Moni inhoaa työtään, mutta ei luovu siitä

 

Monet Hesarin kyselyyn vastanneista pitävät rahatilannetta esteenä työpaikan tai alan vaihtamiselle. Osa kärsii uhkausten ja väkivallan kohteena, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

"Hoen joka aamu töihin lähtiessäni mantraa, että vittu, mitä paskaa."

Kotihoidon hoitajana työskentelevä Viola, 56, todella inhoaa työtään. Jos hän vain voisi, hän vaihtaisi heti toiselle alalle. Hän ei ole yksin tilanteessaan, sillä Työterveyslaitoksen mukaan jopa noin joka neljäs suomalainen harkitsee eroamista työstään.

Hesari kysyi lukijoilta, mikä tekee työstä epämiellyttävän. Kyselyyn vastasi reilu sata nykyiseen työhönsä tyytymätöntä henkilöä. Vastaajia on eri aloilta, tuloluokista ja koulutustaustoista. Erityisesti heidän joukostaan korostuvat opettajat ja sosiaali- ja terveysalan työntekijät.

Kotihoitajana kahdeksan vuotta työskennellyt Viola luettelee syitä työhön tympääntymiseensä. Ensinnä häntä ärsyttää työkavereiden aamuinen myöhästely. Aamuisin jaetaan paikat, joissa pitää käydä päivän aikana. Mitä kauemmin jakamisessa menee, sitä vähemmän aikaa hoitajille jää asiakkaiden hoitamiseen.

"Sen jälkeen huomataan, että avaimia puuttuu tai joku onkin ottanut väärät avaimet. Hirveä show. Emme pääse ikinä ajoissa ensimmäisen asiakkaan luokse."

Kiireen takia Viola pystyy usein olemaan asiakkaan luona vain neljä minuuttia kerrallaan. Neljässä minuutissa ehtii vetää asiakkaan sängystä ylös, vaihtaa vaipan, tehdä ja tarjota puuron ja katsoa, että asiakas nielee lääkkeensä.

Pahimmillaan asiakas maksaa koko päivän ajalta kolmesta tunnista, mutta saa palvelua päivän aikana yhteensä vain 12 minuuttia.

Tyytymättömyyttä nykyiseen työhön perustellaan kyselyssä usein myös tehtävien ja ilmapiirin muutoksella. Moni kokee työtaakan ja vastuun lisääntyneen vuosien mittaan, eikä työ enää vastaa sitä, mitä se on joskus aiemmin ollut.Työnkuvan muutos ja työtehtävien lisääntyminen näkyvät erityisesti opettajien vastauksissa.

Myös työntehtävien monotonisuus ja tylsyys mainitaan useassa vastauksessa. Työltä kaivataan enemmän vaihtelevuutta ja haastetta.

Koodaaja: Samaa paskaa joka päivä samalla työpisteellä ilman minkäänlaista vaihtelua. Tuntuu, että elämä on harmaata työntekoa ja sitten kuolee vain pois. Elää voi neljä viikkoa vuodessa kesälomalla.

Usea vastaaja kokee ongelmalliseksi ympärillään olevat ihmiset. Työilmapiiriä voivat myrkyttää muut työkaverit, pomot ja asiakkaat. Epämiellyttäviä esimiehiä ja työkavereita on vastausten perusteella alalla kuin alalla.

Etenkin hoitajat ja opettajat kertovat kokevansa rankkaa arvostelua ja jopa väkivaltaa työssään.

Sairaanhoitaja: Jotkut hoidettavat ovat väkivaltaisia. Minua on yritetty purra, lyödä ja potkia. Omaiset ovat vaativia, ihmeisiin pitäisi pystyä. Ihmetellään ja melkein haastetaan hoitaja oikeuteen, kun monisairas lähes satavuotias kuolee.

Luokanopettaja:Huoltajat eivät luota opettajien aammattitaitoon vaan syyttävät, ahdistelevat, haukkuvat ja uhkailevat, jos lapsen koulu ei suju toivotulla tavalla tai arvosanat on annettu "väärin".

Miksi sitten jäädä työhön, jota inhoaa? Vastauksissa sanotaan niin huonontunut fyysinen kunto, koulutuksen riittämättömyys, useat epäonnistuneet työnhakuyritykset ja epätietous siitä, mitä oikeasti haluaisi tehdä työkseen.

