tiistai 11. joulukuuta 2018

Keski-ikä - uusi mahdollisuus?



Keski-ikäinen - kuten itsekin olen - saattaa miettiä, voinko vielä tehdä suuren muutoksen elämässä. Tämä koskee yleensä työtä. Uskallanko vaihtaa työpaikkaa tai hankkia aivan uuden koulutuksen uuteen työhön? Jotkut uskaltavat tehdä tämän muutoksen. Minä en ole uskaltanut. Toisaalta on vielä aikaa. Unelmoin. Mietin. Harkitsen. Pohdin.

Toinen suuri muutoksen halu on avioliitto. Keski-iässä erotaan eniten. Moni miettii, uskallanko lähteä huonoksi muuttuneesta parisuhteesta.


Jos ei ole elänyt nuoruuttaan. Bailannut, ottanut ilon irti elämästään, elämätön nuoruus voi räpsähtää päälle keski-iässä. Keski-ikäinen alkaa bailata ja pukeutua mahdollisimman nuorekkaasti. Tämäkin voi johtaa avioeroon. Se ei tietenkään koske kaikkia.


Erik H. Erikson loi aikanaan psykologiaan psykososiaalisen kehitysteorian. Hänen mukaan elämässä on kahdeksan ikäkausikriisiä. Muun muassa nuoruudessa identiteetti vs. roolien hajaannus; varhaisaikuisuudessa läheisyys vs. eristäytyminen; keski-iässä tuottavuus vs. lamaantuminen; vanhuudessa minän eheys vs. epätoivo.


Keski-iän tuottavuus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja iloa töissä tai rohkeutta muutokseen. Lamaantuminen on paikalleen jämähtämistä, vaikka mielessä pyörisi muutoksen mahdollisuus.

Yleensä parikymppinen vasta harjoittelee. Kolmekymppinen on itsevarma osaamisestaan. Neli- ja viisikymppinen saattaa kaivata muutosta rutiiniin.


Varhaiskeski-iän kehitystehtäviin kuuluu perheen, työn ja vapaa-ajan yhteen sovittaminen. Ihminen saattaa vihdoin hyväksyä puutteensa. Aina ei ole pakko saavuttaa jotakin ja suorittaa elämää. Voi sallia itselleen lepohetkiä ja myös heikkouksien tuntemuksia.

Myöhäiskeski-ikä, jota elän nyt, merkitsee monenlaisia muutoksia ja luopumisia. Keho muuttuu,  vaihdevuodet alkavat, fyysiset sairaudet lisääntyvät.  Ihminen voi huomata, että väsyy nopeammin kuin ennen.


Omien vanhempien sairastelu ja kuolema saa ihmisen konkreettisesti kohtaamaan elämän rajallisuuden.

Keski-ikään liitetään muitakin kriisejä kuin Erik H. Eriksonin ikäkausikriisi.

Toisenlaisessa kriisissä ihminen pohtii tulevaisuuttaan, kantaa huolta ikääntymisestään, terveydestään, muuttuneesta ulkonäöstään ja lasten aikuistumisesta. Joillekin ei tule mitään keski-iän kriisiä. Joillakin se voi olla rankka ja hurja.


Myöhäiskeski-ikään liittyy myös lasten kotoa muuttaminen. Tyhjän pesän suru, joka minulla oli aika voimakas. Kaipaan niin tyttäriäni!

Vanhempien rooli myös muuttuu. Tilanne voi koetella perheen kestävyyttä. Puolisoiden on ehkäpä löydettävä toisensa uudelleen. Meillä miehen kanssa pahimman suruvaiheen mentyä ohi alkoi uusi kuherruskausi.

Miten sinä koet keski-iän. Tai jos olet jo kokenut, minkälainen se sinulla oli?




Lähteet: kuvat omat

9 kommenttia:

  1. Oi ihanaa keski-ikää! Se oli mahtavaa aikaa. Oli paljon uusia tavoitteita ja paljon energiaa niiden toteuttamiseen. Olin hyvin tuottava, opiskelin, tein töitä ja kehitin itseäni uusiin haasteisiin jatkuvasti. Ei ollut vielä minkäänlaisia ikääntymiseen liityviä vaivojokaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Hienoa jos koet keski-iän mahtavaksi ajaksi. Ja muuten - älä puhu imperfektissä - olet vieläkin keski-ikäinen. Nykyisin psykologiassa vanhuus alkaa 65-vuotiaana. Olet siis myöhäiskeski-ikäinen kuten minä. Olet ollut reipas kun olet tehnyt yhtä aikaa opiskelua työn ohessa. Se on vaativaa. Leppoisaa tiistaita sinulle. Muuten vasta yhdestä kommentista tajusin, että olin kirjoittanut otsakkeeksi keksi-ikä. Ehkäpä se oli freudilainen lipsahdus eli en halua puhuttavan keski-iästä vaan makoisasta keksi-iästä. Mutta hyvä että alitajuisesti ajattelen näin. Eli tykkään keski-iästä. Makeasta ja maistuvasta.

