perjantai 23. marraskuuta 2018

Päivän vaatteet ja mietteet





Menin taas maanantaina kuntosalille. Riisuin vaatteet ja huomasin, että kuntosalikassi ei ollut mukana. Siis vaatteet taas päälle. Siellähän se kassi lorvi tuulikaapissa. Sain vaatteet päälle. Mutta missä ovat salilenkkarit? Sitten taas tuulikaappiin, ja siellähän ne nökötti hyllyssä. Voi tätä hajamielisen ihmisen eloa. Enkä voinut olla kuulematta päivittelyä puuhistani.

Postauksen mekko on nettikirpparilta ostettu,  merkiltään Desigual. En ymmärrä, miksi kuvat näyttävät niin huonoilta tässä itse postauksessa, kun ne näyttävät - miten meidän taidoilla nyt pystyy näyttämään - tiedostossa selvemmiltä. Se on taas näitä digimaailman ihmeitä. Ilmeeni ei taasen ole digimaailman ihmeitä vaan taas vähän murjottava. Milloin tulee se päivä, ettei valokuvakammo riivaa?  Ja olla kupotan kaikissa kuvissa melkein samassa asennossa. Senhän minä osaan.





Tästä pääsemme minun epäkäytännölliseen puoleen. Tämä aterinteline oli mielestäni kaupassa loisto-ostos. Niin kauniskin. Eipä tullut mieleen, että aterikko kuivaustelineen raot oli aivan liian suuret. Vasta kotona - ylpeänä loisto-ostoksestani - laitoin siihen aterimia. Mutta eihän ne pysyneet siinä kauniin harmonisina. Vaan tunkivat ulos. Voi Kiesus. Taas tällaista. Meillä aterimia ei pidetä kaapissa. On jotenkin hidasta (?) ottaa ne sieltä. Siis uuden aterin kuivaustelineen ostoon.


Rakas tytär oli viime viikonloppuna käymässä Riikasta. Ja me taas puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Kokkasin hänen lempiherkkujaan. Muun muassa pestolohta ja tortilloja. Minun niin sanottu laihdutuskuuri hävisi unholaan.Sitten tyttären oli lähdettävä takaisin. Kaipaus ja suru jäi. Vaikka puhutaan puhelimessa päivittäin.









Hyvää viikonloppua kaikille!




















8 kommenttia:

  1. Enpä tiedä, miksi sinun pitäisi laihduttaa, kun poikkiraidatkin näyttävät ylläsi hyvältä.
    Enkä näe kuvissa muutenkaan mitään vikaa.
    Kaikki eivät ole yhtä käytännöllisiä. Sinulla on sitäkin enemmän muita avuja.
    Meillä yksi lapsista perheineen asuu Kiihtelysvaarassa. Tiedän, mistä puhut. Me äidit .....
    Ihanaa päivän jatkoa ja viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Raidat niin tai näin päin eivät poista sitä, että kuntosalilla en pääse muutamaan perusasentoon lihoneen mahani takia. Haluan olla vapaa liikkumaan. Mitähän muita avuja minulla lienee? Ehkä tyhjänpäiväinen kälätys muitten akkoitten kanssa. Siinä olen hyvää. Niinpä, me äidit...

      Poista
    2. Ai ne muut avut? Äly ja kyky hyödyntää lukemaasi. Uskon, ettei kälätys ole tyhjänpäiväistä. No.. Ehkä riippuu myös siitä, kenen kanssa kälätät.

      Poista
    3. Avuja minulla ei ole montaa. Hajamielisyys ja epäkäytännöllisyys kätkee ne alleen. Kälätys sopivan henkilön kanssa on antoisaa. Sinun avusi on jonkinlainen, jos jaksat lukea näitä minun raapustuksia. Sunnuntain rauhaa sinulle.

      Poista
  2. Niin ihanaa kun sinulla on noin läheinen suhde tyttäreesi. <3 Tuo mekko on ihana, rakastan raitoja ja näytät ihan hitsin upealta. Olet näyttävä nainen. <3

    Hih tuo aterinhommeli on juuri sellainen, jota täälläkin voisi käydä. Meillä on kyllä aterimet näppärästi keittiön vedettävässä laatikossa omissa koloissaan.

    Ihanaa perjantaita Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minnne ihmeeseen vastaukseni sinun kommenttiisi hävisi? Mekko on mekko raidoilla tai ilman, mutta maha on tiellä parissa kuntosaliliikkeessä. Jees, nuo meidän aterimet vaihtavat kai usein paikkaansa. Ehkä joskus ne ovat järkevästi laatikossaan. Kivaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista
  3. Voi, Marja :D. Ei taida olla ihan totista touhua sinullakaan tämä arjen pyöritys, sillä tuo aterintelineesi on ihan parasta mielenpiristystä, mitä minä olen saanut pitkään aikaan.
    Tyttären ikävän tiedän minäkin. Minun tyttäreni ei ole ollut minun kanssani samalla paikkakunnalla seitsemäntoistavuotiaasta lähtien, kun minun oli työn perässä muutettava muualle ja hän jäi kotipaikkakunnalle yksin asumaan. Oi voi niitä aikoja. Ikävä oli aikoinaan valtava, nyt parinkymmenen vuoden jälkeen olen jo vähän tottunut. Mutta aina kun jompi kumpi lapsistani on lähelläni, tuntuu kuin voimaantuisin elämämään ihan toisella tasolla. Sellaista on äitinä oleminen.
    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Kiva jos "hieno" aterintelineeni toi sinulle hyvää mieltä. Totuus on, että edelleen joka ikinen aamu mulkoilen sitä pahasti. Juu, tiedän, ettei se sillä poistu. Miehenikin on sanonut minulle, että mene ostamaan uusi. Isoon kaupunkiin on vain niin pitkä matka, ettei sitä yhden asian takia huvita ruveta tekemään. Rentouttavaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!