sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Viisi rakastamisen taitoa


Enpä tiedä hallitsenko nuo rakastamisen taidot. Kuitenkin avioliittomme on kestänyt 23 vuotta. Välillä on kitkuteltu. Välillä hullaannuttu. Ja kaikkea siltä väliltä.

Parisuhdekouluttaja Marianne Stolbown on vastikään kirjoittanut kirjan Rakastamisen taito. Siinä hän nimen mukaisesti nostaa esiin viisi rakastamisen taitoa.


Ensimmäinen:Pitäisi oppia tunnistamaan opitut roolit. Ne voivat vuosien kuluttua alkaa tuntumaan ahtailta. Eivätkä salli muutosta, joka välttämättä kuuluu ihmisen elämään. Edessä voi olla identiteettikriisi, joka saattaa johtaa eroon.

Toinen:Pitäisi olla mahdollisimman avoin tarpeistaan ja itsestään jo suhteen alussa.

Kolmas:Puolisosta ja itsestään voi vuosien kuluessa paljastua uusia puolia. Toisesta paljastuvat - heikotkin - pitäisi ymmärtää ja hyväksyä.



Neljäs:Kumppania ei saa koskaan lyödä heikkoon paikkaan. Sellaiseen jonka hän on juuri ja juuri uskaltanut paljastaa.

Viides: Kumppanuuteen on haluttava sitoutua. On oltava motivaatiota ja syvä sisäinen kaipaus.

                     Viiniköynnös Mäntyharjulla.

Stolbown neuvoo ennen vakavaa suhdetta ja sitoutumista heittäytymään moniin suhteisiin ja seikkailuihin. Mutta minun mielestäni on aika paljon ihmisiä, jotka eivät haluakkaan remuta olan takaa. Vaan ovat sitoutuvaisia jo melko varhain.

Mitä mieltä sinä olet näistä rakastamisen taidoista?




Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2018, kuvat omat

6 kommenttia:

  1. Luulen kyllä, tai en edes luule, vaan on fakta, että meillä on joskus rajuissa sanankäänteissä lyöty puolin ja toisin vyön alle, kaikki on revitty alas ja siitä sitten kerätty kaikki uusiksi ja hyvää on tehnyt ravistella vähän pölyjä. Monesti näistä tapahtuu kerroksittain pieniä muutoksiakin. Vyön alle lyöminen on inhaa, mutta me molemmat olemme niin sinut puutteitemma kanssa, ettei nämä ole jääneet kaivelemaan, vaikka sillä hetkellä on jopa tehnyt mieli lähteä ovesta.

    Enää ei riidellä, ollaan vaan, kaikki on vähän tuolla saralla nähty ja kaapin paikka on siinä. Nyt on kyllä aika hyvä. <3

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olette uskaltaneet lyödä alla vyönkin, jos siitä on ollut seurauksena hyvää. Minä en halua nöyryyttää miestäni hänen heikoilla pu0lillaan. Minulle tulee jokin raja vastaan. Ja alan hteitellä se sijaan astioilla.

    VastaaPoista
  3. Ensimmäinen avioliittoni kariutui. Olin pitkään yksin, melkein seitsemän vuotta. Minulla oli taloudellisesti asiat kunnossa ja ajattelin, että näin haluankin elää.
    Ja sitten se vain tapahtui, rakastuin. Myönnän, että oli pitkän yksinolon jälkeen vaikea totuttautua parisuhteeseen. Mutta kaikki lähtikin rullaamaan jossakin vaiheessa hyvin. Ja olin tainnut oppia nuo viisi rakastamisen taitoa - kantapään kautta. Nyt menee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tuula. On parempi erota kuin elää surkeassa parisuhteessa. Paljon onnea tälle hyvälle, uudelle parisuhteelle!

      Poista
  4. On mukava joskus analysoida omaa liittoaan jonkun viisaamman keksimien rakastamisen taitojen kautta. Minulta tuo halu sitoutua on ilmeisesti puuttunut ensimmäisessä avioliitossa, koska en kestänyt siinä toisen heikkouksia. Ainakin siinä suhteessa olin avoin, että annoin puolisoni myös kuulla sen, etten kestä.
    Nykyisen miehen kanssa kaikki on toisin. Aviossa on oltu elokuussa 45 vuotta.
    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitoutumisen halu voi olla vaikeaa, jos liitto ei toimi. Teidän nykyinen 45 vuotta kestänyt suhteenne vaikuttaa niiiin ihanan idylliseltä.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!