Moni on myös niin kuormittunut työstään, että opiskelu tai työhakemusten tehtailu tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta.

Erityisluokanopettaja: Töiden jälkeen olen niin loppu, että nukahdan, kun istun alas. Olen yrittänyt opiskella töiden ohessa. Ei se onnistu väsymyksen takia.

Iso osa vastaajista pitää erityisesti ikäänsä esteenä uuden työpaikan saamiseksi. Moni viisi- ja kuusikymppinen ei jaksa enää aloittaa uraansa alusta. He uskovat, ettei heidän ikäiselleen olisi edes kysyntää työmarkkinoilla.

Puhelinmyyjä: Yli 50-vuotiaana naisena mihinkään ei edes pääse haastatteluun. Ainut ala, josta saa töitä yli 50-vuotiaana on hoiva-ala.

Myös raha nousee monelle kynnyskysymykseksi pohdittaessa työnhakua tai uudelleenkouluttautumista. Rahatilanne saattaa vaikuttaa päätökseen useilla eri tavoilla.

Moni mainitsee asuntolainan. Turvallisesta vakituisesta työstä on vaikea luopua siinä pelossa, ettei pystykään lyhentämään lainaa. Lisäksi huolenaiheena voi olla perheen elättäminen. Varsinkin kyselyyn vastanneet yksinhuoltajat kokevat, ettei ole yksinkertaisesti varaa opiskella ja aloittaa alusta toisella alalla.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.8.2023, kuvat Pixabay

Entä jos meissä kaikissa on narsismia, psykopatiaa ja machiavellismiä?

Melkein kaikissa ihmisissä on vähän psykopaattia, narsistia ja machiavellimäisyyttä. Pimeä kolminaisuus -  narsismi, psykopatia, machiavellismi - on ollut todella muodikas tutkimuskohde viime vuosina. Aiheesta on tehty tuhansia tutkimuksia.

Näkemys pahuudesta on yksilöllistä, mutta psykologian teoriassa tunnetaan persoonallisuuden piirteet, jotka liittyvät inhimilliseen pahuuteen.

Narsismi on varmasti kaikille tuttu käsite. Se on täydellistä itserakkautta. Narsismi nimitys tulee Kreikan mytologiasta, jossa puolijumala Narkissos rakastuu lähteen kuvajaiseen niin, että kuolee mieluummin nälkään kuin lakkaa ihailemasta kasvojaan.

Moni ihminen, jolla pimeä kolminaisuus hallitsee persoonallisuutta, on sosiaalisesti taitava. He ovat eteviä tulkitsemaan muita.

Psykopatia on kyvyttömyyttä tuntea empatiaa muita kohtaan. Psykopaateilla on usein myös huono impulssikontrolli, mutta toisaalta he ovat rohkeita, sosiaalisesti hyvin hallitsevia ja monesti hurmaavia ensimmäisellä tapaamisella. Psykopaatteja on paljon väkivaltarikollisten joukossa ja vankiloissa.

Primääripsykopaatteja määrittää paljolti nimenomaan heidän katumuksen puutteensa. He saattavat olla yhteiskunnallisesti hyvinkin menestyviä ja kiinni vallankahvassa.

Machiavellismi on saanut nimensä filosofi ja valtiomies Machiavellin mukaan. Hänen nimestään on tullut juonittelun synonyymi.

Kun puhutaan pimeästä kolminaisuudesta, olisi tärkeä ymmärtää, että ihminen on harvoin joko pimeän kolminaisuuden vallassa tai vapaa siitä.

Näitä piirteitä voisi kuvata kolmella janalla. Kaikki ihmiset ovat jossain kohdassa kutakin janaa.

Lähes kaikissa ihmisissä pimeä kolminaisuus vaikuttaa persoonallisuuteen, ainakin jollakin tavalla. Hyvin harva on kaikissa pimeän kolminaisuuden janoissa aivan pimeässä päässä. Ja hyvä niin.

Turvaton lapsuus voi luoda herkästi psykopaatteja. Jos on kokenut lapsena epätasa-arvoa ja aineellista köyhyyttä saa todennäköisesti korkeita pisteitä psykopatiaa mittaavissa testeissä. Tunnekylmyys ja hyväksikäyttäminen saattavat antaa korkeamman elintason ja aseman.

