torstai 13. kesäkuuta 2019

Stressi surkastuttaa aivoja




Pitkittynyt stressi tunkeutuu aivojen hermosoluverkostoon ja tekee siellä tuhoja. Pitkän henkisen kuormituksen tuloksena voi olla hermosolujen kutistuminen ja kato, harventuneet yhteydet niitten välillä ja pienemmät aivot.

Pahimmillaan stressi voi laukaista masennuksen. Etenkin masentuneiden ihmisten aivoja kuvaamalla ja tutkimalla on huomattu, miten hermosoluja ja -yhteyksiä karsiutuu otsalohkossa ja hippokampuksessa. Ne ovat aivoalueita, jotka ohjaavat älyllisiä toimintoja, muistia ja tunteita.



Stressihormoni kortisolin määrä veressä on yhteydessä pienempiin aivoihin. Neurology-lehdessä ilmestynyt tutkimus osoittaa, että harmaa aivokudos on vähäisempää niillä keski-ikäisillä naisilla, joilla on korkeat kortisolipitoisuudet kuin niillä joilla kortisolitaso on normaali.

Harmaa aine muodostuu etupäässä hermosoluista ja niiden tuojahaarakkeista eli dendriiteistä. Stressihormoni on syyllinen muistiongelmiin ja aivojen kudoskatoon.



Muutama vuosi sitten tutkijat tekivät Ruotsissa magneettikuvauksia työperäisestä stressistä kärsiville 36-55-vuotiaille naisille ja terveille verrokeille. Stressiryhän ihmiset olivat tehneet töitä jopa 60-70 tuntia viikossa. Lopulta he olivat saaneet erilaisia oireita, kuten unettomuutta, uupumista, ärtyneisyyttä, epätodellisuuden tunnetta, muisti- ja keskittymisvaikeuksia.

Magneettikuvaukset paljastivat Plus One-lehden julkaisemassa tutkimuksessa, että harmaa aine oli vähentynyt aivoissa. Kato oli sitä isompi, mitä kovempaa stressiä ihmiset olivat kokeneet.



Vanhuuden aivosairaudet dementia ja Alzheimer kehittyivät useammin niille, jotka olivat kokeneet stressiä keski-iässä.

Stressin aiheuttama hävikki aivoissa ei ole onneksi lopullista. Kun stressi poistuu, aivosolujen haarakkeet palautuvat stressiä edeltäneeseen tilaan. Elpymistä voi edistää sillä, että harrastaa liikuntaa, nukkuu hyvin ja tapailee muita ihmisiä.








Lähteet: Helsingin Sanomat 13.5.2019, kuvat Pixabay

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kuinka korkkarinaisen kävikään?




Niin, olen korkkarinaisia. Tai ehkä olin. Olen käyttänyt korkkareita yli 30 vuotta. Voin juostakin niillä. Kapeakorkoiset korkkarit jäivät muutaman kerran tuulikaapin kumiseen mattoon kiinni ja kaaduin kengät pois jaloista. Seuraavaksi kuvia ihanista korkkareista. Osa huonolaatuisia. Mutta niin rakkaat korkkarit!














Tietty käytän lenkkeilyyn lenkkikenkiä. Vaeltamiseen vaelluskenkiä. Pihan kesätöissä crokseja. Mutta sanotaan näin, että ihmisten ilmoille en ole yli kolmeen vuosikymmeneen mennyt ilman korkkareita. Jotkut oppilaatkin sanoivat tunnistavan minut jo matkan päästä korkokenkien kopseesta.


Mutta kuinkas kävikään? 

Suureksi järkytykseksi huomasin, että minulle on tullut vaivaisenluut molempiin jalkoihin. Nimikin on kauhea! Olenko minä nyt vaivainen? Apua! Ne ovat voineet olla jo aikaa sitten. Mutta minä olen hajamielinen ihminen. Hokstottimet toimii usein viiveellä. Ihmettelin tuossa kolmisen kuukautta sitten, miksi jalkani kipeytyivät korkkareista. Niin ei ole koskaan tapahtunut. Kuvissa näette, että olen aika huono lakkaamaan kynsiä.  Myös sormien. Jalkateräni oli aika kapea korkokenkiin solahtaa ilman vaivaisenluita, mutta ei enää. Verisuonetkin ovat pinnalla ja  se kertoo vain, että ikää on jo tullut. Viis siitä! Haluan vain taas ja taas pitää korkkareita.






