keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Enemmän iloa ja vähemmän syyllisyyttä syömiseen



Hesari pyysi kolmea ravitsemusterapeuttia kertomaan, mitä he muuttaisivat suomalaisten syömistottumuksissa. Tulokset yllättivät.

Tavallinen kansa ei ehkä tiedä, miten paljon lautasmallisuositukset  joustavat ja mitä kaikkea ne käytännön elämässä tarkoittavat. Suosituksissa on tavallaan jonkinlaista terveysterrorismia, että linjataan, että älä syö niitä normaalirasvaisia maitotuotteita, vaikka tuskin kenenkään ruokavalion täyspainoisuus ja terveellisyys, paino-ongelmista puhumattakaan, on esimerkiksi juuston tai jugurtin rasvaprosentista kiinni.


Yleistä on, että odotetaan, että joku kertoo, miten pitäisi syödä. Tämä on meidän kansanluonteeseen liittyvä ilmiö, auktoriteettiusko. Enää se joku ei ole viranomainen vaan joku sovellus, sormus tai joku muu.

Hyvin moni syö ravitsemusterapeuttien mukaan tavallista ruokaa liian vähän. Tämän taustalla on ajatus, jonka mukaan syömistä pitäisi keventää ja kaloreita vähentää. Käsitys normaalisyömisestä on usein määrällisesti liian vähän ja liian karsitusti, esimerkiksi salaattilounas on aikuiselle vähänkään liikkuvalle ihmiselle liian vähän.


Herkuttelusta koetaan turhaa syyllisyyttä. Päiväkahvi- ja pullakulttuuri olisi ihan ok ja hyvä palauttaa. Jos pieni herkuttelu on arkista, jälkiruokaan ei liity niin suuria jännitteitä ja odotuksia. Pieni herkuttelu voisi olla selvä osa elämää, ei sen kummempaa. Erityisesti fyysisesti aktiiviset ihmiset voisivat herkutella useamminkin.

Ruualla myös kikkaillaan, vaikka katse pitäisi siirtää ruuan riittävyyteen ja monipuolisuuteen. Eihän talon rakentamisessakaan voi ensin lähteä liikkeelle verhoista, jos perustukset eivät ole kunnossa. Kun tietoa ruuan perusasioista on liian vähän, jotkut saattavat kääntyä  ääriratkaisuun, jollekin äärimmäiselle dieetille.


Ravitsemusterapeutit haluaisivat ehdottomasti muuttaa käsityksen, jonka mukaan on tavoiteltavaa laihduttaa, pitää herkkulakkoja tai rajoittaa muuten syömistään.

Kun keskustellaan ylipainon yleistymisestä, aina puhutaan mukavuudenhalusta ja siitä, ettei vain syödä suklaata ja sipsejä sohvalla. Taustalla on outo syyllistämisajattelu, että ruuan kanssa pitäisi vähän kärsiä koko ajan, eikä varsinkaan saisi olla kivaa.






Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2020, kuvat omat

10 kommenttia:

  1. Hyvää asiaa ja herkulliset kuvat!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tämä ilosanoma tavoittaa kaikki syömisestään syyllisyyttä potevat.
    Kiitos sen levittämisestä Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Syyllisyyden tunteessa me suomalaiset, ja koko länsimainen kulttuurikin, tunnemme aivan liikaa syyllisyyttä myös monista muistakin asioista kuin herkuttelusta. Olisi tässä irti päästämisen paikka.

      Poista
  3. Kyllä niin asiaa taas kirjoitat! Samaa mieltä, että kunnolla pitää syödä. Sitten ei niin tee mieli niitä herkkujakaan. Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erikoiset Asiantuntijat. Niin, ruuan kanssa ei pitäisi liikaa kursailla vaan syödä vatsansa täyteen, tietty mieluiten hyvää tekeviä ruokia. On totta, että kun vatsa on täynnä tai ei jano vaivaa, ei ole kauheasti myöskään herkkumieli.

      Poista
  4. Nyt on asiaa,olen ennenkin kommentoinut näihin laihdutusjuttuihin omia kokemuksiani tarkkailtuani koko nuoren ikäni syömisiäni ja myös ollut laihdutuskuureilla lukuisia kertoja. Nykyään syön tosi paljon ja vaikka sun mitä paitsi kotimaiset viljat ei mulle käy,ylipainoa ei ole ja nautin jokaisesta suupalasta täysin siemauksin käyttäen voita ja kermaa ja viikonloppuisin pekonia myös. Nyt yli kuusikymppisenä olen sinut ruokani kanssa enkä säikähdä jos talviaikaan hieman tulee rasvavarastoja vatsan kohdalle jotka kesän tullen kyllä karisevat,tunnen olevan sinut nyt kroppani kanssa. Ainakin minun tapauksessani tuo asia laihdutuksesta on ihan korvien välissä. Nykyään rakastan kehoani vaikka olen joutunut luovuttamaan siitä monia osia pois,iloitsen jokaikisestä solusta jotka minulla vielä on.Mukavaa viikon jatkoa Marja :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pihakeiju. Upeaa oli lukea kommenttiasi! Onnittelut sinulle! Olet löytänyt niin hienosti tasapainon syömiseesi! Ja voit syödä nautinnolla, myös kermaa ja voita. Ehkä viljojen pois jättäminen vaikuttaa myös, ja olet oppinut, etteivät nuoruuden laihdutuskuurit olleet ratkaisu hyvään, terveelliseen syömiseen. Voi kunpa ihmiset oppisivat kuten sinä olet oppinut. Äärimmäisillä laihdutuskuureilla ei - tutkimustenkaan mukaan - saavuteta pysyvää painonpudotusta.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!