostavina. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!
VastaaPoista