Vihassa voi olla jotakin hyvääkin

Minä olen kokenut silloin tällöin hetken silmitöntä vihaa ja raivoa riidellessäni aviomieheni kanssa. Olen paiskonut astioita seinään. Mies on lähtenyt karkuun. Mutta onneksi osaamme sopia nopeasti.

Yleisellä tasolla koen vihaa epäoikeudenmukaisuudesta. Vanhusten huonosta hoidosta. Työttömien kyykytyksestä. Pakolaisvihamielisyydestä. Ja paljon muusta.

Vihantunne ei oikein sovi mindfulnessin henkistämään maailmaan. On huomattavasti trendikkäämpää olla armollinen ja lempeä kuin saamarin kiukkuinen.

Viha voi olla merkki, joka kertoo, että jokin uhkaa tai loukkaa jotakin itselle arvokasta. Se saa ihmisen puolustautumaan tai hyökkäämään.

Esimerkiksi nöyryytyksen tai pettymyksen kohdatessa on hyvin vaikea välttää vihaa, jos tietää sen aiheuttajan.

Viha on aivan normaali tunne. Joskin se voi pelottaa vihaajaa ja kohdetta.

Viha sokaisee. Kun vihan voimakas tunne vyöryy päälle, mieli on altis väärille tulkinnoille.Vihantunne voi olla niin voimakas, että järkevä ajattelu häviää.

Ihminen kammoaa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Vihaisuus voi tarjota hetkeksi energisyyttä ja merkityksellisyyttä, kunhan vain sopiva kohde löytyy.

Monet ihmiset tarvitsevat vihollista helpottamaan omaa ahdistusta, alakuloa tai  muuten huonoa oloa. Viholliselle voidaan siirtää syy kaikesta pahasta. Oma huono olo ja kärsimys voidaan ikään kuin kierrättää jonkun muun asiaksi.Osaksi tämän takia on helppo sukeutua ympärillä vellovaan someraivoon. Kaikelle erilaisuudelle raivotaan, ja esimerkiksi  demonisoidaan kaikki pakolaiset, pakolaismyönteiset tai feministit. Jos näitä ei vain olisi, kaikki olisi hyvin.

Vihalla on ansaitusti huono maine, mutta siinä on myös ilahduttavan paljon hyviä puolia. Viha auttaa irti avuttomuuden tilasta. Se antaa rohkeutta ja saa puolustamaan omia rajoja. Sinähän et ylitseni kävele. En ole kynnysmattosi!

Jos vihantunteensa pyrkii aina tukahduttamaan, voi tehdä itselleen karhunpalveluksen. Sillä padottu viha löytää aina väylänsä. Kun oma viha on torjuttu itsestä, se voidaan projisoida muihin ihmisiin. Eli itselle kielletty  vihantunne siirretään toisiin ihmisiin ja "nähdään"heidän olevan vihantunteen vallassa.

Torjuttu viha voi aiheuttaa unihäiriöitä, päänsärkyä ja se rupeaa rasittamaan sydän- ja verenkiertoelimistöä.

Viha voi myös kääntyä itseen päin ja johtaa masennukseen ja itseinhoon. Liika kiltteys voi viedä ihmisen hyvin pimeisiin paikkoihin.

Aggressio ja innostus ovat yhteydessä toisiinsa: saman kolikon eri puolet. Aggressio ei ole vietti, jota pitäisi purkaa hyökkäävällä tavalla. Vastaavan tyydytyksen saa innostumalla, joka on myös hyvin energisoiva tunne. Innostua voi vaikkapa uudesta harrastuksesta, kirjasta tai vaikkapa kokkaamisesta ja uudesta ruokavaliosta.

Koetko vihan tunteita? Minkälainen olet silloin?

Lähde: hävinnyt, kuvat Pixabay, Pexel

Arvioimme itseämme helposti pieleen

Suurin osa ihmisistä pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä ja moraalisempana. Tätä ilmiötä on selitetty sillä. Että ihminen haluaa nähdä itsensä myönteisessä valossa.

Vaikka ihmiset tuntisivat luonteensa. Omia mielentiloja ei kuitenkaan voi aina tietyissä tilanteissa hahmottaa. Ihminen saattaa  tuntea olevansa tilanteessa hyvin sovinnollinen, vaikka hän toisten mielestä vaikuttaa riitaiselta ja tylyltä.

Hyvän ihmisen harhassa eläminen voi tehdä tyytyväisemmäksi ja onnellisemmaksi. Hyvän ihmisen harha on psykologiassa käytetty käsite.

Monet ihmiset elää itsepetoksessa myös kuluttajina. Turhaa tavaraa kerätään enemmän kuin uskoisikaan. Kun asiaa tutkittiin esimerkki perheissä tarkemmin. Jopa 62 prosenttia uusista vaatteista oli jäänyt vaatekaappiin.

Ruoasta ihmiset arvelivat haaskaavansa 5 prosenttia. Kun todellinen luku oli 11 prosenttia. Itsepetoksessa eläminen on yllättävän yleistä.

Oletko  koskaan  tunnistanut eläväsi  joskus jonkinlaisessa hyvän ihmisen harhassa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.10.2018, kuvat Pixabay

Kuntosaliharrastukseni ilot ja hyödyt

Olen käynyt nyt kuntosalilla seitsemisen vuotta.  Minulla ei ole mikään fitness-vartalo hakusessa. Haluan vain huolehtia lihaksistani. Naisilla lihasmassa alkaa hävitä jo noin 40-vuotiaana.

Anteeksi että tässä postauksessa ei ole minun harjoittelukuvia.Ja kuvat ovat erittäin huonolaatuisia. Keksin aiheen lennosta. En ehtinyt soittaa kuntosalikaverilleni.

Otin valokuvan ennen treeniä. Minulla on  aina samat kauhtuneet salivaatteet päällä. Vaikka   olisi aika paljon kuntosalitamineita kotona kaapissa. Se on vähän niin kuin yövaatteiden kanssa, että tiettyihin kiintyy, eikä ole väliä sillä, kuinka kuluneita ne on.

Kävin juuri viime viikolla ilmaisessa kehonkoostumusmittauksessa salilla. Viimeksi kävin vuosi sitten. Mittauksessa näkyi, että vuoden aikana on tullut kaksi kiloa lihasta lisää. Mutta sitä rasvaakin riittää pönäkässä vartalossani. Olkoon rasva. Hui, hai läskit!

Treenin jälkeen on aina hyvä olo, kun endorfiinit - kehon omat mielihyvähuumeet - vaikuttavat. Jos olen yksin enkä kaverin kanssa salilla, liikkeiden tekeminen ja laskeminen on minulle meditaatiota.

Liikuntatieteen tohtori Juha Hulmi tutkii voimaharjoittelua ja lihasten sekä lihaskadon vaikutusta terveyteen. Hän käy itse salilla 4-5 kertaa viikossa. On siis innokas harrastaja.

Hänen mielestään jokaiselle on hyötyä lihasmassan kasvattamisesta. Silloin elää todennäköisesti pidempään. Vanhetessa tulee usein painoa lisää ja samalla lihasmassa pienenee.

Kovinkaan moni ei tiedä, että  maltillinen lihasmassan kasvattaminen estää Alzheimerin tautia. Lihaskato puolestaan heikentää selviytymistä keuhkoahtauma- ja munuaistaudeissa ,sydämen vajaatoiminnassa ja syövässä.

Jos pienillä lihaksilla varustettu ihminen joutuu vaikka auto-onnettomuuteen, hän selviää siitä huonommin kuin lihaksikas. Juha Hulmi on tutkinut, että muun muassa syövästä toipuminen on todennäköisempää niillä, joilla on lihakset turvanaan. Tämä tuntuu jotenkin uskomattomalta.

    Yksi minun lempilaitteistani.

Ei haittaa vaikka olisi jo keski-ikäinen tai vanhempi, kun aloittaa kuntosaliharjoittelun. Jos keskiverto 60-70-vuotias alkaa käydä salilla, puolen vuoden jälkeen hänen voimansa on noin 50-vuotiaan tasolla.

Treenaaminen ei tietenkään estä vanhenemista, mutta vaikutukset näkyvät toimintakyvyssä ja sitä myötä terveydessä.

  Kuntosalin vempain, johon voi yhdistää vaikka kännykän soittolistan. Kaunis.

Vain terveyssyistä ei ole helppo motivoida ihmisiä liikkumaan. Motivaatioon vaikuttaa liikunnan ilo ja sen jälkeinen hyvä olo. 

Hulmi korostaa myös sallivuutta syömisen suhteen. Hän ei vältä rasvoja, hiilihydraatteja ja välillä hän herkuttelee jäätelöllä, suklaalla ja grilliruualla. Ei elämä saa olla liian tiukkaa ja perfektionistista.

Onko jokin liikuntalaji sinulle harrastus?

                      Päivän vaatteet.

Lähteet: Hyvä terveys 13/2017, kuvat omat

Tunnesyömisestä

Minä en ole varsinainen tunnesyöjä. Mutta syön tavallista kasvisruokaani usein liian suuria annoksia. Tiedän - järjen tasolla - , että tähän auttaisi se, että lopettaisi liian suuren annoksen syömisen kesken. Ja odottelisi noin viisi minuuttia ja tuntisi jo itsensä kylläiseksi. Kylläisyyden tunne ei tule heti syömisen loputtua. Vaan se kestää tuon viisiminuuttisen. Joskus teenkin näin. Joskus en.

Tunnesyöjä nimensä mukaisesti turruttaa syömisellä tunteitaan ja etsii ruoasta usein rakkautta. Tai rauhaa epämääräiseen ahdistukseen. Piristystä väsymykseen. Vatsa eli fyysinen nälkä ei ohjaa syömistä vaan tunteet.

Tunnesyöminen myös toimii jonkun aikaa. Syöminen laskee stressitasoa, tyynnyttää ja tuo turvallisuudentunnetta.

Kun ihminen syö tunteisiinsa, hän syö myös usein liikaa. Sen jälkeen vatsaan sattuu, sydän tykyttelee, on ähky. Kehon tuntemukset nousevat näin pintaan, ja huolet unohtuvat hetkeksi.

Mutta vaikutus on lyhytaikainen. Ja pian syömisen jälkeen tulevat häpeän- ja syyllisyyden tunteet. Tunnesyöjä päättää aloittaa huomenna terveellisen syömisen.

Tunnesyömiseen paras lääke on riittävä, säännöllinen syöminen. Tärkeää olisi päästä irti turhista rajoituksista ja alkaa syödä intuitiivisesti eli silloin kun on oikeasti nälkä. Kun turhat rajoitukset poistetaan ja kaikki on lähtökohtaisesti sallittua, mieliteot vähenevät.

Keho on viisas. Ja osaa syödä tarpeen mukaan, kun siihen vain uskaltaa luottaa.

Nykyisin on paljon ruokauskovaisuutta eli ruokailu on täynnä tiukkoja opinkappaleita. Mitä tiukempia sääntöjä ruokailuun liittyy, sitä vaikeampaa  kehon intuitiivinen kuuntelu - todellisen nälän tunteminen - on. Ja sitä helpommin lopulta lihoo.

Ruoan kuuluisi antaa elinvoimaa ja iloa, ei viedä niitä.

Kun tasapaino syömiselle löytyy, olisi tilaisuus ruveta kuulostelemaan ja tutkimaan tunteita, joiden välttelemiseksi tunnesyötiin. Se voi olla vaikeaa. Pelottavaakin.

Keho saattaa kertoa, mistä tunteesta on kyse. Esimerkiksi viha saa levottomaksi. Suru tuntuu rinnassa ja kurkunpäässä. Stressi sekoittaa vatsan. Ahdistus tuo häilyvää levottomuutta.

Kun on löytänyt tunteen. Sen äärelle voi pysähtyä ja kysyä, mitä tunne haluaa viestittää. Tunteet ovat viestintuojia. Esimerkiksi kiukku voi viestittää, että tunnet jonkun polkevan oikeuksiasi.

Tunteiden kanssa kannattaa tulla sinuiksi. Se lisää hyvinvointia. Ja tunteet yleensä tulevat ja menevät, eikä niille välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Minkälainen syöjä sinä olet? Mitä mieltä olet tunnesyömisestä?

Lähteet: Voihyvin 9/2018, kuvat Pixabay

Paha väsymys

Minä olen kokenut nuorempana  pahaa väsymystä ja stressiä töistä. Nuorempana ehkä yritin liikaa. Tavoittelin enemmän täydellisyyttä kuin nyt tavoittelen. Olen hyväksynyt ajatuksen, että 7 tai 8 on työsuorituksesta tarpeeksi hyvä arvosana. Osaan jättää työt töihin, kun suljen työpaikan oven. Loppupäivä on aikaa perheelle, kotitöille, kuntoilulle, lukemiselle ja tämän blogin pitämiselle.

Jos ei lepää tarpeeksi, ei voi olla aktiivinen. Ja toisinpäin: jos ei ole aktiivinen päivällä, on vaikea levätä kunnolla. Päivällä pitää tehdä tarpeeksi kaikenmoista, jotta mieli ja keho väsyvät sopivasti.

Nykyisin työnteko jatkuu usein kotona, on esimerkiksi sisäinen pakko lukea sähköposti. Vapaa-ajastakin on tullut joillekin suorittamista. On pakko tehdä 10 kilometrin lenkki. Tai treenata kuntosalilla hyvin vaativalla ohjelmalla.

