Väitän, että rupattelulla julkisilla paikoilla on maantieteellisiä eroja. Muutin aikanaan Itä-Suomesta Turkuun opiskelemaan ja siellä ei juurikaan rupateltu. Aluksi yritin jutella bussissa vieruskaverin kanssa, mutta sain ihmetteleviä ja kylmiä katseita osakseni. Ymmärsin olevani outo.
Turusta muutettiin Pohjanmaalle, eikä sielläkään juuri puhuttu julkisilla paikoilla. Sitten muutettiin Itä-Suomeen tälle pienelle paikkakunnalle, Mäntyharjulle. Täällä taas ihmiset juttelevat julkisilla paikoilla, etenkin ruokakaupassa ja kadulla. Tämä voi johtua myös paikkakunnan pienuudesta.
Tutkimusten mukaan rupattelulla on positiivinen vaikutus kummankin osapuolen hyvinvointiin. Siitäkin huolimatta että tuntemattoman kanssa puhuminen voi olla joillekin ahdistava tilanne. Mutta kontaktin välttämisen syynä voi olla esimerkiksi väsymys, huono päivä, hiljaisuuden kaipuu. Silloin ei jaksa rupatella.
Rupatteleminen saattaa auttaa vähentämään yksinäisyyttä. Pitkäaikainen, vaikea yksinäisyys aiheuttaa 20-25-kertaisen riskin ennenaikaiselle kuolemalle. Se voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksia, alkoholismia, itsetuhoisuutta. Suomessa joka kymmenes ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi.
Britanniassa on herätty yksinäisyyden yhteiskunnallisiin haittoihin. Siellä on jopa yksinäisyysministeri. Lontoossa on juttelubusseja ja junissa keskusteluvaunuja.
Suomalainen puhekulttuuri on luultua eläväisempää. Käsitys juroista, hiljaisista suomalaisista on perua 1800-luvun nationalistien suomalaisuuspuheesta, jossa olimme epäsosiaalisia metsäläisiä vailla tapoja tai sosiaalisia taitoja.
Suomalaisten small talkissa arvostetaan asiallista puhetta. Pelkkä latteuksien ja itsestäänselvyyksien luettelu ei sovi. Tyhjänpuhumista vältetään. Itsestä ei saisi puhua liikaa eikä osoittaa liikaa tunteita. Suomalaiset sietävät hyvin hiljaisia hetkiä seurassa.
Syyskuussa käynnistyy valtakunnallinen Lähde-liike. Se pyrkii lisäämään keskustelua yksinäisyydestä, ja aktivoimaan suomalaisia viettämään aikaa toistensa seurassa. Lähde-päivinä ihmisiä kannustetaan juttelemaan metroissa, junissa, busseissa.
Ovatko suomalaiset sinun mielestäsi hiljaisia?
Lähteet: Helsingin Sanomat 4.7.2019, kuvat omat
Mielenkiintoinen aihe. Ei etenkään uusi sukupolvi ole niin hiljainen. Samaa olen kokenut, etenkin Riiassa asumisen jälkeen Porvoossa tuntui, että rupatellaan kovasti. Se suomenruotsalainen iloisuus.
VastaaPoistaMielenkiintoisia nuo Britannina jutteluvaunut ym. todella kekseliäitä ja hyviä keksintöjä.
Ihanaa viikonloppua sinulle Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Olet aivan oikeassa tuossa, ettei uusi sukupolvi ole niin hiljainen. Olen opetustyössä huomannut, että nuoret ovat nykyisin paljon seurallisempia ja sosiaalisempia kuin minun nuoruudessa. On varmasti mukavaa asua kaupungissa, jossa rupattelu on luontevaa. Tunnen omakohtaisesti suomenruotsalaisten välittömyyden ja positiivisuuden, kun aikoinaan asuttiin täysin ruotsinkielisellä paikkakunnalla ja olen naimisissa suomenruotsalaisen kanssa. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaYksinäisyys on vaarallista, silti moni jää yksin. Hienoa, jos tällä Lähde-liikkeen tai muilla vastaavilla kampanjoilla saadaan yksinäisyyttä vähennettyä.
VastaaPoistaTotta. Emme me suomalaiset ole enää nykyisin hiljaisia. Huomaan tämän tästä jääneeni suustani kiinni uppo-outojen ihmisten kanssa.
