Minä pelkäsin jonkun aikaa alle kouluikäisenä saunaa. Mummi oli kertonut minulle, että häkä voi aiheuttaa kuoleman. Luulin, että saunan kiukaasta nouseva vesihöyry on häkää ja huusin, että nyt me kuollaan kaikki. Muistan sen elävästi, mutta en sitten myöhemmin pelännyt saunaa, eikä kuolemanpelko muuttunut yleistyneeksi. Onneksi oli näin.
Helsingin Sanomissa oli lukijakysely lapsuusajan peloista ja niiden näkymisestä aikuisiällä. 25-vuotias nainen kirjoittaa: "Olen saanut vanhemmilta lihomispelon ja pelon epäterveellistä ruokaa kohtaan. Pelkään, että en ikinä pysty syömään normaalilla tavalla ja että se vaikuttaa potentiaalisiin lapsiini samalla tavalla kuin se on vaikuttanut minuun."
44-vuotias nainen kertoo: "Pelkään, että joku tekee lapsille pahaa, etenkin seksuaalista väkivaltaa. Pelkään siirtäväni saman pelon myös omiin lapsiin. Vihaan äitiäni, koska hän on peloillaan pilannut kykymme ottaa rennosti ja nauttia elämästä."
Omaa pelkoa on hyvä oppia hallitsemaan lapsen läsnäollessa. Lapsi tarvitsee erityisesti turvallisuudentunnetta. Jos esimerkiksi rokotus pelottaa piikkikammoista vanhempaa, hänen kannattaisi vältellä pelon näyttämistä, jotta pelko ei siirtyisi lapseen.
Kun lasta pelottaa, arkisten jännittävien tilanteiden ennakointi yleensä auttaa. Lapsen olisi hyvä tietää, mitä on tulossa. Mutta tilanteisiin liittyvää pelkoa ei kannata hysterisoida tai liioin mitätöidä. On tärkeää jakaa kokemus siitä, ettei pelkääminen ole vaarallista. Näin lapsi oppii aikuisen tuella sietämään pelon tunnetta, joka siten myös vähitellen lieventyy.
Lapsi matkii näkemäänsä ja hänen emotionaalinen kehityksensä kulkee pitkälti vanhemman emotionaalisen maailman kautta.Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila sanoo: "Lapsen tarpeiden jatkuva laiminlyönti tai kaltoinkohtelu on yleinen riskitekijä terveydelle, eikä aina oireile mielenterveyshäiriöinä vaan voi kehittyä tutkimustiedon mukaan myös vaikeaoireiseksi sairaudeksi, kuten aikuisiän diabetekseksi tai astmaksi."
Myös hyvää tarkoittava suojelu voi kääntyä herkästi ylilyönniksi ja synnyttää pelkoja ja ahdistusta, jotka saattavat näkyä aikuisenakin. Lapsen olisi hyvä kohdata elämälle tyypillisiä haasteita turvallisesti aikuisen kanssa, jotta hän oppii säätelemään stressiä. Vanhempi ei saisi tasoittaa tietä liian turvalliseksi. Muuten voi käydä niin, ettei haastavien tilanteiden käsittelyyn ole aikuisena sopivia työkaluja.
Pelkojen siirtyminen on myös osittain perimästä riippuvaista. Jos vanhemmalla on ahdistuskäyttäytymistä, se saattaa vahvistaa lapsen vastaavaa taipumusta.
Pelko kuuluu osaltaan lasten luontaisiin kehitysvaiheisiin. Yhdessä vaiheessa lapsi pelkää esimerkiksi vieraita ihmisiä. Se on hyvä asia ja kertoo turvallisesta kiintymyssuhteesta.
Puhumattomuuden kulttuuri on pahin pelkojen vahvistaja. Etenkin traumaattiset lapsuudenkokemukset olisi tärkeä käsitellä. Pelot eivät voimistu puhumisesta, päinvastoin.
Lähteet: Helsingin Sanomat 16.11.2019, kuvat omat
Omaa pelkoa on hyvä oppia hallitsemaan lapsen läsnäollessa. Lapsi tarvitsee erityisesti turvallisuudentunnetta. Jos esimerkiksi rokotus pelottaa piikkikammoista vanhempaa, hänen kannattaisi vältellä pelon näyttämistä, jotta pelko ei siirtyisi lapseen.
Kun lasta pelottaa, arkisten jännittävien tilanteiden ennakointi yleensä auttaa. Lapsen olisi hyvä tietää, mitä on tulossa. Mutta tilanteisiin liittyvää pelkoa ei kannata hysterisoida tai liioin mitätöidä. On tärkeää jakaa kokemus siitä, ettei pelkääminen ole vaarallista. Näin lapsi oppii aikuisen tuella sietämään pelon tunnetta, joka siten myös vähitellen lieventyy.
Lapsi matkii näkemäänsä ja hänen emotionaalinen kehityksensä kulkee pitkälti vanhemman emotionaalisen maailman kautta.Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila sanoo: "Lapsen tarpeiden jatkuva laiminlyönti tai kaltoinkohtelu on yleinen riskitekijä terveydelle, eikä aina oireile mielenterveyshäiriöinä vaan voi kehittyä tutkimustiedon mukaan myös vaikeaoireiseksi sairaudeksi, kuten aikuisiän diabetekseksi tai astmaksi."
Myös hyvää tarkoittava suojelu voi kääntyä herkästi ylilyönniksi ja synnyttää pelkoja ja ahdistusta, jotka saattavat näkyä aikuisenakin. Lapsen olisi hyvä kohdata elämälle tyypillisiä haasteita turvallisesti aikuisen kanssa, jotta hän oppii säätelemään stressiä. Vanhempi ei saisi tasoittaa tietä liian turvalliseksi. Muuten voi käydä niin, ettei haastavien tilanteiden käsittelyyn ole aikuisena sopivia työkaluja.
Pelkojen siirtyminen on myös osittain perimästä riippuvaista. Jos vanhemmalla on ahdistuskäyttäytymistä, se saattaa vahvistaa lapsen vastaavaa taipumusta.
Pelko kuuluu osaltaan lasten luontaisiin kehitysvaiheisiin. Yhdessä vaiheessa lapsi pelkää esimerkiksi vieraita ihmisiä. Se on hyvä asia ja kertoo turvallisesta kiintymyssuhteesta.
Puhumattomuuden kulttuuri on pahin pelkojen vahvistaja. Etenkin traumaattiset lapsuudenkokemukset olisi tärkeä käsitellä. Pelot eivät voimistu puhumisesta, päinvastoin.
Lähteet: Helsingin Sanomat 16.11.2019, kuvat omat
Lapsena pelkäsin pimeää joka jatkui vielä aikuisenakin,johtui varmaan pitkästä pimeästä koulumatkasta mihin vanhemmat eivät puuttuneet ja vähättelivät pelkoani.Mielestäni pelkäävät vanhemmat siirtävät pelon lapsiin,no ennenvanhaan lapsia peloteltiin esim.vesihiidestä joka oli kaivossa,varmaan aiheellistakin turvallisuussyistä. Tiedän aikuisia jotka ovat pelotelleet lapsiaan milloin möröillä,saunatontuilla,koirilla ja vaikka millä mutta heidät itsensä on pelolla kasvatettu. Mielestäni maailmassa on ihan tarpeeksi pelkoa,eikä sitä tarvitsisi enää istuttaa lapsiin. Pelko on mielestäni rakkauden vastakohta ja sitähän tulee joka tuutista tänä päivänä. Minulla on ollut mahdollisuus puhua peloista,eli ne ovat suurelta osin käsitelty. Mukavaa viikon jatkoa sinne :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi. Oli mukava lukea, että olet päässyt pimeän pelostasi sitä käsittelemällä, puhumalla. Ennen lapsia tosiaan peloiteltiin paljonkin, koska ei ollut usein maaseudulla aikaa katsoa lasten perään. Kuten kirjoitit pelottelusta turvallisuussyistä Vesihiidestä, joka asui kaivossa. Muistan omasta lapsuudestani, että lähi joessamme oli musta mies, joka tulee ja nappaa. Tietyssä iässä sitten ymmärsi, että puheet ovat palturia. Vanhemmat siirtävät - monesti valitettavasti - omia pelkojaan lapsiin. Minusta tuntuu pahalta muun muassa se, että jotkut laihduttavat äidit siirtävät lihomisen pelon lapsiin, etenkin tyttöihin. Kyllähän sitä laihduttaa saa - itsekin nyt laihdutan -, mutta äidin ei pitäisi tehdä siitä numeroa tyttärensä seurassa vaan olla maltillinen. Hyvää keskiviikko iltaa sinulle!
VastaaPoistaOnpa ihanania kuvia.
VastaaPoistaEnnen vanhaan muksuja peloteltiin kaikenlaisella mm. kaivonäkeillä, sun muilla. Tarkoitus oli suojella jälkikasvua, kun ei itse keritty vahtia. Minä en oppinut pelkäämään muuta kuin äitini arvaamattomuutta. Minusta sanottiin, että minulta puuttuu terve itsesuojeluvaisto. Pelottelu ja pelko on varmaan kulttuurisidonnaista. Perittyä ja opittua. Monet meidän perheeseen tulleet lapset ovat pelänneet tullessaan poliisia ja sosiaaliviranomaisia.