Mutta apua, apua! Ei sitten ehkä muuta kuin vaivaisenluu leikkaukseen. Vaivaisenluuhan on vain (typerää) rustoa, joka lannistaa korkkarinaisen mieltä.

Ja on pitänyt nyt vastikään ostaa kahdet matalat kengät. Rumia ovat korkkarinaisen mielestä. Vaikka on edelleen trendikästä käyttää lenkkareita. Mutta minä kun en trendeistä välitä. Tuntuu ihan oudolta kävelläkin matalilla kengillä. Olen liikaa maan pinnalla. Tahdon nousta maan pinnan yläpuolelle. Se on yksi korkkarifiilis. Maan pinnan yläpuolelle nouseminen silottaa arjen. Antaa sille ihmeellistä tähtisumua korkeuksissa. Nyt olen tasamaan tallaaja, joka ei ehkä enää koskaan nouse arjen yläpuolelle - korkeuksiin, korkkareilla.

Tästähän voi tulla matalakenkäidentiteettikriisi! 

Seuraavaksi ne rumat matalat kengät, jotka laitan jalkaan solvauksia päästellen.






Tykkäätkö korkeista vai matalista koroista? Ja kaipa on jotakin myös sen väliltä - mitä en itse oikein hahmota -  eli tykkäätkö keskikorkeista koroista?

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Moni arvioi taitonsa yläkanttiin: Ylivertaisuusvinouma





Psykologiassa tunnettu esimerkki taitonsa arvioimisesta yläkanttiin on Dunning-Kruger-vaikutus eli ylivertaisuusvinouma.

Psykologit David Dunning ja Justin Kruger teettivät yliopisto-opiskelijoilla tiedonkäsittelyyn liittyviä tehtäviä ja havaitsivat, että ne, jotka pärjäsivät heikommin, arvioivat oman suorituksensa todellisuutta paremmaksi. Ne, jotka pärjäsivät erittäin hyvin, arvioivat itsensä vähän todellisuutta huonommaksi.

Tiivistettynä ylivertaisuusvinoumaa voi kuvailla, että mitä vähemmän tiedät, sitä enemmän uskot tietäväsi. Esimerkiksi jos ihminen opettelee ohjelmoinnin alkeet, hän voi pitää itseään selvästi parempana ohjelmoijana mitä todellisuudessa on.


Ylivertaisuusvinouman vastakohta on huijarisyndrooma, jolloin ihminen ei usko olevansa niin osaava ja pätevä kuin hänestä ajatellaan. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, että hän on jotenkin vahingossa onnistunut huijaamaan muut taidoillansa.

Tarkentaen ylivertaisuusvinoumassa ihminen ei yleensä pidä itseään ylivertaisena muihin nähden vaan omiin taitoihinsa ja tietoihinsa nähden. Monet pitävät esimerkiksi itseään parempina autokuskeina kuin he todellisuudessa ovat.


Äly ei suojaa ylivertaisuusvinoumalta. Älykkäät ihmiset voivat sortua arvioimaan itseään paremmaksi asioissa, jotka eivät ole heidän erityisosaamistaan.

Ylivertaisuusvinoumalta ei ole helppo välttyä. Siksi esimerkiksi koulutuksessa pitäisi tuoda paremmin esiin, että asiat ovat monesti monimutkaisia.

Omien taitojensa ja tietojensa kohtuullinen yliarvioiminen ei ole huono asia, vaan siitä voi saada itseluottamusta ja uskallusta.

Oletko huomannut itsessäsi tai jollakin kaverilla tai tutulla ylivertaisuusvinoumaa?





Lähteet: Helsingin Sanomat 23.5.2019, kuvat Pixabay


maanantai 10. kesäkuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 27.



Iloisia aikoja 


Olen nyt lähdössä kotiin. Vieroitus on viimein loppu. Jippii! Saatan saada pitkiä paniikkikohtauksia vielä kaksikin kuukautta. Lääkärin ja yhden narkkarin mukaan fyysinen riippuvuus kestää kaksi kuukautta. Sen jälkeen vielä psyykkinen riipuvuus kuukauden.

Täällä on sattunut mielestäni oikeastaan ihan hauskoja asioita viime päivinä.

