sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Rotevasti ulkohommissa ja You Tube innostus


Vihdoinkin lämmintä. Aurinko. Missä olet piileskellyt, aurinko? Miksi minulla pitää aina olla kevätaikaan kasvimaanlaitossa  kumpparit jalassa, vaikka olisi lämmin. En ymmärrä. Ehkä ne antaa jonkinlaisen  "oikeasti kunnon töissä"-tunteen. Kesällä jalkaan sujahtaa lenkkarit tai varvassandaalit. Mutta keväällä pitää patsastella kumppareissa.

Ylinpänä kuva  monivuotisen mausteyrtti lipstikan vasta maasta nousseista hennoista ja ujoista taimista. Tämä seuraava kuva on kasvimaasta ennen kylvötöitä.

Tänään ja eilen sain siis uurastaa onnellisena kasvimaalla. Ulkotyö tekee niin hyvää keholle ja mielelle. Ja kasvimaahommissa näkee viikon parin päästä konkreettisia tuloksia: pikkuruiset taimet nousee maasta. Vihertää. On kesä. Oliko se jokin kiinalainen sananlasku: Jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.


Raahasin myös raparperien ympärille hirsiä, joita pidän niin kauniina. Aiemmassa postauksessa on koko vanha puu fanitukseni.Makunsa kullakin. Olen aiemmin selittänyt kasvimaan historiaa. Kun muutimme tähän taloon, se oli ollut kymmenen vuotta asumaton, ja takapihalla oli niitty, jonka ruumiinvoimaisesti muutin kasvimaaksi. Irrotin ja ähersin pois pintamaan kasvustoineen ja laitoin uutta multaa tilalle.

Kasvimaankin tein tapojeni mukaan spontaanisti, nopeasti ja heti. Ilman selkeitä suunnitelmia. Marja taas sähelsi. Mies nikkaroi reunat penkeille. Spontaani toiminta oli virhe. Olisi ollut järkevää tehdä penkit kompaktimmin, siis penkki penkin viereen, etteivät rikkaruohot valtaisi penkkien väliä.



                             Huvittava hattu suojaa auringolta.

No, minä tein penkin sinne ja toisen tänne. Hääräilin innoissani. Reunustettujen penkkien väliin jäi paljon tyhjää tilaa, joka työnsi joka kesä armottoman paljon rikkaruohoja. Se vaati paljon kitkemistä, jos halusin pitää kasvimaani kauniina. Kyllästyin tämän turhan tilan kitkemiseen - itse penkeissäkin oli tarpeeksi kitkemistä- ja laitoin sitten maansuojakatteen  ja sen päälle kuormallisen soraa.




Se oli aikamoinen roudaaminen - sora on raskasta -  kottikärryillä kuorma toisensa perään. Mutta silti ahkerat voikukat ovat löytäneet paikat, joissa rehottaa. Joudun kitkemään tyhjää aluetta vieläkin ,mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Suhtautumiseni voikukkaan on vähän ristiriitainen: se on sekä ravintokasvi että rikkaruoho. Käytän keväällä ja kesäaikaan voikukan lehtiä salaateissa. Myöhemmin myös kukkia. Niistä voi tehdä myös makoisaa voikukkaviiniä. Nupuista teen joskus suomalaista kaprista. Ryöppään ja maustan ne ja säilön oliiviöljyyn. Ovat hyviä ,sopivan kirpakoita. Voikukkahan on vanha rohdoskasvi: se muun muassa puhdistaa maksaa ja parantaa aineenvaihduntaa.


                              Kille-kissa osallistuu tavoilleen
                              uskollisena kylvöhommiin.
                              Nyt kylvin, kesäkuun puolella
                              istutan kesäkurpitsan ja avo-
                              maan kurkun taimet.





Työkalu kuvia:

Nämä työkalut roikkuivat autokatoksen seinällä jo silloin, kun muutettiin. En edes tiedä tuon keskimmäisen esineen käyttötarkoitusta. Mutta taas vanhan, hyvän ajan haikailijana pidän esineistä, koska ne on niin kauniisti ruostuneita, elämää nähneitä.








                             Tämän päivän selfie-harjoittelun
                             tulos: edelleen kehno

Uusi oppimiskokemus: Löysin eilen you tube:n Nyt olen ihan innoissani. Minun lempikappaleet on melkein kaikki samassa paikassa. Kerrankin olen syvästi kiitollinen digimaailmalle. Kuuntelin lempimusiikkiani yöhön asti.

Yritän nyt laittaa tähän linkin. Sophia Lorenin Americano. Vanhaa, hyvää aikaa rakastavaa ihmistä se ilahduttaa. 1950-luku, vilpittömyys. Mukana videolla myös muun muassaMarlon Brando ja John Wayne.

https://www.youtube.com/watch?v=CdQqIkx3V88

En näköjään  osaa vielä laittaa linkkiä you tubesta. Täytyy taas nojautua kolleegaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi