Minulla oli kerran kaveri - onneksi vain kaveri, ei ystävä - joka valitti suurimman osaa aikaa tapaamisissamme. Kaikki pyöri hänen napansa ympärillä. Surkea työpaikka jossa häntä ei ymmärretty. Piti laihduttaa, mutta se ei onnistunut elämänongelmien takia. Huono parisuhde jossa ei siinäkään häntä ymmärretty. Hän valitti vuodesta toiseen, mutta ei tehnyt ongelmilleen mitään.
Minä väsyin treffeillämme. Lopulta hänen valitustulvansa muuttui suorastaan murskaavaksi. Enkä enää jaksanut. Energiavarasta. Ja varmasti hän löysi uusia kuuntelijoita.
Sarjavalittaja myrkyttää perheen ja ystävien hetket valituksellaan. Ja mikään ei näytä muuttuvan. Parempaan.
Miksi joku urautuu valittamisen kehään? Ikävä kyllä hän ei usein edes tajua valittavansa.
Valittamalla ei saa pysyviä ystävyyssuhteita. Valittajan ympäriltä häviävät ne ihmiset, jotka kokevat elämässä olevan paljon mahdollisuuksia - ei esteitä.
Valittajiin kannattaisi käyttää niin sanottua minäviestintää. Voi ensin sanoa, että haluan olla kaverisi, mutta olen huomannut, että sinulla on paljon ongelmia ja olen jo vähän väsynyt niihin. Sitten kaverilta voi kysyä, onko hän itse ajatellut asiaa? Tämä voi joskus havahduttaa valittajan.
Miten erottaa sarjavalittajan ja tarpeeseen valittajan? Ne ihmiset jotka sanovat, että anteeksi, minä valitan taas tästä asiasta, ovat tietoisia, että heidän puheensa rasittaa kuuntelijaa. Sarjavalittaja ei ymmärrä tätä.
Valittajan kannattaisi muuttaa sisäistä puhettaan ja ajatella, että ongelmista kyllä selvitään. Kun ajatusta toistaa riittävästi, se alkaa vaikuttaa elämänasenteeseen. Pitäisi yrittää uskoa, että kun puhuu myönteisemmin, se vaikuttaa myös omaan mieleen.
Jos aiemmin myönteinen ihminen muuttuu valittajaksi ja jos ei millään halua luopua valittamisesta, voi kyse olla masennuksesta. Yleensä kaveri kyllä huomaa muutoksen.
Ja ihmisillä on aivan todellisia valittamisenaiheita, esimerkiksi liian raskaasta työstä syntynyt stressi tai unettomuus.
Onko sinun kaveri- tai tuttavapiireissä sarjavalittajia? Miten tulet vai etkö enää tule heidän kanssaan toimeen?
Lähteet: Kauneus&terveys 7/2019, kuvat Pixabay
Tunnen ihmistyypin, siis tuon sarjavalittajan. Tapaamisen jälkeen olo on kuin kuiviin imetty.
VastaaPoistaNyt tunsin kyllä piston omassatunnossankin, sillä viimeaikoina olen ollut varsinainen Nauku-Maija. Haluan kuitenkin ajatella, että vain tuo "tarpeeseen valittava" tyyppi.
Oikein hyvää juhannuksen aikaa sinulle Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Hyvin osuvasti ilmaiset asian "olo kuin kuiviin imetty". Sinun valittamiseen on ollut selkeä syy. Tärkeän kipeä. Tarpeeseen valittaa silloin tällöin jokainen.
PoistaVälittämiseen varmasti jää jumiin ja siitä tulee tapa. Minulla oli tälläinen ystävä miltei 30-vuotta, mutta lopulta en jaksanut enää. Hän aina puhui itsestään tuntitolkulla, puhelut jo alkoi jännittämään, tapaamisista sain migreenin, koskaan ei kysynyt mitä minulle kuuluu tai sanonut minulle mitään positiivista. Lopulta oli aika luopua tästä kaiken nielevästä ystävyydestä.
VastaaPoistaMukavaa juhannusta Marja 💗💗💗
Kiitos kommentistasi Tiia.Huh, sinä jaksoit pitkään, vaikka sait tapaamisesta migreenejäkin. Valittajat ei valittamisensa tuoksinnassa tule tosiaankaan kysyneeksi, miten kuuntelija voi. Yksipuolista ystävyyttä. Energiavarkautta.
