lauantai 20. toukokuuta 2017

Ajatuksia blogi kirjoittamisestani


Eilen oli aikaa lukea enemmän toisten naisten blogeja. Tämä on muuten ihmeen naisvaltainen harrastus. Onko se sukupuolittunut? Onko naiset aina enemmän tunteiden vallassa kuin miehet? Purkavatko, pohtivatko ja kuvailevatko naiset elämäänsä enemmän muun muassa kirjoittamalla, valokuvaamalla? Vaikuttaa siltä. Se on toisaalta vain hienoa. Naiset elävät kokonaisvaltaisemmin kuin miehet. En tiedä, onko se hyvä asia, kun en ole mies, enkä voi verrata...




Luin siis blogeja. Ne olivat niin hienoja, viimeisteltyjä, kauniita, upeita! Kärvistelen nyt taas digi-itsetuntoni raunioilla. Huomasin, että kirjoitan aivan liian pitkiä sepustuksia verrattuna kokeneiden blogi-kirjoittajien teksteihin. Ja joku vielä blogissaan sanoi, että huonojen valokuvien laittaminen blogiin on lukijoiden epäkunnioittamista. Ei tämä minulla mene niin. Kirjoitan näitä raapustuksia innostuneena ja impulsiivisesti. Kunnioitan silti kaikkia ihmisiä. Kaikilla on sama ihmisarvo. Olen kirjoittanut tästä yhdessä aikaisemmassa postauksessani, se oli nimeltään Suvaitsevaisuuta, please. Minusta on kohtuutonta olettaa,että kaikilla blogi-kirjoittelun aloittelijoilla olisi järjestelmäkamerat ja heti kyky valokuvata. Ja olla valokuvissa.




En todellakaan osaa vielä valokuvata, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi mahdollisia lukijoita. Yritän opetella valokuvaamaan ensimmäisellä ja edullisella älypuhelimellani.

Tuntuu että tärkeää - siis omasta mielestäni - kirjoitettavaa asiaa on hirveän paljon. Tuli mieleen nyt tässä, että joku kysyi minulta facessa, miten tehdä rahaa bloggaajana. Yleistyvä käsitys kai on se, että blogin pitäjät tienaavat rahaa. Minä en ainakaan tienaa mitään. Vastasinkin tälle face-kyselijälle, ettei blogia tehdä rahasta vaan täytyy olla aito innostus ja mielenkiinto niihin asioihin, joista kirjoittaa. Face-kyselijä oli hyvin hämmästynyt: että pitäisi itse kirjoittaa, voitko auttaa siinä, onpa paljon työtä ilman rahaa (ihmettelin mielessäni voi hyvä taivas ja ristus jeesua...). Hän ei varmaan enää käy blogillani.



Omasta blogi-kirjoittelusta oivalsin, että en halua tarjota vain viihdettä vaan myös vähän parantaa maailmaa. Toki pidän myös kaikesta kauniista, mutta kauneuskäsityksetkin vaihtelevat. Mutta onko maailmanparantamiselle (tuleepa paljon muttaismia), oppimiskokemuksille ja ehkä vähän omituiselle (omituinen höpöttäjä) ajatuksenjuoksulle omat areenansa. Onko blogi väärä paikka? Ehkä on. Ehkä ei. Taitaa olla niin, että suurin osa blogeihin menijöistä, menee blogeihin rentoutuakseen. Ja siksi blogin pitäisi olla viihdyttävä.





Mutta minä jatkan taisteluani tuulimyllyjä vastaan (totean dramaattisesti). Kai tämä tässä ajan kanssa petraantuu ja asettuu uomiinsa. Hope so. Ja tämäkin raapustelu oli "hyvä blogi-sääntöjä" vastaan. Ei selkeä ja paljon turhia sulkumerkkejä. Mutta se ei tarkoita kunnioittamisen puutetta tai ylimielisyyttä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi