lauantai 27. toukokuuta 2017

Paljon hometta ja alkuun vähän höpötystä



Katsoin eilen illalla televisiosta elokuvan Pirates of the Caribbean. Ihan reaaliajassa, vanhanaikaisesti. Elokuvassa oli niin kauniita kuvia! Ja Johnny Depp sai vanhahkon rintani lepattamaan tavallista kiihkeämmin. Hän oli taas ihanankaamea. Eikä vastanäyttelijä Penelope Cruz jäänyt yhtään hänen mahtavaan varjoonsa - hyvä näyttelijä ja kaunis nainen. Pieni mieleni meni vähän aikaa melkein sekaisin elokuvan lumosta. Otin Deppistä jopa kuvan:



Sitten muistin tämän tyttäreni "käskemän" selfie-jutun. Joten otin itsestäni (tuntuu vaan niin hemmetin itseriittoiselta) valokuvan ja tulos on tässä: väsyneenä, ilman meikkiä; mutta kerrankin leuka pääosassa, ei korkea otsani; ei nuo selfiet kerro kyllä koko totuutta. En minä oikeasti tämän näköinen ole (ehkä vain lohduttelen itseäni).

Mutta nyt asiaan.

                                  Homeongelma

Olen viime aikoina kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota lehti- ja nettijuttuihin, joissa kerrotaan homeesta. Mieheni sairastui parisen kuukautta sitten homesairauteen. Hän oireilee tukkoisella, pahalla ololla. Homealtistus ei tullut kotoa. Muutenkin homesairaus tuntuu olevan yleistyvä ja ajankohtainen asia.

Suomessa altistuu tällä hetkellä 800 000 ihmistä homeelle. Se on käsittämättömän iso luku. Jopa kolmasosassa kouluista ja päiväkodeista on sisäilmaongelmia.

Älyttömintä on, että homesairausdiagnoosi hylätään miltei varmasti työterveyslaitoksissa, Kelassa ja vakuutusyhtiöissä. Tämän takia suuri joukko ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä masennusdiagnoosilla!


Terveydenhoitoihmisillä on huono tietämys home- ja kosteusvauriosairauksista, ja niihin liittyvistä muista - joihin 50% homesairaista myös sairastuu - monikemikaaliyliherkkyydestä ja sähköherkkyydestä. Tulevaisuudessa homesairaudet tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Nyt niistä maksavat vain itse sairastuneet. Terveydenmenetys lomittuu usein työn, omaisuuden, sosiaaliturvan ja jopa sosiaalisten suhteiden menetykseen.



Entisen Hyksin infektiosairauksien klinikan ylilääkäri professori Ville Valtosen ajatukset on karua luettavaa:"Olen törmännyt kolmesti tilanteeseen, jossa homepotilas on lähetetty pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan, koska lääkäri ei ole uskonut potilaan oireita ja luullut niitä harha-aistimuksiksi, sitten sairaala on tietysti vielä homeessa. Tämä leimaa ihmistä pitkään."

Valtonen ei ole kuitenkaan menettänyt toivoaan: hän uskoo, että homesairauden asema paranee seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Entinen opettaja Jaana Kuvaja kertoo omasta ja läheistensä homesairastamisesta, jonka oireet on hätkähdyttävän rajuja. Aluksi koko perhe oli koko ajan flunssassa. Lapsille tuli ihottumaa ja korvatulehduksia. Miehen päätä särki. Kuvajan omat oireet olivat pahimmat: ääni ei kulkenut (joutui jättämään opettajan työnsä), poskiontelot tulehtuivat, kädet alkoivat vapista, päässä alkoi kuulua napsuva ääni.


Hän herkistyi myös kemikaaleille, ja tilanne paheni entisestään. Keho alkoi täristä rasituksessa, puhe sammalsi kuin humalassa olevalla, käsien verisuonet nousivat pintaan ja kädet näyttivät vanhan naisen käsiltä; näkö heikkeni ja aivoista löytyi aivokystia, jotka ovat hänen mielestään homealtistuksen tulosta.

Miten Johanna kuvajan perhe selviytyi tästä homehelvetistä? He muuttivat homeettomaan taloon ja luopuivat kaikista vanhoista tavaroista. Kuvaja jätti ruokavaliosta pois sokerin, viljat ja maitotuotteet, koska hänen mukaansa niiden sokeri ruokkii homesientä aivan kuin hiivasientä.


Hän käytti myös netistä löytämäänsä homedetox-dieettiä, jossa vältetään kaikkia homemyrkkyjä sisältäviä ravintoaineita. Perhe söi lähinnä luomukasviksia ja suodatettua vettä. Nyt perheen oireet ovat helpottuneet, ja elämä voi jatkua.

   Toivon ja kauneuden kunniaksi taas loppuun kukkakuva.




Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2017, Kauneus ja terveys 6/2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi