tiistai 30. toukokuuta 2017

Lempikesämekkoja ja mietteitä


 Miehelläni oli aikaa ottaa näistä mekoista "valokuvia" sunnuntaina iltapäivällä. Ne on laadultaan mitä ovat, mutta yrityksemme on  suurta ja innokasta. Tässä tallentuu karttuva (vai taantuva) oppimiskokemus. Ilmeeni eivät ole vieläkään mitenkään auvoiset.


 Muutakin oppimiskokemusta olen saanut: olen vihdoin ja viimein oppinut tekemään tavallisen linkin (ei ollut minulle kyllä mikään "tavallinen"). Nojauduin tässä asiassa taas ATK:ta opettavaan kollegaan ja Aikuiset bloggaajat- ryhmän kahteen jäseneen, ja vielä monta kertaa. Mainitsisin nimet, mutta olen päättänyt tässä blogissa olla käyttämättä nimiä toisista ihmisistä. Haluan suojella muiden identiteettiä. Nolaan vain itseni. Silloin tällöin osaan myös käyttää youtuben videolinkkiä. En vieläkään ole päässyt jyvälle siitä, miksi se onnistuu vain silloin tällöin. Asia on "työn alla". Lisäksi opin rajaamaan "valokuvia". Olen kovin innostunut tästä taidosta, mikä todennäköisesti näkyy tässä postauksessa.

Kuvien ensimmäinen mekko on Desigualin, ostettu monta vuotta sitten. Seuraava on kirpparilta, merkkiä ei erota. Viimeinen mekko on ostettu tänä keväänä alennusmyynnistä Tarjan muotipuodista täältä Mäntyharjulta. Se on merkiltään  Dass&Co ja saa minut näyttämään entistäkin pyöreämmältä. Onpa lihaa luiden ympärillä.







 Kirjailija Wirginia Woolf sanoi aikoinaan esseessään Oma huone, että nainen tarvitsee oman huoneen työskennelläkseen. No, minä en varsinaisesti työskentele vaan harrastan ja minulla ei ole omaa huonetta. Tarkistan kokeetkin ja teen muun työhöni kuuluvan puuhan keittiön pöydän ääressä. Kuten kirjoitan tätäkin. Välillä mies ja tytär tulee ja menee. Tämä on aidosti monivuorovaikutuksellista! (Kun esimerkiksi tytär sanoo: "sä oot ihan mummon näköinen tuossa kuvassa. Ihan jäätynyt. Kauhee." Ja totta varmaan ainakin toinen puoli. Olen omastakin mielestä aivan jäätynyt maailmalle, kun olen omissa ajatuksissani tai kun en vieläkään osaa olla valokuvissa.

Selfieitä edelleen harjoittelen tyttäreni kehoituksesta. Niissä pystyy kuulemma olemaan enemmän oma itsensä. Tiedä häntä. Näissä tämän päivän kahdessa ensimmäisessä selfiessä olen kuin humalassa ja ensimmäisessä vielä hemmetin leuhkan näköinen (Asuukohan kaikissa lifestyle blogin sepustajissa pieni narsisti? Oikeaa narsismi persoonallisuushäiriötä ei ole kyllä todettu. Vielä.). Humaltunut olen korkeintaan kesän tulosta. Toisessa rakkaan Kille-kaverini kanssa.







Viimeisessä näyttää kuin suuri valo olisi hassusti laskeutunut päälleni:  se  on aurinko ja  vajaan viikon päästä alkava kesäloma - valaistun.

4 kommenttia:

  1. Ajattelin tänä kesänä "opetella" uudestaan käyttämään mekkoja, se taito kun on eläkevuosina täysin painunut unholaan, työvuosina vallan käytin hameita yms. Viime viikonloppuna olin juhlatilaisuudessa ja hankin sinne hameen ja bleiserin, sukkahousuihin sukeltaminen tuntui aivan omituiselta, löysin varastoista uudet upeat sukkahousut,ne mahtuivat onnex. Kun olin tälläytynyt asuihini tunsin itseni jotenkin alastomaksi, loppupäivästä sukkahousut tuntuivat jo ihan mukavilta, mutta tunne, että näytän naurettavalta vaivasi. Lohdutin itseäni sillä, että ei kukaan ole tullut minua katsomaan. Valokuvassa, jonka tilaisuudessa otti ammattikuvaaja näytinkin ihan ihmiseltä! Toinen kerta on varmaan jo helpompaa!

    VastaaPoista
  2. Selfie-kuvaaminen ei ole helppoa, ajattele kuinka monta selfietä Suomessa otetaan joka päivä, on varmaan hurja määrä talletettuna lukuisiin pilvipalveluihin. Tunnistan aina omista kuvistani, onko se selfie, siispä olen vallan luopunut.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. Oli kiva lukea kertomuksesi hameen uudelleen käyttöönotosta. Esimerkilläsi saatat rohkaista muita.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Eila, kommentistasi. Tänään kuntosalilla nähtiin. Ja minä harjoittelin treenin jälkeen selfien ottoa - joka oli alunperin tyttäreni idea minun valokuvissaolo "kammooni". Hän sanoi, että selfiessä voi olla rauhassa oma itsensä.Pettymyksekseni en näyttänyt kuvissa yhtään hikiseltä ja rasittuneelta treenin jälkeen. Olin sama kalpea itseni. Mutta en minä - vielä - osaa olla selfieissäkään. Siis harjoittelen yhä. Se kyllä kieltämättä tuntuu vähän narsistiselta puuhalta, mutta on kiva yli viisikymppisenä oppia jotakin uutta. Hyvää yötä sinulle.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi