Kadonneiden työ- ja kotisähköpostien salasanojen digimysteeri alkoi jo maanataina 24.4, enkä ole saanut sitä vieläkään ratkaistua.Aivan ensiksi nojauduin tässä asiassa koulusihteerin puoleen ja hän ystävällisesti lähetti sähköpostin järjestelmän valvojalle, joka ottaisi minuun yhteyttä tekstiviestillä.
Tulin töistä kotiin ja olin tietokoneella suoltamassa taas kerran nopeasti ja impulsiivisesti tekstiä blogiin, kun järjestelmänvalvoja soittikin - ei lähettänyt vain tekstiviestiä, sain henkilökohtaista palvelua digiaikana, josta ilahduin suuresti - ja kysyi: "Ootko koneella?"
Hän selitti minulle liian monimutkaisesti ( Tai minä olen siis digityhmä.) ko. asian, enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Ehdotin, että käykö se, että suljen koneen ja käynnistän sen uudelleen. Hän sanoi jotakin, että kaipa se käy (kuulin huokauksen).
"Hei, mä oon kotikoneella. Haittaako se? Käykä se tälläkin?" Oli vähän aikaa hiljaista. Hän varmaankin kelasi mielessään: Miten voikin olla noin tyhmä akan kopukka?
Minä mietin samalla mielessäni: Järjestelmänvalvoja. Onpa oikeastaan omituinen sana. Mikä ihmeen järjestelmä? Voisi olla myös kapitalistinen tai sosialistinen järjestelmä...Valvoja? Valvooko se koko ajan jotakin? Ehkä minunkin työkonetta. Näkeekö se, mitä kirjoitan, koska se on valvoja? Ja....Hän sanoi, ettei se käy kotikoneella. Minä jotakin, että vai niin, no mitä sitten?
Hän jatkoi jäätävän rauhallisesti: "Jos yritetään huomenna, kun olet töissä ja työkoneella." Sovimme kellonajan ja puhelu päättyi siihen.
Seuraavana päivänä 25.4 järjestelmänvalvoja soitti taas kello 16 jälkeen. Onneksi satuin olemaan vielä lukiolla. Hän käski pistää työkoneeni telakkaan (taas omituinen sana, telakathan on yleensä meren rannalla ja tämä työpöydällä...Telakathan on usein kauniin näköisiä nostokurkineen...Turussa oli se hieno telakka silloin aikanaan ja...), kirjautua koneeseen ja painamaan jotakin nappulaa ylhäältä oikealta. Se vei minulta aikansa. Hän kertoi harjoittelusalasanan, ja pätevän oloisesti näpyttelin sen koneelle. Ei onnistunut. Järjestelmänvalvoja sanoi: "Kyllä olisi pitänyt." Toisellakaan kerralla työmme ei tuottanut tulosta. Järjestelmän valvoja huokaisi: "Kai minun pitää tulla sinne. Tilanne vaikuttaa monimutkaiselta." (Ja akka hemmetin tyhmältä.) Sovittiin tapaaminen 2.5 tiistaina.
Järjestelmänvalvoja saapui kello 12 maissa ruokatunnilla.Hän oli lempeän näköinen mies. Ajattelin mielessäni: Hänkö tiukka järjestelmänvalvoja, noin lempeän näköinen? Hän joka tarkasti valvoo.
Johdatin hänet opetusluokkaani, jossa työkone oli telakassa. Ja hän vaihtoi salasanan. Minun ei itse tarvinnut tehdä mitään muuta kuin keksiä uusi salasana. Sain nojautua. Siinä hän lempeä ja kärsivällinen ilme kasvoillaan näpytteli konetta, ja minä pajatin hänelle digiblondiudestani. Ja siitä, että aion mennä ensi syksynä kansalaisopiston ATK:n peruskurssille. Hän sanoi:"Se on erittäin hyvä ajatus." Ajatteli varmaankin, että se on enemmän kuin tarpeellista tuolle hölmölle akalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!