Minkälainen rahankäyttäjä olen?

                                                                                          * Kaupallinen yhteistyö Sortterin kanssa

Rahankäyttöni on vaihdellut eri elämäntilanteissa. Opiskeluaikana oli hyvin tiukkaa rahasta. Siivosin kolme tuntia kuutena päivänä viikossa Citymarketin isoa kahvilaa. Ja tulin toimeen jotenkin. Nostin myös opintolainan.

Kun pääsin ammattia vastaavaan työhön, lukion opettajaksi, palkka tuntui alkuun ruhtinaalliselta. En ollut täsmällinen rahankäyttäjä lainkaan. Olin hulppea rahankäyttäjä. Ostin paljon tarpeettomuuksia. En yleensä edes tiennyt, kuinka paljon tilillä on rahaa. Onneksi tavallaan opin tästä ajasta paljon. Etenkin sen, mihin rahaa ei kannattaisi ylipäätään viskoa.

Ikä on tuonut rotia rahankäyttöön. Viimeistään silloin, kun haettiin asuntolainaa. Tuolloin kilpailutimme lainan, mikä oli viisasta. Nykyisin Sortter vertaa lainat parhaan hinnan takuulla. Olen tätä nykyä - omasta mielestäni - melko tarkka siitä, mihin rahani pistän. Olen jo pitkään ollut ekologinen ja eettinen valinnoissani. Ostan ruokaa lukuunottamatta hyvin vähän.

Autolainaa meillä ei ole. Mies harrastaa vanhoja autoja, ja rassailee autot ajokuntoisiksi. Sitä ne ovat. Jonkin aikaa. Olen silloin tällöin jäänyt tienposkeen oikkuilevan auton kanssa. Täällä maalla auto on välttämättömyys, koska linja-autoja ei enää ole.

Omakotitaloomme olemme ajan myötä hankkineet vaihtoehtoista energiaa. Aurinkopaneelit, ilmalämpöpumpun ja pellettitakan. Talossa on myös puulla lämmitettävät pönttöuunit ja keittiön vanha liesi. Näihin ratkaisuihin on kulunut myös rahaa, mutta pitkällä aikavälillä hankinnat maksavat itsensä takaisin.

Ennen lasten syntymää rahaa tuntui olevan riittävästi, ja matkustelimme paljon miehen kanssa. Tytärten synnyttyä - kuten kaikki tietää - rahaa meni paljon pikkulapsiaikana, ja omille lapsille halusi ostaa parasta. Mutta tytärten tultua teini-ikään vasta rahaa menikin. Uusia vaatteita, älylaitehankintoja, kosmetiikkaa... Minä itse olen hankkinut koko aikuisikäni etenkin vaatteita ja sisustustavaraa kirpputoreilta. Tyttärille kirpputori ei kelvannut. Ikävä kyllä. 

Ja ne joululahjat.  Perheen kanssa sovittiin taas tänä jouluna, ettei osteta joululahjoja. Kahdelle lähimmälle sukulaiselle ostin luonnonkosmetiikkaa. Ystävien kanssa on pitkään riittänyt pelkät hyvän joulun toivotukset. Lahjoitin rahaa  hyväntekeväisyyteen sen verran  kuin olisin pannut joululahjoihin. WWF:lle eli maailman luonnonsäätiölle ja Unicefille eli YK:n lasten oikeuksien järjestölle.

Joulumieli tulee muustakin kuin lahjoista. Tunnelmasta, kynttilöistä, tuoksuista, hyvästä ruuasta ja juomasta, rauhasta ja hyvästä tahdosta.