Hyvää viikonloppua Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Yksinäisyyden vähentyminen nostaisi varmasti monen elämänlaatua. Vaikka Lähde-liike toimii hyvin aktiivisesti vain syksyllä, uskon, että se voi ilahduttaa monia yksinäisiä vielä pitkään. Hauskaa lukea että olet jäänyt suustasi kiinni täysin tuntemattomien kanssa. Oli jotenkin huvittavaa viime kesänä, että tavallisesti tunnin kestävä lenkkini kesti kolme tuntia. Päädyin jopa vierailemaan tuntemattomien mökkiläisten luona, kun pyydettiin. Ja tapasin tiellä mukavia uusia ihmisiä. Tykkään savolaisten jouhevasta, täyteläisestä, kiireetömästä puheenparresta
VastaaPoistaRupattelu vieraitten kanssa on hauskaa vapaa-ajan puuhaani etenkin nyt, kun en ole työelämässä ja aikaa on pysähtyä milloin vain ja kenen kanssa tahansa juttusille. Koiraihmisenä olen siihen oppinut hyvin ja usein itse aloitan juttelun juuri koiraihmisten kanssa. Samalla saan silitellä koiraa, joka myöskin tuo hyvän mielen. Tervehdin myös aina vanhuksia, jotka sattuvat samalle puolen tietä vastaan tulemaan, metsässä lenkkipoluilla on myös täällä päin tapana tervehtiä ja ehkä muutama sana vaihtaa säästä. Aina en itse jaksa aloitetta tehdä, mutta kyllä rupattelen, jos joku siihen houkuttelee missä vain.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentistasi. Sinä olet taitava ja reipas rupattelija. Upea tuo tapa tervehtiä vanhuksia, jotka tulevat vastaan samalla puolella tietä. Tuot varmasti lisää iloa monen elämään.Täällä maalla on tapana tervehtiä tai rupatella, jos joku tulee tiellä vastaan. Kun niin harvoin tulee. Mukavaa viikonalkua sinulle!
PoistaTäytyy kertoa juttu, kun olin käymässä Turussa tänä kesänä. Istuin puistossa penkillä, kun oli nätti ilta. Rollaattoritäti kysyi, saako istua samalle penkille. Tunnin istuimme ja juttelimme. Oikein umpiturkulaisella murteella hän kertoili elämästään syntymästä nykyhetkeen ja kyseli mukavalla tavalla myös minun elämästäni. Oli mukava rupatteluhetki. Hiukan hassumpi rupattelu syntyi toisella reissulla, kun lähdin ystäväni ja tämän ystävän (jonka olin nähnyt kerran aiemmin) kanssa markkinoille. Sovimme kiertelevämme kojuja erikseen, kun oli niin tungosta ja sitten kahville yhdessä. Eräällä kojulla osuin ystäväni ystävän kanssa samaan aikaan. Kysyin innokkaasti, mitä hän on ostanut. Hän katsoi hieman hämmentyneenä, mutta esitteli sitten ostoksiaan ja juttelimme ja ihastelimme niitä. Ja sitten, yhtäkkiä tajusin, ettei keskustelutoverini ollutkaan ystäväni ystävä, vaan hyvin saman näköinen keski-ikäinen nainen, jolla oli suht samanlaiset vaatteet... oijoi! En kehdannut siinä vaiheessa enää sanoa, että sori, luulin sua vallan toiseksi ihmiseksi, vaan hyvästelimme vain ystävällisesti. Mutta kyllä sitten kahvilla nauroin, kun kerroin tätä matkakavereille. Ei ihme, että hiukan oli ällistyneen näköinen tämä täysin vieras markkinakävijä, kun niin uteliaana katsoin hänen kassiaan - mutta ihan kivasti silti vastasi ��
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Olipa mielenkiintoista ja hauskaa lukea juttujasi. Että ehta turkulainen tulee juttelemaan. No, myönnän, ettei kannattaisi yleistää. Kyllähän siellä jotkut juttelivat, ja oli kiva kuunnella etenkin tuota vanhempien ihmisten murretta. Nauroin ääneen kömmähdystäsi markkinoilla. Eipä ihme että hän katsoi aluksi jotenkin hämmentyneenä. Hih!
Poista