Mukavaa torstaita Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi, ja kiva, jos pidät kuvistani.Muistan tuon pelottelun turvallisuussyistä. Kun olin alle kouluikäinen ja sen jälkeenkin, muistan, että vanhemmilla ei ollut aikaa katsoa lasten perään ja muutenkaan olla lasten kanssa. Me kuljettiin vapaasti metsissä ja rannoilla isolla lapsiporukalla. On aina hienoa lukea, kuinka hyvää ja rikasta elämää elät lapsuudestasi huolimatta. Todella surullisia ovat nuo teidän hoitoon tulleitten lasten pelot.
PoistaSiis ihania kuvia <2
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja omakohtaisestikin tuttu asia. Minulle on jäänyt "traumoja" Jöröjukan tyylisistä pelottavista saduista. Satukirjoissa oli todella pelottavia kuvia. Mm.sellainen, jossa tytöllä tulee suusta sammakoita, siis oikeita sammakoita ei sana-sammakoita. Sadut olivat ns.pelottelulla opettavaisia.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Erikoiset Asiantuntijat. Minä ihmettelen tuota, että miksi monet sadut ovat niin pelottavia, mutta päättyvät onneksi yleensä kuitenkin hyvin. Muistaakseni psykoanalyytikko Bruno Bettelheim tutki satuja, ja oli sitä mieltä, että pelottavat sadut käsittelevät lapsen alitajuisia pelkoja, muun muassa hylkäämisen pelkoa, ja päättyessään hyvin, ne kliimaksin kautta vähentävät pelkoja ja tuovat suuren helpotuksen. Bettelheim tulkitsi muun muassa Prinsessa Ruususen käden loukkaamisen värttinässä symbolisoivan kuukautisten alkua. Sinulle ei varmaankaan ole jäänyt niin sanottuja oikeita pelkoja ja olet siinä mielessä onnekas.
VastaaPoistaMielenkiintoinen juttu tuo satujen ja alitajuisten pelkojen yhteys. Joku pointti niissä on sitten ollut, mutta en tiedä mitä alan asiantuntijat tänä päivänä ovat mieltä asiasta. Uudet sadut ovat toisenlaisia tänä päivänä. Innostuinkin tästä niin, että kaivelin muutamia satukirjoja esiin ja rupesin niitä tutkimaan.
PoistaJuu, onnekseni minua ei ole peloteltu lapsena opetusmielessä, mutta kaikenlaisia pelkoja sitä kuitenkin kantaa mukanaan. Mistä ne sitten juontavat juurensa, vaikkapa paniikinomainen korkeanpaikan pelko.
Sadut ovat mielenkiintoisia ja tosiaan erilaisia nyt kuin aikaisemmin. Niissä on huumoriakin mukana. Sinun korkeanpaikan pelkosi on yleinen pelko. Se on aikanaan suojellut ihmistä olemassaolon taistelussa. Psykoanalyytikoilla on käsitys, että pelon kohde symboloi jotakin. Tässä siis tipahtaminen. Ja mitä se tarkoittaa? Noiden psykoanalyytikoiden mukaan tipahtamisella ja lentämisellä on seksuaalinen merkitys. Aika rajun analyytikoiden käsityksen mukaan tämä tarkoittaa yhdyntää ja niin edelleen... Ei tarvitse ottaa tätä tosissaan. Itselläkin on korkean- ja ahtaanpaikan pelko, eikä ne hävinneet psykoanalyyttisessa terapiassa. Eikä ne ole ongelma, koska ei usein tule tilanteita, jossa ne käynnistyisivät. En ole usein korkealla paikalla tai esimerkiksi hississä. Hyvää viikonalkua sinulle!
VastaaPoistaSigmund Freudkin taisi löytää useimmista asioista seksuaalisen merkityksen. Ei se mitään, sehän on iso ja merkittävä osa ihmistä. Ehkä osin salainen ja salattu, alitajuinen ja piiloteltu. Ehkäpä se siksi puskee esille muita reittejä pitkin.
VastaaPoistaHarmittaa, kun en aikanaan opiskellut psykologiaa - olisi helpompaa ymmärtää alan kirjallisuutta ja itseäänkin.
Mukavaa uutta viikkoa!
Kiitoksia kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Freud mullisti jopa maailmankuvaa. Aikaisemmin oli huomattu, ettei maa olekaan kaiken keskipiste. Sitten Freud osoitti, että ihminen ei ole herra edes omassa talossaan. Ennen Freudia seksuaalisuudesta ei saanut edes puhua. Se oli kielletty alue. Freud nosti seksuaalisuuden esiin, ja puritaaninen Wien paheksui sitä suuresti. Freudin ajattelu hyväksyttiin vasta 1900-luvun puolella. Mukavaa tiistaita sinullekin.
VastaaPoista