Minulla ainakin kauheat.
Ensimmäisenä sairaala-aamuna sain lääkettä vasta kolmen tunnin valveillaolon jälkeen. Vieroitusoireet oli sen mukaiset. Yleensä olen ottanut lääkettä heti herättyäni. Jos en olisi kotona tehnyt niin, olisin saanut vieroitusoireita. Hoitajat päättivät, etten saa lääkettä aikaisemmin.
Asiallisen kylmästi.
Koska aamulääkkeiden jakoaika on kello 7.30.
Asiallisen kylmästi.
Koska aamulääkkeiden jakoaika on kello 7.30.
Näin on aina ollut. Ja on aina oleva. Eikä poikkeuksia ole.
Yritinhän minä selittää, että voin jopa kuolla vieroitusoireisiin. Sydän ei kestä. Tai saan epileptisen kohtauksen.
Kun tuli lääkkeiden jakoaika, muutuin valkeaksi kasvoiltani ja minua pyörrytti pahasti. Vasta silloin päätettiin seuraavasta päivästä alkaen aikaistaa lääkkeen saantini.
Kun tuli lääkkeiden jakoaika, muutuin valkeaksi kasvoiltani ja minua pyörrytti pahasti. Vasta silloin päätettiin seuraavasta päivästä alkaen aikaistaa lääkkeen saantini.
Niin, vasta silloin.
No, joka tapauksessa sain lääkkeet.
Enkä jaksa kantaa kaunaa sairaanhoitajia kohtaan. He tekevät vain työtään. Ja omahoitajat pitävät erittäin hyvää huolta minusta.
Vieroitusoireissa sydän hakkaa sata lasissa, vapisuttaa ja mielessä on kova, niin kova ahdistus ja kuolemanpelko ja sekoamisen pelko.
Näkökenttä supistuu ja kaikki kieppuu silmissä.
Kaikki äänet muuttuvat mielessä ainakin kymmenkertaisiksi.
Mielessä kaikuu.
Meditaatiosta tai hengitysten laskemisesta on turha kuvitellakaan. Ne auttavat pieneen ahdistukseen.
Olo on niin levoton. Aivot kuin tulessa.
Näkökenttä supistuu ja kaikki kieppuu silmissä.
Kaikki äänet muuttuvat mielessä ainakin kymmenkertaisiksi.
Mielessä kaikuu.
Meditaatiosta tai hengitysten laskemisesta on turha kuvitellakaan. Ne auttavat pieneen ahdistukseen.
Olo on niin levoton. Aivot kuin tulessa.
Ai hyvänen aika sentään,tuo on varmasti aikamoista. Eipä noiden lääkkeiden kanssa olekkaan leikkimistä, olet kyllä varmaan hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa ja pääset noista riippuvuusoireista. Voimia sinulle Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. No, sairaalassa sattuu ja tapahtuu. Ja hoitajat tekevät vain työtään. Hyvin raskaista sellaista. Kipulääkkeiden kanssa ei ole varmasti leikkimistä, koska vieroitusoireet on niin pahat. Mukavaa viikonalkua sinulle.
PoistaKuulostaa kamalalta. Hyvä, että olet hoidossa ja turvassa, että kestät tuon ja pääset irti lääkkeistäsi.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentistasi. Vieroitusoireet ovat totta tosiaan kamalat. Ja edessä on vielä kamalia aikoja, kun aivan pienistä annoksista vähennetään. Pelkään jo etukäteen. Hyvää viikonalkua sinulle.
PoistaHuh, huh.
VastaaPoistaToivoisi hoidon olevan yksilöllisempää, no onneksi tilanne korjaantui.
Olet turvallisissa käsissä ja toipumassa, vaikka se onkin varmasti aika ajoin vaikeaa.
Kiitos kommentistasi Kirsti. Olen tosiaan turvallisessa paikassa parantumassa, vaikka suuret vaikeudet on vasta edessä. Mukavaa maanantaita sinulle.
PoistaHyvä tavaton! Sinun elämässäsi kyllä sattuu ja tapahtuu. Kiitos, että jaat kokemuksiasi kanssamme. Vaikka en koskaan ole ollutkaan riippuvainen, ymmärrän, että ihminen voi (helposti) joutua tilaan, jossa omaa päätösvaltaa ei enää ole. Olen joskus kauheassa päänsäryssä oksentanut vessan lattialla ja miettinyt, että olisin aivan valmis ottamaan mitä tahansa, jotta olo helpottuu. Voimia!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Minusta minun elämä on tylsää. Tulen kirjoittamaan tästä sairaala-ajasta koko sen ajan minkä joudun täällä olemaan. Olet onnekas - ja suurin osa ihmisistä on - kun et ole riippuvainen. Minä joudun nyt kärsimään vielä pahoista vieroitusoireista. Hyvää viikonalkua sinulle.
PoistaVoimia Marja, kuulostaa todella jopa pelottavalta. Voin vain kuvitella hätäsi, mutta sinä vahva nainen selviät tästä. <3
VastaaPoistaKiitos kommentista Tiia. Vieroitusoireet voivat olla todella pahat. Sairaanhoitajia on moneen junaan. Suurin osa heistä on hyvää tarkoittavia raskasta työtä tekeviä ihmisiä. Joukossa muutama vähän pahempi ihminen. Otan tämän ajan parantumisaikana. Mukavaa viikonalkua sinulle.
VastaaPoista