maanantai 7. tammikuuta 2019

Vihassa voi olla jotakin hyvääkin



Minä olen kokenut silloin tällöin hetken silmitöntä vihaa ja raivoa riidellessäni aviomieheni kanssa. Olen paiskonut astioita seinään. Mies on lähtenyt karkuun. Mutta onneksi osaamme sopia nopeasti.

Yleisellä tasolla koen vihaa epäoikeudenmukaisuudesta. Vanhusten huonosta hoidosta. Työttömien kyykytyksestä. Pakolaisvihamielisyydestä. Ja paljon muusta.

Vihantunne ei oikein sovi mindfulnessin henkistämään maailmaan. On huomattavasti trendikkäämpää olla armollinen ja lempeä kuin saamarin kiukkuinen.


Viha voi olla merkki, joka kertoo, että jokin uhkaa tai loukkaa jotakin itselle arvokasta. Se saa ihmisen puolustautumaan tai hyökkäämään.

Esimerkiksi nöyryytyksen tai pettymyksen kohdatessa on hyvin vaikea välttää vihaa, jos tietää sen aiheuttajan.

Viha on aivan normaali tunne. Joskin se voi pelottaa vihaajaa ja kohdetta.

Viha sokaisee. Kun vihan voimakas tunne vyöryy päälle, mieli on altis väärille tulkinnoille.Vihantunne voi olla niin voimakas, että järkevä ajattelu häviää.


Ihminen kammoaa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Vihaisuus voi tarjota hetkeksi energisyyttä ja merkityksellisyyttä, kunhan vain sopiva kohde löytyy.

Monet ihmiset tarvitsevat vihollista helpottamaan omaa ahdistusta, alakuloa tai  muuten huonoa oloa. Viholliselle voidaan siirtää syy kaikesta pahasta. Oma huono olo ja kärsimys voidaan ikään kuin kierrättää jonkun muun asiaksi.Osaksi tämän takia on helppo sukeutua ympärillä vellovaan someraivoon. Kaikelle erilaisuudelle raivotaan, ja esimerkiksi  demonisoidaan kaikki pakolaiset, pakolaismyönteiset tai feministit. Jos näitä ei vain olisi, kaikki olisi hyvin.


Vihalla on ansaitusti huono maine, mutta siinä on myös ilahduttavan paljon hyviä puolia. Viha auttaa irti avuttomuuden tilasta. Se antaa rohkeutta ja saa puolustamaan omia rajoja. Sinähän et ylitseni kävele. En ole kynnysmattosi!

Jos vihantunteensa pyrkii aina tukahduttamaan, voi tehdä itselleen karhunpalveluksen. Sillä padottu viha löytää aina väylänsä. Kun oma viha on torjuttu itsestä, se voidaan projisoida muihin ihmisiin. Eli itselle kielletty  vihantunne siirretään toisiin ihmisiin ja "nähdään"heidän olevan vihantunteen vallassa.


Torjuttu viha voi aiheuttaa unihäiriöitä, päänsärkyä ja se rupeaa rasittamaan sydän- ja verenkiertoelimistöä.

Viha voi myös kääntyä itseen päin ja johtaa masennukseen ja itseinhoon. Liika kiltteys voi viedä ihmisen hyvin pimeisiin paikkoihin.

Aggressio ja innostus ovat yhteydessä toisiinsa: saman kolikon eri puolet. Aggressio ei ole vietti, jota pitäisi purkaa hyökkäävällä tavalla. Vastaavan tyydytyksen saa innostumalla, joka on myös hyvin energisoiva tunne. Innostua voi vaikkapa uudesta harrastuksesta, kirjasta tai vaikkapa kokkaamisesta ja uudesta ruokavaliosta.

Koetko vihan tunteita? Minkälainen olet silloin?









Lähde: hävinnyt, kuvat Pixabay, Pexel

4 kommenttia:

  1. Valehtelisin, jos sanoisin, etten ole tuntenut vihaa. Joskus murkkuna kävin vihapäissäni käsiksi äitiini. Säikähdin kyllä itsekin tekoani. Tosin siitä oli se hyöty, ettei hän sen jälkeen enää ikinä lyönyt minua.
    Nykyäänkin koen helposti vihaa heikompiin kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta.
    Eipä ole tullut mieleeni aggression ja innostuksen yhteys. Olen aina ollut herkästi innostuva.
    Mukavaa maanantai-iltaa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentsistasi. Murrosiässä nyt tunteet kuohuu tavallista runsaammin, ei ole mikään ihme, että kävit sinua lyöneen äitisi kimppuun. Hyvä lopputuloskin asialla oli: äitisi ei uskaltanut lyödä sinua enää. Muistan romaanistasi epävakaan äitisi epävakaan käyttäytymisen.Minäkin koen vihaa juuri samasta asiasta heikompien puolesta. Kaikki ei synny kultalusikka suussa. Innostuneisuus on varmasti hoitanut sinusta viimeisetkin muihin ihmisiin kohdistetun vihan. Kivaa tiistai päivää sinulle!

      Poista
  2. Vihastuminen ei mielestäni ole ollenkaan paha juttu mutta pitkävihaisuus on,syö ihmistä ja sairastuttaa viimein. Minä kyllä pyrin ottamaan vihanpuuskan puheeksi kun se on laantunut, sen verran on maailma opettanut etten sitä sisälläni pidä. Tuokin on totta että itseltä kielletty vihan tunne siirretään toisiin ihmisiin ja nähdään heidän olevan vihan tunteen vallassa. Mukavaa alkanutta viikkoa Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi pihakeiju. Olen täysin samaa mieltä pitkävihaisuudesta. Lopulta se kääntyy itseään vastaan ja - niin kuin kirjoitit - sairastuttaa ihmisen. Minulla myös vihan puuskat menee nopeasti ohi. Ja asia käsitellään ihan jutellen. Kivaa tiistai iltaa sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!