perjantai 29. maaliskuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa osa 3.




Miten lääkevieroitus käytännössä tehdään?

Kun tulin sairaalaan söin 4 -5 Tramalia tai Panacodia päivässä. 
Tästä alettiin pudottaa puoli tablettia viikossa.

Voi tuntua vähäiseltä ja hitaalta. Mutta niin sen kuuluu ollakin.
Puolen tabletin pudottaminen viikossa ei aiheuta kestämättömän kauheita vieroitusoireita. Loppuvieroituksen voi tehdä kotonakin. Mitä hitaammin lääke lopetetaan, sen varmempaa on, ettei sitä ala käyttää uudestaan. Mutta aivan pienen määrän tiputtaminen pienestä voi olla tuskaa.

En ala käyttää uudestaan.

En varmasti. 
En ikinä. 
En koskaan.

Se oli nyt tässä. Tämä hupi. Tämä riippuvaisuus. Tämä puoli elämästä. Tästä ainokaisesta elämästä.

Tänään osastolla on ollut melko rauhallista. Melko. Vähän halju, lievä, laimea sana. 

Pitäisi kai sanoa, että osastolla on ollut sitä tavallista elämää. En voi sanoa, että arkea. Potilaat elää hoidettua elämää. Työtekijöillä on arki. Monesti hyvin raskas sellainen.

Olen ollut täällä  parisen viikkoa. Sen aikana on tullut kolme ihmistä poliisin tuomana. Vaikea edes vilkaista lepositeissä olevaa ihmistä. Jos tällainen on tullut aivan sattumalta käytävällä vastaan, olen kääntänyt katseeni pois. On jotenkin väärin vilkaistakaan jonkun suunnatonta, aivoja rutistavaa tuskaa, sekavuutta.

Ehkä pelkään vilkaistakaan, koska unessani ne kasvot olisivat minun. Unet haluavat kertoa meille niin paljon.

Seinän takana asuva potilas huutaa puhelimeen. Monta tuntia päivässä. Keillehän hänen on pakko huutaa. Ehkä vanhemmille katkeraa sappea korvaan? Puolisolle? Ei. Hän on niin nuori.  Mutta minulla on korvatulpat.

Osatolla on paljon nuoria. Enemmistö porukasta. He kuuntelevat musiikkia toimintahuoneessa lujalla.  Aistiyliherkkää minua se välillä raatelee. Juilii päässä. Mutta kyllä minä tähän totun.

Olen tottunut niin monenmoiseen. Totuin niihin hemmetin lääkkeisiinkin. En valita. Kenellekään. Itsepähän tänne tulin.

Omalla autolla. Matkalaukku mukana. Asetuin taloksi.

----
Pitäisi mennä suihkuun. Mutta se on aina vaikeaa. Toinen parempi vessa-suihkutila on varattu. Se huonompi betonilattioineen .Sinisenharmaata. Ankeaa. Ankeaa.

Miksi tiloja ei kunnosteta?

Säästetään. Tietysti.

Osa osastosta on suljettu säästää, säästää takia. Siksi tänne ei ole aivan helppo päästä hoitoon.

Olen onnekas. Kun pääsin psykiatriseen sairaalaan. Joku varmasti ajattelee täysin jotakin muuta. Mutta täällä minut parannetaan.

Nuorien suuri määrä kertoo, että heihin kannattaa sijoittaa hoitoa. Heistä voi vielä tullakin jotakin. Kunnollisia veronmaksajia. Jos eivät sitten satu olemaan jo eläkkeellä.

Niin monta surullista tarinaa näillä nuorilla. Paha kuunnella. Paha maa.

Onhan täällä pari minua vanhempaa. He ovat miltei varjoja. Kulkevat hitaasti käytäviä pitkin. Katseesta näkee. Että jo hyvin kaukana. Toisaalla. Yksin.

Piristävän tuulahduksen osastolle tuovat maanikot. Tänään aamupalajonossa yksi vanhempi maanikko nainen nipisti ohi kulkevaa nuorta mieshoitajaa takapuolesta. Hoitaja vain naurahti. Hän on ehkä tottunut seksuaaliseen häirintään.

En tiedä oliko se oikein, kun yhdessä tuumimme: aika hyvännäköinen. Oikeastaan todella hyvännäköinen ja niin nuori. Söisimme hänet yhtenä kappaleena. No hups. Ei sentään. Puumat ovat todellisessa elämässä. Me vain vähän hassutellaan.


8 kommenttia:

  1. Huomenta Marja,
    Onneksi huumorintajusi on tallella.
    Psykiatriset sairaalat ovat usein vanhoja, komeita rakennuksia upeine puistoineen, kuten aiemmin kirjoitit. Vanhoissa rakennuksissa on monesti epäkäytännölliset ja rumat pesutilat, ellei niitä päivitetä. Museovirasto saattaa sanoa näiden remontteihin sanasensa, mutta tuskin se pesutiloihin puuttuu. Maallikkona ajattelen, että kauniit ja toimivat tilat edistäisivät paranemista. Ne kirotut säästöt :(
    Olet onnekas, kun osasit hakea hoitoa ja pääsit sinne. Varmasti toiset potilaat herättävät empatiaa, mutta joskus ärsyttävätkin. Niin käy kaikissa tilanteissa, joissa on useita ihmisiä pitemmän aikaa samoissa tiloissa.
    Rauhallista viikonloppua Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentista. Juu, tänään ärsytti eräs mies ja hänen tapansa. Olet niin oikeassa siinä, että "Niin käy kaikissa tilanteissa, joissa on useita ihmisiä pitemmän aikaa samoissa tiloissa." Syntyy empatiaa, syntyy ärsytystä. Täällä huumori on mustaa tai hurttia.Hauskoja tilanteitakin sattuu. Kuten elämässä yleensä.

      Poista
  2. Tuo on hyvä että tuota huumoria on tallella, minusta se on niin parantavaa. Kokemus se on tuokin ja siellä näkee että monella menee paljon paljon huonommin kun itsellä. Tuo on harmittavaa kun nuorilla on yhä lisääntyvässä määrin mielenterveysongelmia, heillähän pitäisi olla pitkä hyvä elämä edessä. Joskus olen itsestäni ajatellut että ihme että nuppi on kestänyt tässä elämän rumbassa. Kaikesta huolmmatta toivotan sinulle hyvää viikonvaihdetta Mmarja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Pihakeiju. Huumori on tallella. Kuten Kirstille kirjoitin. Täällä sattuu välillä hauskoja tilanteita. Nuoret potilaat todella surettavat. Kun sen elämän tosiaan pitäisi olla edessä.Leppoisaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Onneksi on silmänruokaakin :)
    Levollista viikonloppua, Marja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Eeva kommentista. Kyllä on silmänruokaa useampikin kappale. Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  5. Hiljaa hyvä tulee!Ihana kun saat apua. Ja kevättä kohti mennään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina kommentistasi. Hitaasti mennään. Apu on tarpeen.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!