Minulla on ollut kausia, jolloin olen omasta mielestäni shoppaillut liikaa verkkokaupoissa. En vain itselleni vaan koko perheelle. Nyt en ole ostanut mitään moneen kuukauteen, koska en/emme ole tarvinneet mitään. Etenkin uusien vaatteiden ostamista vältän.
Livenä shoppailen harvoin. Muistan, kun toisen tyttären kanssa oltiin ostamassa lakkiaismekkoa. Se oli minulle todella tukalaa ja tuskallistakin. Tytär halusi - perusteelliseen tapaansa - kiertää ja koluta Mikkelin kaikki vaatekaupat. Lopulta mekko löytyi sieltä ensimmäisestä vaatekaupasta.
Liaallinen shoppailu on minulla kytkeytynyt muun muassa stressiin, väsymykseen ja huoliin. Shoppailulla olen unohtanut vaikeat asiat edes hetkeksi. Olen joskus myös palkinnut itseäni jostakin shoppailemalla.
Ostoriippuvuutta eli oniomaniaa voidaan verrata peli- ja päihderiippuvuuteen. Ostoriippuvaisella on kontrolloimaton tarve shoppailla. Hän on koukussa ostamisesta saatuun mielihyvään. Ilman sitä tulee vieroitusoireita. Oniomaaninen ihminen ostaa koko ajan enemmän. Lopputuloksena on usein pikavippikierre ja vararikko.
Mielihyvän hakeminen shoppailusta ei ole automaattisesti riippuvuutta, vaan useimmilla paljon ostavilla on kyse ennemminkin pahasta tavasta kuin addiktiosta.
Stressaantuneen tai ylivireän kontrolli häviää helpommin, ja mielihyvää haetaan herkkujen syömisestä tai shoppailusta. Tästä alakuloinen mieli saa hetkeksi dopamiinia ja endorfiinia.
Moni voi kokea ostamisestaan häpeää, ja ostoksia saatetaan piilotella esimerkiksi puolisolta perherauhan nimissä.
Liiallisella shoppaamisella pyritään tyydyttämään jotakin sisäistä tarvetta.
Taustalla on usein se, että ihmisellä on vaikea käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Kannattaisi pysähtyä ja kuunella itseään ennen kuin avaa verkkokaupan.
Ostos täyttää henkisen kolon yleensä vain hetkeksi, ja pian on taas klikattava verkkokauppaan.
Jos huomaa itsessään vaikkapa muita huolestuttavia oireita, kuten mielialan laskua, mielihyvän kokemisen puutetta tai univaikeuksia, olisi hyvä arvioida tilannetta ammattilaisen kanssa.
Miten sitten voi välttää liikaa shoppailua? Muun muassa "poissa silmistä, poissa mielestä"-ajattelulla.Verkkokauppojen välttely on vähän samaa kuin kiertäisi kaupassa karkkihyllyn kaukaa. Toinen keino on nukkua yön yli ennen kuin tekee ostopäätöksen.
Miten sinä shoppailet?
Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2019, kuvat Pixabay
Nykyisin en tykkää shoppailla enkä ole koskaan ollut siinä vahvoilla. Mutta kerran oli elämässäni parin vuoden jakso, jolloin tuhlasin liikaa vaatteisiin. Ostin ihan mitä sattuu ja sellaistakin, joka ei itselle sopinut ollenkaan, koska olin monesta syystä stressaantunut. Tunnistin tuon tilanteeni, mutta en voinut estää itseäni menemästä töiden jälkeen heti vaatekauppaan tai koruostoksille. Onneksi sitä ei kestänyt pitkään enkä sentään velkaantunut sen takia niin kuin monille käy.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentistasi. Stressi voi totta tosiaan saada käyttäytymään kummallisesti. Ymmärrän hyvin tuon shoppailusi. Sillä sait jotenkin ajatuksesi muuhun kuin työhön ja elämäntilanteeseen. Pikavipit ovat surullisia. Onneksi sinä et valkaantunut.Dooriksia sinulle!
VastaaPoistaOli pysähdyttävää nähdä shoppailu riippuvuutena.
VastaaPoistaAiemmin olen ajatellut pakonomaisen shoppailun liittyvän maanis-depressiivisen mielialahäiriön maaniseen vaiheeseen.
Olen joskus joutunut shoppailemaan paljon, ihan pakon sanelemana (suuri perhe).
Se on tehokkaasti estänyt shoppailun harrastuksena.
Mukavaa iltaa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Joillekin shoppailu on vain huono tapa. Joillekin addiktio. Kyllähän hypomaniassa tai maniassa ostellaan usein yli varojen, jopa talo tai auto. Sinulla ei totisesti ole tullut shoppailusta harrastusta, perheesi on siedättänyt sinut hyvin. Mukavaa keskiviikkoa sinulle!
Poista