keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kuinka korkkarinaisen kävikään?




Niin, olen korkkarinaisia. Tai ehkä olin. Olen käyttänyt korkkareita yli 30 vuotta. Voin juostakin niillä. Kapeakorkoiset korkkarit jäivät muutaman kerran tuulikaapin kumiseen mattoon kiinni ja kaaduin kengät pois jaloista. Seuraavaksi kuvia ihanista korkkareista. Osa huonolaatuisia. Mutta niin rakkaat korkkarit!














Tietty käytän lenkkeilyyn lenkkikenkiä. Vaeltamiseen vaelluskenkiä. Pihan kesätöissä crokseja. Mutta sanotaan näin, että ihmisten ilmoille en ole yli kolmeen vuosikymmeneen mennyt ilman korkkareita. Jotkut oppilaatkin sanoivat tunnistavan minut jo matkan päästä korkokenkien kopseesta.


Mutta kuinkas kävikään? 

Suureksi järkytykseksi huomasin, että minulle on tullut vaivaisenluut molempiin jalkoihin. Nimikin on kauhea! Olenko minä nyt vaivainen? Apua! Ne ovat voineet olla jo aikaa sitten. Mutta minä olen hajamielinen ihminen. Hokstottimet toimii usein viiveellä. Ihmettelin tuossa kolmisen kuukautta sitten, miksi jalkani kipeytyivät korkkareista. Niin ei ole koskaan tapahtunut. Kuvissa näette, että olen aika huono lakkaamaan kynsiä.  Myös sormien. Jalkateräni oli aika kapea korkokenkiin solahtaa ilman vaivaisenluita, mutta ei enää. Verisuonetkin ovat pinnalla ja  se kertoo vain, että ikää on jo tullut. Viis siitä! Haluan vain taas ja taas pitää korkkareita.






Mutta apua, apua! Ei sitten ehkä muuta kuin vaivaisenluu leikkaukseen. Vaivaisenluuhan on vain (typerää) rustoa, joka lannistaa korkkarinaisen mieltä.

Ja on pitänyt nyt vastikään ostaa kahdet matalat kengät. Rumia ovat korkkarinaisen mielestä. Vaikka on edelleen trendikästä käyttää lenkkareita. Mutta minä kun en trendeistä välitä. Tuntuu ihan oudolta kävelläkin matalilla kengillä. Olen liikaa maan pinnalla. Tahdon nousta maan pinnan yläpuolelle. Se on yksi korkkarifiilis. Maan pinnan yläpuolelle nouseminen silottaa arjen. Antaa sille ihmeellistä tähtisumua korkeuksissa. Nyt olen tasamaan tallaaja, joka ei ehkä enää koskaan nouse arjen yläpuolelle - korkeuksiin, korkkareilla.

Tästähän voi tulla matalakenkäidentiteettikriisi! 

Seuraavaksi ne rumat matalat kengät, jotka laitan jalkaan solvauksia päästellen.






Tykkäätkö korkeista vai matalista koroista? Ja kaipa on jotakin myös sen väliltä - mitä en itse oikein hahmota -  eli tykkäätkö keskikorkeista koroista?

4 kommenttia:

  1. Korkkarit on niin naisellisia ja itsekin niitä käyttäisin mut kun jalat ei tykkää.Huomasin että minullekin on tullut vaivaisenluu joten käytän korkkareita vaan juhlatilaisuudessa. Olen hoitanut korkkarinaista joka on käyttänyt vuosikymmeniä korkeakorkoisia kenkiä ja voi niitä jalkaparkoja, nehän on muotoutuneet jo korkkareihin,lihakset lyhenevät ja paljon muuta. Tuollakin naisella oli päkiät valtaisan paksun nahkakerroksen alla, pahannäköistä. Kyllä me naiset ollaan näköjään valmiita kärsimään kauneuden takia :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pihakeiju kommentistasi ja hoitajan näkökulmasta. Asiakkaanasi on ollut vain aito ja vilpitön korkkarinainen. Varmaankin osaisit häntä auttaa ja lohduttaa. Sinullakin on siis vaivaisenluu. Itse nyt tällä hetkellä suunnittelen hakeutuvani leikkaukseen. Luovun vasta - jos saan elää - 100-vuotiaana korkkareista. Jos oikein pakotetaan.

    VastaaPoista
  3. Kauniit piikkarit ovat vain kauniit,saavat leveänkin jalan näyttämään hoikalta.Vaivasenluu leikkaus ei vaan poista jotain luukyhmyä,vaan siihen usein liittyy jalkapöydän luun raudoitus joka tekee jalasta jäykemmän.Ja tietysti jatkossa sitten piikkarit ovat kielletyt jottei isovarvas muuta asentoaan.Summa summa,jos kestää v-luitaan ja rakastaa kauniita piikkareita ---älä leikkauta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Korkokengät ovat aivan ihanaisen kauniita. Apua, en tiennyt mitään vaivasenluun leikkauksesta. Raudoitus kuulostaa hurjalta. Eikä korkkareita voi enää käyttää leikkauksen jälkeen. Elin siinä uskossa, että korkkareita voisi sitten taas käyttää. Enpä enää haluakaan leikkaukseen. Paljon kiitoksia tiedoista!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!