Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin, mutta nyt on hyvä hetki minullekin yrittää ymmärtää hermoston vaikutusta erityisherkkyyteen. Tunnen syvästi ja ajattelen, etten voisi esimerkiksi kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä, jos en olisi eriyisherkkä.
Olen siis itse erityisherkkä. Se on sekä taakka että lahja. Olen hyvä aistimaan tunnelmia ja toisten ihmisten tunteita. Mutta en minäkään koe 100 prosenttia oikein.
Näen melkein kaikkien roolien läpi. Kuka on niin sanotusti oma itsensä. Liian usein näen, että joku vain näyttelee odotetun osansa. Joku on se alati positiivinen, mutta myös muiden takia; joku kekseliäs ja hauska. Joku se joka valittaa painostaan. Joku koko elämän ankeudesta. On turvallista pysyä roolissaan. Vaikka sen voisi rikkoa, ja löytää mielenkiintoisen uuden, hyvän elämän. Ymmärrän hyvin, ettei kaikki kerta kaikkiaan tätä jaksa. Ainakaan yksin. Ilman ymmärtävää ystävää tai terapeuttia.
Erityisherkkyys on synnnäistä, ei vamma tai vika. Hermoston kehitykseen vaikuttavat myös perintötekijät. Usein ainakin toinen vanhemmista on erityisherkkä.
Tieteellisissä aivojen kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että erityisherkän aivoissa verenvirtaus on muita voimakkaampaa.
Positiiviset tunteet, esimerkiksi ihastuminen ja rakastuminen, saa koko kehon liekkeihin. Jännitys, ahdistus, stressi voivat kuormittaa tavallista enemmän. Eriyisherkkä tuntee herkemmin myös syyllisyyttä, surua ja empatiaa.
Vahvat aistiärsykkeet, kuten kirkkaat valot, äänet, hajut voivat tuntua jopa sisäisenä tärinänä tai huimauksena.
Myös kehon sisäiset asiat, kuten verensokerin lasku, nälkä, kipu tai sydämen syke voivat tuntua tavallista voimakkaammilta.
Arvioidaan, että noin 20 prosentilla miehistä ja naisista on synnynnäisesti herkkä hermojärjestelmä.
Kun tieteellisessä tutkimuksessa koehenkilölle näytetään tunteita herättäviä kuvia, erityisesti empatian ja tarkkaavaisuuden käsittelystä vastaavat aivoalueet aktivoituvat erityisherkällä enemmän. Verenvirtaus näillä aivoalueilla selkeästi lisääntyy. Tällöin myös hermoston toiminta on aktiivisempaa.
Lähteet: Hyvä terveys 7/2020, kuvat omat
Olen siis itse erityisherkkä. Se on sekä taakka että lahja. Olen hyvä aistimaan tunnelmia ja toisten ihmisten tunteita. Mutta en minäkään koe 100 prosenttia oikein.
Näen melkein kaikkien roolien läpi. Kuka on niin sanotusti oma itsensä. Liian usein näen, että joku vain näyttelee odotetun osansa. Joku on se alati positiivinen, mutta myös muiden takia; joku kekseliäs ja hauska. Joku se joka valittaa painostaan. Joku koko elämän ankeudesta. On turvallista pysyä roolissaan. Vaikka sen voisi rikkoa, ja löytää mielenkiintoisen uuden, hyvän elämän. Ymmärrän hyvin, ettei kaikki kerta kaikkiaan tätä jaksa. Ainakaan yksin. Ilman ymmärtävää ystävää tai terapeuttia.
Erityisherkkyys on synnnäistä, ei vamma tai vika. Hermoston kehitykseen vaikuttavat myös perintötekijät. Usein ainakin toinen vanhemmista on erityisherkkä.
Tieteellisissä aivojen kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että erityisherkän aivoissa verenvirtaus on muita voimakkaampaa.