                            Väsymys muuttuu pahaksi

Jos on niin kiire suorittaa elämäänsä täydellisesti, ettei ehdi nukkua tarpeeksi, väsymys voi kroonistua. Ihminen tuntee olevansa jatkuvasti väsynyt ja eikä enää palaudu päivän rasituksista. Jos herää joka aamu rättiväsyneenä, pitäisi huolestua. Paha väsymys voi johtaa uupumiseen.

Kun stressitilasta tulee pysyvä, keho ja mieli surraavat ylikierroksilla. Keho ei valehtele. Sen viestit pitää ottaa vakavasti. Jos on ärtyisyyttä, keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, sydämen tykytyksiä, paniikkikohtauksia, univaikeuksia, mielialan laskua tai ilon häviämistä elämästä, kannattaa hakea apua.

Joskus jatkuvan aktiivisuuden takana on oman sisäisen maailman pelko. Mielessä voi olla tunteita, joita on tukahduttanut, painanut piiloon, jolloin ihminen voi tiedostamattaan vältellä pysähtymistä.

                            Tunnolliset vaaravyöhykkeellä

Jatkuvan aktiivisuuden taustalla saattaa olla myös huono itsetunto. Jos ihminen ei arvosta itseään tarpeeksi, hän pyrkii miellyttämään muita ja kaipaa jatkuvasti hyväksyntää. Siksi hän tekee enemmän töitä kuin jaksaisi.

Tunnolliset, velvollisuudentuntoiset ja kiltit ihmiset ovat vaarassa väsyä liikaa. Myös täydellisyyden tavoittelijat ja suorittajat ovat vaaravyöhykkeellä.

                        

                      Löydä omat keinosi rentoutua
Ihmiset kokevat eri asiat rentouttaviksi. Jotkut ovat liikunnallisia toiset eivät. Jokaisen olisi hyvä löytää ainakin yksi asia, joka rentouttaa takuuvarmasti. Se mikä rentouttaa auttaa myös palautumaan.

Joillekin sopii luova toiminta tai hömppäjutut. Joillekin romaanin lukeminen, televisiosarjan katseleminen tai liikunta.

Jokaisen olisi tärkeä ymmärtää, että elämä on kokonaisuus, jossa on aikansa työlle, vapaa-ajalle, perheelle ja ihmissuhteille. Moni tarvitsee myös aikaa olla itsekseen. Jos työn ja vapaa-ajankin suorittaminen vie kaiken ajan, on syytä tehdä korjausliike.

Oletko koskaan kokenut pahaa väsymystä?

Lähteet:VoiHyvin 10/2018, kuvat omat

Tästä ruokaan liittyvästä asiasta suomalaisilla on huono omatunto

Aivan aluksi Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille!
Näinhän se minulla hajamielisellä ihmisellä menee, että vasta kun olin kirjoittanut postauksen mieleeni tuli, että nythän juhlitaan uutta vuotta. Kun monta päivää on erityisen laiskana päivämäärät ja päivätkin menee sekaisin. Mutta  laiskottelu, pysähtyminen on jalo taito näinä niin mukakiireisinä aikoina. Postaukseni ei voisi olla huonommin ajoitettu. Mutta en tee tähän nyt  suosittua postausta tyyliin: Mitä mennyt vuosi antoi, plussat ja miinukset? Anteeksi, että postaus on taas asiapostaus.

68 prosentilla suomalaisista on huono omatunto siitä, että he heittävät syömäkelpoista ruokaa pois. Ruokahävikin ympäristövaikutuksista ollaan yhä enemmän tietoisia, mutta silti ruokaa päätyy roskiin.

Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikki on valtavat 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä merkitsee 20 kiloa henkilöä kohti.

34 prosenttia suomalaisista heittää ruoan pois silloin, jos parasta ennen-päiväys on umpeutunut.

Mutta se on vain valmistajan lupaus siitä, että tuote on samanlaatuista kuin valmistushetkellä. Parasta ennen päiväyksen jälkeen ruoka voi pysyä hyvänä jopa viikkoja tai kuukausia. Omat aistit kertoo, onko ruoka syötävää.

-Esimerkiksi riisi, oliiviöljy tai mysli ei ole syömäkelvotonta, vaikka parasta ennnen-päiväys olisi umpeutunut, Matsmartin toimitusjohtaja Karl Andesson kertoo.

Leipä on - ainakin meidän taloudessa - sellainen ruoka, jota tulee helposti ostettua liikaa. Ja se liika homehtuu. Tämän voi estää pakastamalla liiat leivät. Leivän voi vaikkapa paahtaa suoraan jäisenä pakastimesta otettuna.