Mies- ja naismaanikko säätivät tässä nyt yksi aamu. Ensiksi he -tapansa mukaan - puhuivat toistensa päälle reippailla äänillään. Metakkaa kesti tovin. Selvisi, että he olivat päässeet yhteisymmärrykseen, että naismaanikko leikkaisi miesmaanikon hiukset. He lähtivät puuhakkaina hakemaan saksia kansliasta. Ja ihme kumma saivat sakset. Ne on täällä pienet paperisakset. Toisaalta hoitajat ehkä ajattelivat, ettei noin iloiset potilaat yritä itsemurhaa. Eivät totisesti koska ovat itsensä mukaan loistokunnossa. Hiusten leikkauksen   tulos oli arvattavissa. Kauniin kaoottinen. Kehuttiin tietenkin.(Täällä ei saa olla mitään teräviä tavaroita, pinsetitkin takavarikoidaan.)

Meidän porukka päätti aina tsempata toisiaan. Sen takia varmaankin porukan henki on loistava. Viime keskiviikkona ja torstaina pelattiin iltapäivällä lentopalloa. Omanlaistamme. Aikamme yritimme muistella sääntöjä. Pelattiin, muttei se sujunut. Höllännettiin sääntöjä: pallo saa pompata maassa ennen lyöntiä. Pallosta saa ottaa kopin, ja heittää vastustajan puolelle.  Rajoja ei ole. Yksi pelaajista väänsi heti sloganin ja huuteli sitä vähän väliä: Ei vastustaja vaan kannustaja!

Minä pelasin kaftaanissa. Kaaduin ensimmäisenä iltapäivänä kolmesti  - ja hyvin urheilullisesti - yrittäessäni huiskia palloa. Kaftaani nousi aina miltei korviin. Yksi pelaaja kulki kuiskimassa toisten pelaajien korvaan: "Pelataan polttopalloa." Yksi pelaaja keskittyi nyppimään hiekasta rikkaruohoja. Miesmaanikko juoksi tämän tästä kännykälleen lähettämään viestejä mahdolliselle uudelle "emännälle". Emännäksi hän kutsuu kaikkia naisia.

Me muutama yritettiin keskittyä kovasta helteestä huolimatta peliin. Oli mukavaa. Lopussa pelattiin sitten polttopalloa. Torstai iltana mentiin lopuksi vaatteet päällä uimaan. Osastolla taas naureskeltiin hoitajille, kun ne ei edes huomanneet, että oltiin likomärkiä. Ne tyhmät! Uimiseen pitäisi olla hoitaja paikalla. Ja vaatteet päällä uimiseen pitäisi olla umpihullu.

Torstaina, kun tultiin kuuden maissa pelaamasta ja uimasta, naismaanikko tuli vastaan innosta hehkuen ja julisti: "Tulkaa syömään täytekakkua!" Täytekakkua! Hän oli tuonut pohjan ja muut tarpeet kotoa kolmen tunnin lomaltaan ja täyttänyt kakun osastolla. Pystyvä emäntä. Näin sanoi miesmaanikko, kun nainen oli järjestänyt hänelle kaksi emäntäehdokasta laajasta tuttavapiiristään. Alettiin sanoa hänen ennen hänen etunimeään "deitti". Hän otti sen kunnioituksen eleenä vastaan.

Niin, täytekakku. Kun syötiin kakkua, joku keksi kysyä, minkä kunniaksi kakku on. Naismaanikko malttoi tuumia hetken. Sanoi sitten, että se on "jonkun syntymäpäivän kunniaksi". Hän ei enää muistanut nimeä. Selvisi, että kunnian saajaa ei ollut osastolla vaan se oli joku hänen tuttavapiiriläinen. Kakku oli hyvää ja raikasta. Mansikkabanaani  kermarahka täytekakku. Kakku hupeni oitis, kun nainen koputti jokaisen huoneen oveen ja käski syömään kakkua.

Kakkujuhlissa yksi potilas hautoi päätään jääpakkauksella. Kysyin häneltä, onko hän kaatunut tai jotakin. Hän vastasi, että löin päätä seinään ja se on nyt kipeä.

Porukan reippaassa hengessä perustettiin WhatsApp-ryhmä. Ja ruvettiin facebook-kavereiksi. Näitä ihania ihmisiä jää suuri ikävä, kun nyt lähden täältä kotiin. En ole ikinä tavannut näin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä. Ihaninta on kuitenkin olla kotona. Porukka pitää varmaan yhteyttä WhatsAppissa ja facebookissa. Mutta nyt kotiin. Jippii!

