Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkevieroituksen hoidossa osa 26.

Grillausta ja kylmiä suihkuja.

Leppeä ,ei vielä helteinen,  ilma on hellinyt meitä hullujakin. Ostin grillimakkaraa  - itselleni soijamakkaraa -  koko meidän porukalle. Tai siis kaikille joilla on kulkuluvat. Eli saa mennä ulos halutessaan. Muutamalla täällä osastolla ei ole kulkulupaa.Kuviteltiin, että voidaan mennä grillaamaan ja  paistamaan nuotiolla makkaraa, koska on hieno paikka tuossa lammen rannalla. Siellä on sekä nuotiopaikka ja kaasugrilli. 

Mutta, mutta. Ei me tuosta noin päästy nauttimaan kesäisestä illasta. Sanottiin hoitajille, että lähdetään grillaamaan. Hoitajat siihen että pitää olla lupa, ja yhden hoitajan pitää lähteä mukaan. Asia järjestyikin. Mutta eilen aamulla lupa peruutiin. Osastolla ei (muka) ollut tarpeeksi hoitajia.

No, mehän mentiin salaa grillaamaan. Punottiin hyvä juoni.  Naureskeltiin jo etukäteen, miten taitavasti huijataan hoitajia.Mentiin puolen tunnin välein ulos, välillä parittain ja välillä yksin. Ensimmäinen mies meni yksin laavulle tekemään tulet. Minä ja yksi toinen potilas mentiin sitten. Minulla oli grillimakkarat kesäkassissa mukana samoin käsipyyhepaperit ja vettä. Sitten tuli vielä kaksi potilasta. Ja meidän ydinporukka oli koossa.

Laavu on kauniilla paikalla lammen rannassa. Oli leppoisa ja mukava ilta. Melkein parasta oli naureskella hoitajille. Tuuli tuuli niin, ettei nuotion savu tarttunut vaatteisiin. Täydellinen ja tarkka hoitajien huijaus.

Olen oppinut näkemään kenen potilaan kanssa voi jutella niitä näitä. Jotkut ovat psykoosissa tai hyvin ahdistuneita, ja tiedän, että silloin haluaa olla rauhassa. Itselläkin näin paniikkikohtauksessa. Kylmää suihkua olen taas tarvinnut. Suihkutan suoraan takaraivolle ja otsaan. Silloin se toimii parhaiten. Mutta ei ole suositeltua suihkuttaa suoraan päähän. Pitäisi terveyssyistä suihkuttaa kroppaan. Kun on kaksi tuntia kestävä paniikki. Ei siinä mieti mitään suosituksia.

Osastolle tuli joku aika sitten nainen, jolla on mania. Huh! En tiedä, miksi naismaanikot ovat rasittavampia kuin miesmaanikot. Naisilla on ehkä kimeämpi ääni. Miesmaanikot eivät nosta yleensä ääntään vaan tarinoivat  sujuvasti, vauhdikkaasti ja hauskasti. Kuten nykyinenkin miesmaanikko. Onneksi hän sai nyt kuukauden jälkeen kulkuluvan. Ulkoilma tekee hänelle selvästi hyvää. Minun näkemäni mukaan - siis vain minun - naiset nostavat kyllä ääntään. Täällä oli yksi maanikko, joka kirkui. Mikä häiritsi pahoin muita potilaita. 

Tämä naismaanikko tuli yksi ilta puhumaan minulle toimintakahvihuoneessa. En saanut sanottua mitään noin tunnin kestäneeseen  puhetulvaan. Hän kertoi olevansa yhteydessä henkimaailmaan. Hänellä on valo, jonka Jumala on hänelle antanut. Siksi hän haluaa auttaa muita ihmisiä. Sanoi, että hän ottaa yhteyden Jumalaan ja Jumala puhdistaa minut, kun hän sanoo vain etunimeni.

Ajattelin, mikäpäs siinä. Annetaan maanikolle vipinää ja puuhaa  ja hänestä tulee yhä tyytyväisempi ja kaikkivoivampi. Sanoin nimeni. Hän pani silmät kiinni ja sanoi muutaman minuutin jälkeen, että olet nyt puhdistunut. Minä en tuntenut mitään. En tuntenut yhtään mitään. Mutta en sanonut sitä maanikolle. Saakoon energiaa, voimaa ja iloa. Hyvin iloinen hän on nyt jo muutenkin. Itse asiassa en halunnut loukata häntä. Tuskinpa hän olisi sitä edes huomannut. Vauhdissaan ja nopeissa käänteissään.

Minua koskettaa eniten - välillä itkettääkin - ja surettaa hyvin nuoret potilaat. 18 - 20-vuotiaat. Ne joilla on todettu jo skitsofrenia. Heillä olisi koko ihana nuoruusikä ja elämä edessään. Skitsofrenia vastaa ruumiillisella tasolla syöpää. Niin, elämä edessä. Mutta sairaus varjostaa sitä. Psykoosi voi tulla milloin vaan. Se runtelee. Se kiusaa. Se kiduttaa. Elämä on epäoikeudenmukainen! Helvetin epäoikeudenmukainen! Ei kärsimys jalosta ihmistä. Kärsimys on vain pitkää, pitkää ja ikävää. Se pilaa elämän.

Lääkevieroitus päättyy viimein tällä viikolla. Lääkkeet on nollassa. Vieroitusoireet pahoina. Saan paniikkikohtauksiin nyt lääkitystä. Mutta lääkeannos on liian pieni. Paras keino on edelleen kylmä suihku.

Hoitajat ja lääkäri haluaisivat, että pidän nyt viikonloppuloman ja tulen maanantaina osastolle lääkäriä tapaamaan. Jos vieroitusoireet ei pahene - miten helvetissä voivat pahentua tästä -, voin lähteä sitten maanantaina kokonaan pois sairaalasta. On aivan sama, olenko kotona vai sairaalassa.  Lääkärin toimet eivät ole auttaneet paniikkiin yhtään. Vain omahoitoni kylmä suihku on auttanut. Voin kotonakin ottaa kylmiä suihkuja. 

Voisin lähteä milloin vain, koska olen vapaaehtoisessa hoidossa. Olen niin monesti, monesti paniikkikohtauksissa ajatellut, että keskeytän tämän vieroituksen ja lähden kotiin.

On pakko päästä kotiin, jotta ehdin vielä jotenkin ajoissa kylvää kasvimaan, istuttaa taimet ja kesäkukat ja yrtit. Voisi tietysti ajatella, ettei sillä nyt ole niin väliä. Kuten mieheni sanoo. Ja ne kaksi ystävää jotka ovat käyneet minua katsomassa. Tiedän nyt ketkä ovat todellisia ystäviäni. Plus ne joiden kanssa olen ystävystynyt osastolla. Loppuja voi pitää vain kavereina. Ei enää todellisina ystävinä.Mutta puutarhasta on niin valtavan suuri ilo koko kesän. Ja näkee heti kättensä työn tuloksen. Se on hyvin terapeuttista. Parasta terapiaa.