lauantai 10. marraskuuta 2018

Miksi shoppailusta tulee joillekin ihana olo?



Minä en erityisemmin tykkää shoppailla vaatteita. Tänä vuonna päätin, etten osta uusia vaatteita kahden vaatteen ostamisen lisäksi. Se on ollut simppeliä. Ei vieroitusoireita. Olen ostanut kuitenkin kirpparilta, koska se on ekologista ja halpaa.

Sen sijaan kosmetiikkaa olen shopannut enemmän. Mutta sitäkin maltillisesti. Nyt viimeksi Riikan reissulla ostin latvialaista luonnonkosmetiikkaa Madaraa. Kaksi kasvonaamiopurnukkaa ja CC-voiteen ja Dr. Hauschkan puuterin.


Mikä saa ihmiset shoppaamaan oikein olan takaa? Se vetoaa ehkä ikiaikaiseen metsästys- ja kilpailuviettiin. Riista on vain vaihtunut erilaisiksi tuotteiksi. Ja verkostakin voi shoppailla.

Ja alennusmyyntien ryysis. Minä karttelen niitä. Naiset melkeinpä taistelevat esimerkiksi vaatteista, kauhea vimma ja nautinto mielessä. Ja kun onnistuu saamaan itselleen erityisen halvan vaatteen, on voittajafiilis.


Shoppailu voi olla myös lohtushoppailua kuten lohtusyöminen tai lohtujuominen. Ja siitä voi loppujen lopuksi jäädä tyhjä olo.

Tutkimusten mukaan shoppailu ei yleensä lisää onnellisuutta. Sen tuottama mielihyvä katoaa nopeasti.

Shoppailu silloin tällöin on harmitonta puuhaa. Mutta siitäkin voi muodostua addiktio, riippuvaisuus. Joskus niin paha että se aiheuttaa taloudellisia ongelmia.

Minkälainen shoppaaja sinä olet? Vai shoppaatko ollenkaan?








Lähteet: Helsingin Sanomat 18.10.2018, kuvat Pixabay

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen vertaus tuo, että shoppailu on jotenkinnsamanlaista kuin ikiaikainen metsästys. Sitä se varmasti on joillekin ihmisille. Minäkin tykkään shoppailla mutta sen verran on järkeä tullut vanhemmiten, että ostan vain tarpeeseen ja silloin ei hinta ole pääasia. Syksyllä hankin pitkävartiset saappaat ja lyhyen untuvatakin, joita tulen kyllä pitämään niitä niin kauan kuin ehjinä kestävät. Eli hyvä ostos voi olla kalliinpuoleinenkin, mutta jos se kestää aikaa niin silloin se on yhtä säästöä.
    Pari valosarjaa olen myös nyt ostanut - se kuuluu sarjaan pientä mielenvirkistystä/mielihyvää, jota myös pitää elämässä olla sopivassa määrin. Tässä iässä tahtoo huushollissa olla jo kaikkea tarpeellista joten mitään sinne ei oikeasti tarvitse. Neljän lapsenlapsen mummina tulee ostettua useimmiten noille pikkuisille vaatteita, joten niissä alennusmyynneissä tulee käytyä.
    Mukavaa vikonloppua sinne, sateisesta ja tuhruisesta säästä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Niin totta tuo, että jos ostaa laadukasta, se kestää pitkään. Ja se on oikea ympäristöteko.Jotkut ostavat muutaman euron vaatteita ja mainostavat, kuinka halpaa. Maalaisjärjellä jo tajuaa, että halpuus johtuu siitä, että vaatteet on todennäköisesti tehty lapsityövoimalla tai muuten halvalla työvoimalla huonoissa olosuhteissa. Usein nämä niin halvat vaatteet menevät käyttökelvottomaksi jo ensimmäisen pesun jälkeen. Eikä niitä yleensäkään voi käyttää pitkään. Jätettä syntyy.Ihanaa että voit muistaa lapsenlapsiasi ja ostaa heille vaatteita. Kivaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Nuorempana shoppailu kiinnosti enemmän, nykyään käyn niin harvoin kaupungissa että kerääntyy siten noita ostoksia ostettaviksi ja kirppikset siellä kaupungissakin kiinnostavat kai enemmän ja sielläkin olen hyvinkin valikoiva, en ostele mitä tahansa rojua nurkkiin pyörimään. Tori.fi:tä on mukava seurailla että oisko joku hyvä hinta-laatusuhde jutska tyrkyllä. Etsin nyt vanhaa lattiavalaisinta laiskanlinnan seuraksi. Olen tyypiltäni esteetikko ja kaikki kaunis, etenkin vanha vetää puoleensa joskus tuntuu että onko mulla järkeä ollenkaan mutta kuten jo kirjoitinkin edellä että vanhemmiten se hinku on laantunut hieman. En osta oikeastaan netistä mitään kun minun täytyy hypistellä ja pyöritellä tavaraa ja vaatetta ihan jonkun aikaa ennen ostopäätöstä. Kai se shoppailu ruokkii jotain viettiä sitten, vanhemmiten on tullut syvällisyyttä elämään ja hankkii sen mielihyvän tunteen ihan muualta kuin tavarasta. Tänään on pitkästä aikaa kaupunkipäivä kumppani lupasi viedä minut syömään vaikka sanoin että minun se kuuluisi niin tehdä isänpäivän kunniaksi, emme vietä sen kummemmin isän kun aitienkään päivää kun lapsillamme on jo omat touhunsa. Mukavaa viikonvaihdetta Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Minuakin nuorempana shoppailu kiinnosti enemmän. Nyt on muut kiinnostuksen kohteet. Mutta täytyy myöntää, että luonnonkosmetiikkaan aika vasta hurahtaneena, olen shoppaillut sitä aika lailla.Tori.fi:tä on joskus luppoaikana täälläkin kiva selailla ja myös Käytettyjen merkkivaatteiden-sivustoa, koska ns. merkkivaatteet kestävät käyttöä pitkään.Minullakin on hinku kaikkeen vanhaan ja kauniin rosoiseen. Eikä se vielä ole ollut laantuakseen. Meillä on aika iso talo, joten sinne mahtuu. Tyttäreni sanovat, että talo on kuin kirpputori. Jotakin järkevää vanhaa ostan myös, esimerkiksi vanhaa Arabiaa, koska niiden hinta vain nousee ajan kuluessa. Ehkä tulevaisuudessa myyn niitä hyvällä voitolla pois. Minun äitini oli ennen alkoholisoitumista myös kova hypistelemään vaatteita ja arvioimaan siten, miten laadukkaita tai kestäviä ne olivat. Minä ostin miehelle isänpäivälahjaksi kasan sukkia. Kun aina ne on kateissa. Ei kovin romanttista. Leppoisaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Kerään joitain mukeja ja kosmetiikka ihastuttaa. Vaatteet mieluiten kun tarve verkosta, sillä huomaan nykyään suorastaan uupuvani shoppailun ensiminuuteilla. Kirppareilta on joskus ihana löytää joku peltipurkki, mutta kirppareiltakin nykyään tosi valikoiden, koska en mitään tarvitse.

    Joskus nuorena shoppailu toi enemmän mielihyvää, kuin nyt.

    Ihanaa viikonloppua Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Jännä että niin monella kuten minullakin shoppailu kiinnosti nuorena enemmän kuin nykyään. Ehkä niitä vaatteita ja tavaraa on jo kertynyt tarpeeksi. Minulla ainakin vaatteita. Koska perin siskoni valtavan suuren vaatevaraston. Hänen vaatteensa ei ole pintamuotia vaan enemmänkin ajattomia. Ketäpä itsestään huolehtivaa naista ei kosmetiikka kiinnostaisi. Oli se sitten synteettistä tai luonnonkosmetiikkaa. Vaikka olen itse siirtynyt luonnonkosmetiikkaan ja myös siivoustuotteisiin, mielestäni kukin ostakoon sitä, mitä haluaa. Minä olen kasvissyöjä ja mieheni ei, hän mussuttaa makkaraa, kun minä mussutan papuja. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Minä en tykkää shoppailla, koska olen niin kriittinen, etten koskaan löydä mitään sopivaa, ja siitä tulee vain pahalle tuulelle. Ajatuskin siitä, että pitää mennä jotain ostamaan, kun oikeasti pitää joskus mennä, ottaa heti päähän. Vieläkään ei ole lamppua keittiönpöydän päällä, ei eteisessä peiliä, ei talvisaapikkaita eikä -hattua, ei niitä hemmetin taulujakaan, joita tosissani metsästän. Mitään en koskaan kaupoista löydä, joten ei ole minun juttu se harrastus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi.Kiva tavata ehta antishoppailija. Itse kun vielä tämän ikäisenä shoppailen lähinnä kirpputoreilta. Nyt ymmärrän tuon logiikan, mikä on antishoppailijan mielessä. Kiitos oivallisesta valistuksesta. Rentouttavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  5. Olen huomannut tuon, että joillekin shoppailu on addiktito.
    Itse en enää tarvitse paljoakaan, mutta joskus on pakko tehdä ostoksia esim. rauta- tai maalikaupassa, kun kotia pitää remontoida.
    Jos jotain tarvitsemme, minä tekisin ostospäätöksen nopeasti, mies harkitsee. Tasapaino säilyy.
    Kirjoja hamstraan kirpputoreilta ja esim. messuilta. Panen ne kyllä luettuani kiertoon.
    Mukavaa viikonloppua sinulle ja hyvää isänpäivää!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!