Vastineeksi rikkailla ihmisillä voi olla narsistisia piirteitä. Myös rikastuminen myöhemmällä iällä on yhteydessä narsistisiin pisteisiin testeissä. Raha ikään kuin ruokkii ihmisessä narsistisia piirteitä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.7.2020, kuvat omat

Ajatuksia blogi kirjoittamisestani

Eilen oli aikaa lukea enemmän toisten naisten blogeja. Tämä on muuten ihmeen naisvaltainen harrastus. Onko se sukupuolittunut? Onko naiset aina enemmän tunteiden vallassa kuin miehet? Purkavatko, pohtivatko ja kuvailevatko naiset elämäänsä enemmän muun muassa kirjoittamalla, valokuvaamalla? Vaikuttaa siltä. Se on toisaalta vain hienoa. Naiset elävät kokonaisvaltaisemmin kuin miehet. En tiedä, onko se hyvä asia, kun en ole mies, enkä voi verrata...

Luin siis blogeja. Ne olivat niin hienoja, viimeisteltyjä, kauniita, upeita! Kärvistelen nyt taas digi-itsetuntoni raunioilla. Huomasin, että kirjoitan aivan liian pitkiä sepustuksia verrattuna kokeneiden blogi-kirjoittajien teksteihin. Ja joku vielä blogissaan sanoi, että huonojen valokuvien laittaminen blogiin on lukijoiden epäkunnioittamista. Ei tämä minulla mene niin. Kirjoitan näitä raapustuksia innostuneena ja impulsiivisesti. Kunnioitan silti kaikkia ihmisiä. Kaikilla on sama ihmisarvo. Olen kirjoittanut tästä yhdessä aikaisemmassa postauksessani, se oli nimeltään Suvaitsevaisuuta, please. Minusta on kohtuutonta olettaa,että kaikilla blogi-kirjoittelun aloittelijoilla olisi järjestelmäkamerat ja heti kyky valokuvata. Ja olla valokuvissa.

En todellakaan osaa vielä valokuvata, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi mahdollisia lukijoita. Yritän opetella valokuvaamaan ensimmäisellä ja edullisella älypuhelimellani.

Tuntuu että tärkeää - siis omasta mielestäni - kirjoitettavaa asiaa on hirveän paljon. Tuli mieleen nyt tässä, että joku kysyi minulta facessa, miten tehdä rahaa bloggaajana. Yleistyvä käsitys kai on se, että blogin pitäjät tienaavat rahaa. Minä en ainakaan tienaa mitään. Vastasinkin tälle face-kyselijälle, ettei blogia tehdä rahasta vaan täytyy olla aito innostus ja mielenkiinto niihin asioihin, joista kirjoittaa. Face-kyselijä oli hyvin hämmästynyt: että pitäisi itse kirjoittaa, voitko auttaa siinä, onpa paljon työtä ilman rahaa (ihmettelin mielessäni voi hyvä taivas ja ristus jeesua...). Hän ei varmaan enää käy blogillani.

Omasta blogi-kirjoittelusta oivalsin, että en halua tarjota vain viihdettä vaan myös vähän parantaa maailmaa. Toki pidän myös kaikesta kauniista, mutta kauneuskäsityksetkin vaihtelevat. Mutta onko maailmanparantamiselle (tuleepa paljon muttaismia), oppimiskokemuksille ja ehkä vähän omituiselle (omituinen höpöttäjä) ajatuksenjuoksulle omat areenansa. Onko blogi väärä paikka? Ehkä on. Ehkä ei. Taitaa olla niin, että suurin osa blogeihin menijöistä, menee blogeihin rentoutuakseen. Ja siksi blogin pitäisi olla viihdyttävä.

Mutta minä jatkan taisteluani tuulimyllyjä vastaan (totean dramaattisesti). Kai tämä tässä ajan kanssa petraantuu ja asettuu uomiinsa. Hope so. Ja tämäkin raapustelu oli "hyvä blogi-sääntöjä" vastaan. Ei selkeä ja paljon turhia sulkumerkkejä. Mutta se ei tarkoita kunnioittamisen puutetta tai ylimielisyyttä.