On ollut vähän lattea viikko. Olen ihminen joka kaipaa edes jonkin verran vipinää. Kun tulin lämpöisestä retro Las Palmasista kylmään Suomeen. Sain flunssan. Sain ihottuman. Antihistamiinia. Onneksi ihottuman syy selvisi. Se on laventeliöljy. Ihana kasvi - rauhoittava ja unta parantava yrtti -, joka ei näköjään minulle sovi. Elämäni ensimmäinen allergia. Stressi-ihottuma on vanha ystäväni, joka neuvoo alentamaan tarvittaessa kierroksia.
Päivän mekko on merkiltään Smash. Se on jo vanha ja olen käyttänyt sitä silloin tällöin.
ainoalla kirpparilla. Asia on vaikka huomenna korjattavissa.
Minulla on hyvin harvoin flunssa, ehkä kolmen vuoden välein. Mutta sitten kun sairastun. Tunnen olevani aivan kuolemansairas. Se amputoi elämäni muutamaksi päiväksi. Olen jo melko vanha akka, mutta vieläkään en ole tottunut sairastamaan järkevästi.
Raastan varmasti miehen hermoja flunssaisena. Kuvittelen päälleni langenneen kirouksen kaltaisen vakavan sairauden. Miehen pitää muistuttaa. Että se on vain flunssa. Et sinä kuole. Niinpä. On minussa kestämistä sairaana. Ja muutenkin.
Tajusin tässä yksi päivä, että kävin ATK:n peruskurssin. Enkä tainnut oppia mitään. Omapahan on vikani. Kun vain hihittelin toisen vähän samanmielisen opetusta häiritsevän naisen kanssa. Hänestä ei olisi ikipäivänä uskonut, että hän on 80 v. Nauru selvästi pidentää ikää ja nuorentaa.
Taas kenotan ja keekoilen näissä kuvissa vähän vaivautuneena. Pikkusen olen oppinut relaamaan. Kun tytär on niin huvittavan jämpti ja sotilaallisen käskyttävä kuvaaja. Se naurattaa minua. Mutta se ei ole sitä oikeaa poseeraamisen taitoa. Vain minun nauruani.
Vaatteista huomaa, että olen pulskistunut talven aikana. Mutta hui, hai! Viihdyn edelleen kehossani. Kesällä talven rasvat sulavat auringossa. Näin kuvittelen. Ja tiedän kyllä, ettei se ole totta. Mutta mukava ajatus sinänsä. Minun eno vainaa sanoi naisihanteestaan: "Alle sata kiloinen on riisitautinen". Minulla on siihen vielä jonkin verran matkaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Mä olen myös aikamoinen sairastaja. Naurattaa aina ne miesflunssa sketsit, mä olen just sellainen. Kun taas mieheni on ihan toista maata, pitää pyörät pyörimässävaikka olisi vähän kipeäkin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ehkä me ollaan vähän miehekkäitä näine vaikerruksineen.
VastaaPoistaSama juttu täällä sairastelun kanssa. En usein sairasta, mutta sairastaessani kaikki energia suorastaan haihtuu kehosta savuna ilmaan! Aivan hirveä olo!
VastaaPoistaTuo mekko on aivan UPEA!!
- Joy
Kiitos kommentistasi Anonyymi. Kiva että löytyy muitakin, jotka eivät osaa suhtautua järkevästi sairasteluun.Onkohan meillä jotenkin alempi kipukynnys tai vilkaampi mielikuvitus?
PoistaPikaista paranemista, Marja! Näytät upealta noissa kuvissa. Vau!
VastaaPoistaATK- ja muillakin kursseilla on just parasta se takapenkissä kikattaminen :) ... Mitäs sitä pinkomaan, kun on ammattitutkinnot jo suoritettu. Olet varmasti joskus osannut olla hiljaakin luennoilla, luulen :D
Kiitos, Eeva kommentistasi ja paranemisen toivotuksista. Melkein punastuttaa tuo kehumisesi. Kikattaminen on tosiaan kivaa. Kyllä minä osasin olla välillä hiljaa. Mutta valitettavasti puuhasin silloin jotakin omia juttuja. Mistä ihmeestä tiesit, että me sen kikattajakaverin kanssa istuttiin takarivissä?
PoistaKaunis asu ja hauska postaus! Tykkään sun suorasta tavasta sanoa asiat!
VastaaPoistaToivottavasti flunssa parantuu pikaisesti!
Kiitos Minnea kommentistasi. Minä olen livenäkin vähän rouva-Suorasuu. Flunssa on jo melkein parantunut.
PoistaEnsinnäkin upea mekko ja wow mitkä sääret eli anna palaa tälläisten mekkojen kanssa, toimii kuin häkä. Sinulla taitaa olla miesflunssa. ;) No jos harvoin kuule sairastaa, niin kyllä se laskee mieltä ja itselläkin on aina itsesäälikäs olo, mutta en ns. lepää, vaan toimin kuten ennenkin, vien koiran käyn kaupassa. Mutta jos olisi kova kuume, olisi toisen. Tänne kun ei tule kuin sellaista alle 38 lämpöä aina, niin buranaa huuleen ja menoksi. Olin tuossa Iskelmän risteilylläkin influenssassa, ihan hulluutta ja niin ei saa tehdä, mutta kun luulee olevansa kaikkivoipa.
VastaaPoistaKirppariostoksesi ovat sellaisia, että huolisin kaikki. Rakastan vanhoja rasioita, peltipurkkeja, kaikenlaista vanhaa sälää. Ne luovat meillä kodin, joka ei ole ns. stailatun kodin oloinen vaan koti joka on tehty useasta kerroksesta.
Kivaa viikonloppua ja parane pian, flunssat ovat todella mälsiä. Eli lepoa!
Kiitos, Tiia, kommenteista. Noista sääristä en ihan tiedä. Mekosta tykkään itsekin.Miesflunssaahan tämä. Onneksi on talttunut. Sinä olet reipas sairastaja. Kun luin sitä postaustasi Iskelmän risteilystä, ihmettelin, miten sinä jaksat tuon härdellin sairaana. Olet lujaa tekoa.
PoistaKaunis asu!
VastaaPoistaItse olen myös surkea sairastaja - olen hirveä valittaja silloin, mutta toisaalta on ihana vaan jos saa olla (katsoa esim. sarjoja ja nukkua paljon). Harvemmin vain tällainen sairastaminen on mahdollista yliopisto-opiskelijana, kun pakollisia läsnäoloja on paljon (jos tiettyä tuntimäärää ei ole paikalla, on kurssit suoritettava seuraavana vuonna uudelleen - sairastaminen ei ole tarpeeksi hyvä syy olla poissa).
https://heidi-karoliina-a.blogspot.fi
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Kiva taas että uusi valittaja löytyi. Yliopisto opiskelu on näköjään muuttunut vaativammaksi kuin silloin aikanaan, kun minä opiskelin. Luennoilla saatoi käydä tai olla käymättä. Vain seminaareissa ja käytännön harjoitteluissa oli jokin poissaoloraja. Voimia opiskeluun!
PoistaKurja kuulla, että sait heti taudin kotiin päästyä, niitä on nyt kyllä hurjasti liikkeellä. Asu on mun mielestä tosi kaunis ja istuva :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Nyt on - ainakin täällä päin - flunssaa ja mahatautia. Mukavaa sunnuntai päivää sinulle.
VastaaPoista