PoistaLoistava teksti! Minulla ikävä kyllä tuttavapiirissä on yksi tällainen ihminen - sarjavalittaja on mitä mainoin sana kuvaamaan :) Kun ei mikään ole hyvin. IKINÄ. Se on toisaalta hirveän surullista, kun miettii miten raskasta elämän on pakko olla, kun näkee kaiken aina huonona - tai suorastaan kääntää ne väkisin sellaiseksi.
VastaaPoistaTällainen on todellakin ihan äärettömän raskasta ympärillä oleville ihmisille ja olen tässä vuosien saatossa yrittänyt useampaan kertaan saada häntä näkemään elämän valoisia puolia, mutta en ole ikävä kyllä huomannut mitään muutosta.
Kiitos kommentistasi Marika. Onhan se surullistakin, kun toisella ei asiat ole milloinkaan hyvin ja näkee kaiken aina huonona. Minäviestintää kannattaisi kokeilla tällaiseen ihmiseen. Jotkut sarjavalittajat saattavat nimittäin havahtua kuuntelijan kommenttiin. En usko, että olisi ihmisiä joilla aina ja aina vaan menee huonosti. Kaikkien elämässä - on ainakin toisinaan - iloa ja onnea.
PoistaMinä en koe valittajaa raskaaksi. Enää. Itse asiassa enää pitkään aikaan. Nuorena kuvittelin, että valittaja haluaa muutosta johonkin asiaan, koska itselläni enimmäkseen on tapana joko muuttaa itseäni harmittava asia tai sopeutua siihen ('enimmäkseen' siksi, että välillä oletettavasti myös kitisen, vaikken itse sitä huomaa - mutta noin yleisesti ottaen olen toiminnallinen tapaus). Niinpä kun valittaja valitti, annoin pyytämättä neuvoja ja ohjeita tai peräti itse rupesin tekemään jotain. Hah, pieleen meni. Tajusin vähitellen, että jos minun selviytymiskeinoni on toimiminen, valittaja selviytyy elämän epämukavuuksista valittamalla. Kun hän on saanut valittaa, hän jaksaa epämukavaa tilannetta tai asiaa taas jonkun aikaa.
VastaaPoistaMinun asiani ei ole kritisoida hänen selviytymiskeinoaan. Voihan minunkin selviytymiskeinoani kritisoida, kun välillä hyvinkin pontevasti muutan jonkun olosuhteen itselleni suotuisaksi - ja usein saman tien jollekulle toiselle epäsuotuisaksi (sanotaan vaikka että kärsin epäsiisteydestä ja pakotan myös lähimmäiseni siivoamaan omat tavaransa, vaikka hän ei yhtään kärsi)
Kun tajusin valittajan motiivin, suhtautumiseni muuttui täysin. En nää ahdistu valituksesta yhtään. Minulle ei tule oloa, että minun pitäisi muuttaa tilannetta. Aiemmin ahdistuin, kun ajattelin, että minun pitäisi auttaa jotenkin. Kun tajusin, että autan kuuntelemalla, ahdistukseni hävisi sen tien. Kuuntelen sujuvasti enkä neuvo yhtään. Välillä kyllä ajattelen, että onpas hankala asenne - mutta sitten pyrin korjaamaan oman ajatukseni ja muistamaan, että ei ole, vaan on tuon ihmisen selviytymiskeino, joka hänen kohdallaan toimii yhtä hyvin kuin minun seviytymiskeinoni minun kohdallani.
Väitän myös, että tällainen asenne valittajaa kohtaan vähentää valitusta. Valittaja ei ole etsimässä neuvoja, ei ohjetta, miten korjata tilanne. Jos hän vaistoaa, että kuuntelija halveksii hänen mielupahaansa, hän vain yltyy valituksessaan, jotta saisi kuulijan vakuuttuneeksi mielipahan oikeutuksesta. Jos hän sen sijaan tulee kuulluksi ilman yhtäkään neuvoa, ilman ohjetta, ilman muutoskehotusta, hän on päässyt tavoitteeseensa ja voi rauhoittua (ja selviytyy taas jonkun aikaa siitä mielipahaa herättävästä tilanteesta, esim. siitä että lähimmäinen ei korjaa jälkiään)
Minulla tämä on toiminut todella hyvin. Ja heh, huomaan just, että tässäkin olen ollut toiminnan ihminen: olen muuttanut omaa käytöstäni ja selviydyn nyt oikein hyvin marisevien ihmisten kanssa, jaksan kuunnella enkä ahdistu.