Positiiviset tunteet, esimerkiksi ihastuminen ja rakastuminen, saa koko kehon liekkeihin. Jännitys, ahdistus, stressi voivat kuormittaa tavallista enemmän. Eriyisherkkä tuntee herkemmin myös syyllisyyttä, surua ja empatiaa.
Vahvat aistiärsykkeet, kuten kirkkaat valot, äänet, hajut voivat tuntua jopa sisäisenä tärinänä tai huimauksena.
Myös kehon sisäiset asiat, kuten verensokerin lasku, nälkä, kipu tai sydämen syke voivat tuntua tavallista voimakkaammilta.
Arvioidaan, että noin 20 prosentilla miehistä ja naisista on synnynnäisesti herkkä hermojärjestelmä.
Kun tieteellisessä tutkimuksessa koehenkilölle näytetään tunteita herättäviä kuvia, erityisesti empatian ja tarkkaavaisuuden käsittelystä vastaavat aivoalueet aktivoituvat erityisherkällä enemmän. Verenvirtaus näillä aivoalueilla selkeästi lisääntyy. Tällöin myös hermoston toiminta on aktiivisempaa.
Lähteet: Hyvä terveys 7/2020, kuvat omat
Täällä herkkä mamma myös,en osaa sanoa että olenko erityisherkkä mutta herkkä kuitenkin. Korkeaa verenpainetta on ollut jo vuosia ja syöpä sairastettu, olen tullut tulokseen että koen voimakkaasti tunteet ja reagoin voimakkaasti moniin asioihin. Tuntuu välillä että kannan mukanani koko maailman tuskaa,rankkaahan se on. Huomaan selvästi jos minulle näytellään ja energiasyöpöt on pahoja. Herkkyys on sekä hyvä että paha asia. Nuorempana pidin tunteet sisälläni mutta nyt vanhempana annan tulla niitä myös ulos mikä helpottaa elämää. Mukavaa päivää Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Herkkyyttä ja erityisherkkyyttä on joskus vaikea erotella. Vanhenemisessa on tosiaan se hyvä puoli, ettei ajattele enää niin kovin, mitä muut ajattelee. Minunkin on nyt helpompi pysähtyä, tarkastella tunnetta ja sitten - jos se on tarpeen - ilmaista se. Se on joskus melkein turhauttavaa nähdä jonkin ihmisen naamion taakse. Täälläkin kavahdetaan energiasyöppöjä.
PoistaTäällä myös toinen erityisherkkä! Juuri lääkäri totesi, että tunnen fyysisesti asioita, joita yleensä ei tunneta. Aistin, vaistoan ja arvaan oikein myös asioita.
VastaaPoistaMutta itse elän alasti, siksi että alasti elämällä kukaan ei voi enää haavoittaa minua, eikä minun tarvitse enää väsyttää itseäni naamion takana. Kiitos karmean elämän.
Kiitos Mentaalimatkaaja kommentistakin. Sinä elät hyvin rohkeasti, paljaana, alastomana. Se on hyvin kunnioitettavaa. Harva meistä uskaltaa elää niin esimerkiksi sosiaalisen aseman menettämisen takia. Meillä kaikilla on kipukynnys, joka voi olla matala tai korkea. En tiedä, tarkoititko tuota, että tunnet fyysisesti asioita, joita ei yleensä tunneta. Minäkin aistin esimerkiksi tunnelmia, ihmisten olemusta naamion takana.
VastaaPoistaKiitos kirjoituksesta. Itse olen myös erityisherkkä. Välillä se on raskastakin .
VastaaPoistaKiitos sinulle että luit. Kyllähän se on monesti raskasta aistia kaikki tunnelmat vahvasti, olla meluisassa paikassa tai ihmisjoukossa. Minulle äänet ovat pahimpia. Välillä myös se, että näkee toisen läpi, vaikka ei haluaisikaan. Vaikka toivoisi, että kaikki ovat hyviä ihmisiä tavallaan.
VastaaPoista