Ruoka joka olisi muuten päätynyt roskiin muun muassa pakkausten vaihtumisesta, liikatuotannosta tai lähestyvästä parasta ennen-päiväyksestä johtuen pääsee hyötykäyttöön Matsmartin ansiosta. Matsmart myy verkkokaupassaan ruokaa 20-90 prosentin alennuksella.

Joutuuko sinun taloudessa ruokaa biojätteeseen?  Vai onko teillä koira, joka estää ruokahävikin?

Lähteet: MTV uutiset Hanna Kaisa Taskinen, MTV uutiset Laura Matilainen, kuvat. Pixabay

Kestääkö ystävyyssuhde suoraa puhetta?

Sanotaanpa vaikka, että sinulla olisi ystävä Leena. Hän valittaisi sinulle taas avioliittonsa vaikeuksista. Kenelle tahansa ulkopuoliselle olisi selvää, että suhde on vinoutunut ja Leena alistuu täysin miehensä oikkuihin. Entäs se että miehen auto on nähty usein  yhden naisen talon edessä? Tekisi mieli sanoa Leenalle asiat suoraan niin kuin ne ovat. Kuinka suoraan ystävälle voi puhua?

Tämä riippuu ystävyyssuhteesta, sillä jokainen ystävyyssuhde on omanlaisensa. Joissakin suhteissa voidaan sanoa suoraan, toisissa ei.

Jokainen ihmissuhde sisältää hiljaista tietoa. Ystävyyssuhteeseen alkaa alusta asti rakentua tapa olla yhdessä.

Hiljaista tietoa kannattaa käyttää hyväkseen, kun miettii tapaa, miten kertoa ystävälle ikävästä asiasta. Paras tapa tehdä se on pyytää lupa.

Voi kysyä, haluatko kuulla mitä tuo kertomasi minussa herättää? Jos vastaus on kyllä, voit puhua suoraan asiasta.

Mitäs sitten jos on tottunut olemaan aina ystävän olkapää? Kuuntelija, tukija, lohduttaja. Ystävyyssuhteessa tarjotaan monesti rooleja, mutta esimerkiksi kuuntelijan ja lohduttajan roolia ei ole pakko ottaa jatkuvasti vastaan.

Sympatia on sitä, että kuuntelet ja lohdutat. Empatia taasen vaatii ystävyyssuhteessa molemmilta enemmän. Jos haluat olla empaattinen ystävä, et aina myötäile ystävääsi vaan saatat kommentoida uudesta näkökulmasta.

Juuri empatiasta ystävyyssuhde voi hyötyä enemmän, sillä empatia synnyttää uutta.

Suoraan puhumisessa - vaikka luvan kanssa - on riski, että ystävä suuttuu.

Ajattelemme helposti, että jos toiselle tulee mielipahaa, se on melkein kuin maailmanloppu tai ainakin ystävyyssuhteen loppu. Mutta mielipaha ei ole vaarallista vaan se on avain kaikkeen kehittymiseen.

Pitkässä ystävyyssuhteessa on hyvin todennäköisesti jossakin vaiheessa aiheutettu ystävälle mielipahaa ja siitä on seurannut katkos suhteeseen. Mutta katkokset ovat merkittäviä etappeja. Katkos voi rikkoa aina samanlaisena pysyneen käyttäytymiskaavan pois suhteesta.

Pahimmassa tapauksessa ystävyyssuhde voi päättyäkin. Mutta aivan yhtä hyvin suhde voi kasvaa ja kehittyä, kun yhteydenkatkos pystytään selvittämään yhdessä. Suhde vahvistuu ja siihen tulee uudenlainen luottamus. "Me pystyttiin selvittämään tämä asia."

"Älä ajattele, mitä itse tarvitset tai mitä ystävä tarvitsee. Kumpikaan teistä ei ole se tärkein. Kysy mieluummin: Mitä tämä suhde kaipaa. Suhde on se kolmas, jossa ovat sekä sinun ja minun tarpeeni."

Sukulaisuussuhde on "pakollinen", mutta ystävyyssuhde on vapaaehtoinen. Siksi sitä pitää rakentaa ja huoltaa.

Uuteen ystävyyssuhteeseen ei kannata lähteä uhrautuvalla mielellä. Kaikkea ei ole pakko kestää ja kuunnella. On merkityksellistä, että on myös oman itsensä ystävä. Se auttaa myös huoltamaan ystävyysssuhdetta.

Ovatko sinun ystävyyssuhteet olleet aina helppoja vai onko ollut joskus ongelmia?

Lähteet: Anna 6.12.2018/49 Psykologi Hanne-Leona Lumijoen haastatteluartikkeli