Kiitos kommentistasi Anonyymi. Hyvä toimintatapa sinulla. Sinä osaat ja jaksat varmasti kuunnella ja sillä keinoin tyynentää valittajan. Ei neuvoja. Ei ohjeita. Mutta minä en jaksa tuntikausia kuunnella valittajaa kommentoimatta mitään valitukseen. Suu ei pysy supussa. Pitäisi varmasti kokeilla.
PoistaPelkkä suu supussa ei edes usemmiten riitä, koska ihminen jolla on paha olla, tulkitsee usein hiljaisuuden kielteiseksi. Pyrin myötäilemään tunnetta ja osoittamaan, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että hänen olonsa on ikävä. Ajattelen asian suruksi. Surevaakaan ei kannata lohduttaa antamalla hyviä neuvoja tai ohjeita, vaan se koetaan loukkaavaksi. Kun valitit sairaalajaksosta, olosuhteista siellä, maanisesta sairaalakaverista, sinua tuskin olisi lohduttanut, jos olisit saanut liudan ohjeita, miten pitäisi käyttäytyä.
PoistaJossain määrin koen kyllä ristiriitaa siinä, että itse olen saanut usein todella hyviä neuvoja, jotka ovat vieneet elämääni ja ymmärrystäni eteenpäin. Silti pyrin itse olemaan antamatta mitään neuvoja kenellekään... (paitsi ihan todella käytännön neuvoja jossain pikkuasioissa)
Kiitos kommentistasi Anonyymi.Ei minua tosiaankaan olisi lohduttanut sairaalassa, jos olisin saanut vain ohjeita, miten olla ja käyttäytyä. Tämä valittaja asia on jotenkin vaikea. Ajattelen nyt, että pitäisi ehkä olla hiljaa tai myötäillä sanoin valittajan persoonallisuuden mukaan. Hyvin itseensä luottavalle voi antaa neuvojakin. Mutta jos itsetunto on maassa, ei neuvoja kaipaa vaan empatiaa ja myötäilemistä. Hienoa että olet saanut neuvoja, jotka ovat antaneet suuntaa elämällesi. Niin hyviä neuvoja itsekin välillä kaipaisin. Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa sinulle!
PoistaKokemusta on. Oli erittäin voimia vievää,kun aina oli kaikki pielessä valittajalla. Vei voimat kuulijalta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Unknown. Sarjavalittajalta ei valituksen aiheet lopu. He ovat energiasyöppöjä.
PoistaHuomenta Marja ja hyvää kesäistä sunnuntaiaamua.
VastaaPoistaKyllä noita valittajia riittää ja totta,että ovat energiasyöppöjä,ei sitä voi tyhjäksi tehdä.... en etsi heidän seuraansa en...ymmärrän kyllä,että heillä on paha olo,mutta......
jos kyseessä läheinen ihminen,niin yritän kuunnella jaksamiseni puitteissa, mutta jos samaa litaniaa alkaa tulla tuutin täydeltä (siis samaa valittamista,samoista asioitsta aina ja aina)niin sanon ,että en jaksa-toki olen aikaisemmin oman ymmärrykseni mukaan koettanut neuvoa ja selättää nu hänen valittamisensa syyt-enempää en voi tehdä.
enkä niitä loputtomiin kuunnella..... ja se on myös hänelle parempi,että ottaa itse vastuuta ja ymmärtää ,että jatkuva valittaminen ei auta häntä.Päinvastoin,se sitoo myös hänen omaa energiaansa.
Mutta
Hyvää juhannuksen viimeistä päivää ... uimaan nyt <3
Kiitos kommentistasi tuula. Vastuun ottamista todellakin suosittelen valittajille. En ymmärrä sitä, että jos asiat on huonosti, eikö niitä kannattaisi edes jotenkin muuttaa.Läheisen ihmisen valittamistaipumus on varmasti raskasta. Mutta osaat sanoa siihen, ettet jaksa. Kaikki eivät osaisi. Valittaminen ei tosiaankaan aina auta valittajaa, koska asioita ei muuteta. Ja totta että valittaminen voi sitoa hänen omaakin energiaa.
Poista