      Poista
  2. Voin samaistua Keksi-ikään, ennen meni kakkuja ja muita leivonnaisia, mutta nyt pelkästään keksejä.... Tunsin saavani uuden mahdollisuuden keksin syöntiin
    Dra mig i handen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. Korjasin otsikon. Kuten Eevalle sanoin se oli selkeä freudilainen lipsahdus. Ja onneksi tarkoittaa sitä, että keski-ikä on minusta makoisaa aikaa. Ei tarvitse syödä keksejä, kun elämä on tarpeeksi makoisaa. Hope so, että tiedät mikä on freudilainen lipsahdus. Äläkä tukehdu siihen keksiin. Hi! Mukavaa keskiviikko iltaa sinulle.

      Poista
  3. Minä lähdin keski-ikäisenä kouluttautumaan ihan uusille urille,kuuntelin vaan sydäntäni enkä järkeillyt.Nykyinen ala ei ole yhtään rahakasta mutta homma ei ole ainakaan tylsää verrattuna aikaisempaan ammattiin. Olen sitä mieltä että työstä pitää tuntea työn iloa. Jos terveyttä riittää niin voihan sitä mukavaa työtä tehdä vielä eläkeiässäkin. Kyllähän tämä elämä on ihan mukavaa kuusikymppisenäkin kun ei liikoja murehdi tulevaa ja menneestä on ottanut opikseen. Mukavaa jatkoa päivälle Marja :-)

    VastaaPoista
  4. Tämä on juuri sitä parasta aikaa elämässä, oikeastaan toiseksi parasta aikaa kun lapset ovat lähteneet pesästä. Lasten erkaneminen oli suht helppoa kun se oli pitkällä aikavälillä eikä yhtäkkiä. Nyt saa toteuttaa itseään mielin määrin, eikä tähänastiseen elämään tarvitse muutoksia tehdä, antaa mennä vaan omalla painollaan, hyvä on olla nyt taas tässäkin elämänvaiheessa. Ei voi olla kuin kiitollinen kun saa olla suhteellisen tervekin vielä.
    Leppoisaa illanjatkoa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Minäkin koen jotenkin samalla tavalla kuin sinä, että tämä on hyvää aikaa. Vaikka kovasti surin ja kipuilin, kun toinenkin tytär jätti pesän. Onneksi olen hirveästä kaipauksesta päässyt pois. Suhde tyttäreen on kuitenkin yhä hyvin läheinen: puhumme vähintään tunnin puheluita joka päivä. Totta tuo että saa toteuttaa itseään enemmän, jopa palata vanhoihin harrastuksiin. Minä kaunokirjoittamisen pariin. Juu, antaa mennä vain omalla painollaan. Soljua minne sitten lieneekin. Hyyvä että olet terve. Minua piinaa tuo sappi ja haima. Ehkäpä lopun elämäni. Mutta siihen varmaankin tottuu. Onneksi olen muuten hyväkuntoinen ja terve, Mukavaa tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  5. Minusta keski-ikä oli hyvää aikaa (poissulkien sairausjaksot). Oma keski-ikä ei mennyt aivan Eriksonin mukaan. Meille sijoitettiin silloin neljä sisarusta iät 0 - 5 vuoteen. Alkoi pikkulapsiperheen elämä taas kerran. Ei tullut uutta ammattia, mutta tuli uusia lapsia. Meillä on nyt vasta tyhjä pesä. Tosin asumme yhteisessä pihassa joidenkin lastemme kassa, joten pesän tyhjyyttä ei huomaa.
    Kivaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Kirsti, kommentista. Teilläpä oli jännä ja varmasti työntäyteinen keski-ikä. Omien lasten jo kasvettua uusi pikkulapsiaika. Nuo sairausjaksot ei sitten varmasti jänniä ollutkaan. Ihanaa että selvisit! Ihmisten elämän polut voi mennä niin eri suuntaan ja toisella voi olla pitempi ja raskaampi matka. Kivaa keskiviikkoa sinulle.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!