Olenko vapaa?

Olen miettinyt tahdon vapautta. Vaikuttaako siihen niin paljon menneisyyden kokemukset, tulevaisuudensuunnitelmat ja tilanne, ettei tahto ole oikeasti vapaa? Olenko vain osa syiden ja seurausten ketjua enkä luonnonlakien yläpuolella leijuva vapaa päättäjä?

Vai onko tahto aina vapaa, jokainen valinta selkeä, aito, oma ja nykyhetkinen? Tämäkin lienee tahtoni vapautta alistaa kysymys joko-tai kysymykseksi. Voitaisiin myös käytännönläheisesti ajatella, että välillä tahto on vapaa ja välillä ei. Mutta joka tapauksessa valinnan mahdollisuudesta seuraa myös vastuu valinnasta.

Olen päätynyt kutakuinkin siihen, että tahto ei ole täysin vapaa. Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista osaansa.

En koe vapautta esimerkiksi shoppaillessa tai tehdyissä elämyksissä. Ne ovat liian levottomia ja nopeasti ohi. Haluan rauhallisen, verkkaisen vapauden.

Tämä on ehkä muinaisjäänteen ajatus: tunnen itseni vapaimmaksi patikkaretkellä luonnossa. Kävelytapani muuttuu. Lantio on rennompi, olkapäät laskeutuvat ja askel on keveä. Se tyydyttää jotenkin syvän vapaudenkaipuuni. Minä osana iänkaikkista luontoa. Rauhoitun. Miltei sulaudun luontoon. Mielessä ei tykytä monimutkaisia ja arkisia asioita. Soljun ajassa. Elän tässä ja nyt. Miten hyvää ja kaunista se onkaan!

Minulla on onneksi vapaus valita monestakin asiasta. Teenkö elämääni suuria muutoksia?  Miten käyttäydyn? Miten kasvatin lapseni. Siivoanko? Teenkö yhteistyöpostauksia  ( Tällä hetkellä en halua tehdä niitä.)? Vai onko elämä vain pelkkä tottumus, jossa valitsemme vain tavan vuoksi? En haluaisi olla hupakko valitsija. Mutta olen sitä välillä. Mielijohteista.

Vaikka vapautta ei pohjimmiltaan olisikaan, sen kokemus sinänsä on arvokas. Ihminen kaipaa itsenäisyyttä ja mahdollisuutta päättää omista asioistaan.

Ylipäätään vapaimmiksi arvioidaan teot, jotka tehdään tietoisen harkinnan jälkeen ja joissa ihmiset toimivat vastoin ulkoista painetta.

Vapaus on pitkälti tietoista itsensä kontrolloimista, minkä avulla säädellään välittömiä impulsseja ja voidaan uhrata hetken etu pitkän tähtäimen tavoitteiden vuoksi.

Vapauden rajoitteet ovat sosiaalisia. Esimerkiksi kuinka paljon työpaikalla esimiehet, perheessä vanhemmat ja koulussa opettajat rajoittavat minua. Kuinka paljon on tilaa toteuttaa itseä näissä ympäristöissä.

Vapaus on ikävä kyllä myös varallisuuskysymys. Omaehtoinen valinta korostuu keski- ja ylempien luokkien elinpiirissä. Köyhissä oloissa voimavaroja on vähemmän. Se ruokkii tunnetta, että elämä on enemmän kiinni ulkoisista tekijöistä, jotka ovat oman kontrollin ulkopuolella. Tahtomista on ylipäätään vaikea opetella niukkuudessa.

Professori Hannu Lauerma on pohtinut vapautta äärimmäisellä esimerkillä - psykopaattisten henkilöhahmojen suosiolla rikosviihteessä. Mihin se voi perustua? "Velvoitteensa ja omatuntonsa vaivaaman tavallisen ihmisen fantasiaan siitä, kuinka mukavaa olisi elää majesteetillisen vapaana normeista ja ympäristön paineista."

Romaanin ja elokuvan sarjamurhaaja Hannibal Lester on totisesti kammottava, mutta uhkuu samalla täydellistä riippumattomuutta, mikä herättää meissä salaa kateutta.

Lähteet: helsingin Sanomta 5.6.2019, kuvat omat