Minä olin nuorempana huoleton rahankäyttäjä. Lentelin, liitelin, ilmassa kiitelin perhosen lailla. Opiskeluaikana tein osapäiväisesti siivoojan työtä, kesällä sen lisäksi kesätyötä. Ehkäpä minulla oli rahaa hummaillakin. En yleensä tiennyt, paljonko minulla oli rahaa tilillä. Vai eikö ollenkaan.
Sitten valmistuin. Naimisiin, oma koti, asuntolaina. Tämä palautti minut maan pinnalle. En enää liidellyt. Havahduin rahan järkevään käyttöön. Siinä oli käsiteltävä myös tunteitani ja tehtävä psyykkistä työtä. Lapsetkin syntyivät. Asuntolainaa oli maksettava joka kuukausi säännöllisesti. Nyt tiesin, paljonko minulla oli rahaa tilillä. Yleensä aina oli. Pakko oli.
Nyt asuntolaina on maksettu. Mutta tiedossa on remonttilaina. Meillä ei ole niin paljon rahaa säästössä - remontti on melko suuri -, että voisimme tehdä sen ilman uutta lainaa. Asuntolainan aikoinaan kilpailutimme itse, nyt kilpailutamme parin vuoden sisällä Sortterin kanssa remonttilainan. Remonttilaskuria on helppo käyttää - minun digiblondinkin.
Talomme on rakennettu 1960-luvun alussa ja sitä on remontoitu 1980-luvulla, jolloin on rakennettu sisäsauna ja kylpyhuone sekä laajennettu keittiö tupakeittiöksi.
Remontissa haluaisin uusia tupakeittiön tasot, kaapit ja kodinkoneet. Kaikkien huoneiden lattia on muovimatoitettu. Haluan, että ne poistetaan, koska alla on kauniit lattialaudat.
Sortterilla voi kilpailuttaa monenlaisia lainoja:
Seuraavaksi haluan - tapani mukaan - hiukan syventää aihetta rahankäytön psykologiaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut samasta aiheesta, mutta se jaksaa yhä vaan kiinnostaa minua.
Psykologi Anna Collander kertoo, miksi toiset tuhlaavat helpommin kuin toiset. Hänen mukaansa ihmisen rahasuhde alkaa jo lapsuudessa. Varhaiset kiintymyssuhdekokemukset voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi rahasuhde muokkautuu. Kiintymyssuhteet vaikuttavat muun muassa turvallisuuden tunteeseen ja itsetuntoon.
Jos ihmisellä on ongelmia perusturvallisuuden kanssa, se voi näkyä esimerkiksi hallitsemattomana rahankäyttönä tai saituutena. Ei kultaisena keskitienä.
Usein, jos törsäily ja tuhlailu menee liiallisuuksiin, sillä voidaan paikata omaa pahaa oloa. Ihminen voi esimerkiksi toteuttaa tarvettaan olla vapaa vastuista tuhlaamisen lisäksi myös humalalla tai kalliilla lomamatkalla.
Liiallinen nuukuus voi kertoa hankaluuksista kohdata omia tunteitaan.
Lisäksi lapsuus vaikuttaa ihmisen kykyyn säädellä tunteitaan ja sitä kautta toimintatapoihin, käyttäytymiseen.
"Pystynkö hillitsemään itseni, kun tulee mieliteko? Pystynkö kuuntelemaan tunteitani rauhassa ja vasta sitten toimimaan? Tunteiden säätely ei ole tunteiden sivuuttamista, vaan niiden rauhallista ja empaattista kuuntelemista", Collander sanoo.
Ihmisen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa myös rahankäyttöön. Jos ihminen on hyvin impulsiivinen, hänen on usein hankalaa säästää pitkäjänteisesti. Varautunut ja harkitseva sen sijaan osaa yleensä säästää.
Tuhlaaminen voi koukuttaa myös aivokemiallisella tasolla. Se laukaisee aivoissa dopamiini- ja endorfiiniryöpyn, mikä synnyttää hyvän olon tunteen. Pahimmillaan shoppaajalle voi kehittyä ostoriippuvuus eli oniomania, jolloin ostaminen on addiktio.
Myös ostokrapulaa, ostokatumusta esiintyy. Se voi olla myönteinen tunne. Jos sitä kuuntelee, sen avulla voi jopa muuttaa toimintaansa.
Jos tuhlaaminen on tiukasti persoonallisuudessa, siitä voi olla vaikea päästä eroon. Collander sanoo: "Psyykkinen muutos vaatii aina tunnetyöskentelyä. Se on totuus meidän kaikkien kohdalla, ja siksi me pidämme mieluummin kiinni vanhoista tavoista. Onneksi muutos on kuitenkin hyvin mahdollista ja etenkin nuoressa aikuisiässä voimavaroja vapauttavaa."
Lähteet: Helsingin Sanomat 8.8.2020, kuvat omat, kuvakaappaukset sortterin sivustolta