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Jolien luonnonkosmetiikkaa


En ole muistanut esitellä toukokuun  Jolien kuukausiboxia. Nyt esittelen tuotteet, joita olen testannut.


100% Pure Bright Eyes Hydrogel Mask
Tämä on kirkastava, kofeiinipitoinen silmänympärysnaamio, joka virkistää ja vähentää silmänympärysihon turvotusta. Runsaasti kosteutta iholle tuova naamio madaltaa silmäpusseja kofeiinin avulla. Naamion voimakkaasti kosteuttava materiaali - hydrogeeli  -,muodostuu 95% luomulaatuisesta aloe verasta ja 5% kasviperäisestä selluloosasta.

Eipä tämäkään silmänympärysnaamio  madaltanut silmäpussejani, vaikka niin lupasi. Turvotusta ja kosteutusta se vähensi oikein hyvin. Juhliin lähtiessä naamio paikallaan,




Patyka Detox Charcoal Mask
Naamio on kasvojen tehohoito, joka puhdistaa likaa ja tukkeutuneita ihohuokosia. Raikkaan sitrukselta tuoksuva naamio syväpuhdistaa ihohuokoset jättäen ihon raikkaaksi. Hiili imee itseensä ylimääräistä talia ja vähentää epäpuhtauksia. Vihreä savi korjaa ja uudistaa ihoa, sinkki puhdistaa.

Naamio on tehokas puhdistaja. Sen jälkeen iho on heleä ja virkistynyt.





Uoga Uoga Make it Happen
Raikas ja virkistävä suihkusaippua aamun pesuhetkiin. Viilentävä minttu ja pirskahteleva lime auttavat aloittamaan päivän virkeänä ja raikkaana. Oliiviöljy ja aloe vera ravitsevat ja kosteuttavat ihoa.

Suihkusaippua tuoksuu miltei taivaalliselle. Jo sen vihreä väri piristää.



Kure Bazaar
Kynsilakan koostumuksesta 85% on peräisin luonnosta, ja lakka on käytännössä niin luonnonmukainen kuin kynsilakalle on mahdollista. Ainesosina on käytetty muun muassa puuvillaa, maissia, perunaa ja vehnää. Kynsilakan koostumus on peittävä, 1-2 kerrosta riittää.

Ihmettelen miten kynsilakka tehdään, kun se on aivan yhtä hyvä kuin synteettiset kynsilakat. Mainio kynsilakka.



  

torstai 6. kesäkuuta 2019

Uusi ravitsemustrendi: Planetaarinen ruokavalio



Tämä uusi ravitsemustrendi tarkoittaa maapallon ja populaation terveyttä ylläpitävää ruokavaliota. Se esiteltiin ensimmäisenä tiedelehti Lancetissa.

Ravintoterapeutti Reijo Laatikainen on perehtynyt planetaariseen ruokavalioon. Seuraavaksi hänen laskelmiaan.



Jos siirryttäisiin planetaariseen ruokavalioon suomalaisessa ruuan käytössä tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Pähkinöiden käyttö yli 10-kertaistuisi, palkokasvien käyttö 5-kertaistuisi, kalan ja kanamunien käyttö puolittuisi, kanan ja maitotaloustuotteiden käyttö vähenesi noin kolmanneksella ja punaisen lihan/lihavalmisteiden käyttö vähenisi noin 85 prosenttia.



Täysjyväviljan ja kasvisten sekä hedelmien käyttö lisääntyisi noin 25-50 %. Voin ja siitä tehtyjen rasvaseosten, kookosöljyn ja laardin, siis kovien rasvojen, pitäisi karkeasti ottaen puolittua.

Suomalaisten pitäisi vähentää nykyistä proteiinien saantia ja lisätä hiilihydraattien käyttöä, jotta oltaisiin planetaarisen ruokavalion kanssa samalla tasolla. Toisin sanoen suomalaiset syövät planeetan kannalta vähähiilihydraattisesti ja liian proteiinipitoisesti.



Planetaarisella ruokavaliolla tyydyttyneen rasvan saanti vähenisi suosituksen mukaiselle tasolle 8,2%:iin päivittäisestä energian saannista.--- Merkille pantavaa on myös omega-3 rasvahappojen saannin selvä negatiivinen muutos  sekä toisaalta monityydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääntyminen. Linolihapon määrä ruokavaliossa nousisi huomattavasti runsaan pähkinöiden ja aurinkokukkaöljyn käytön takia.


Kasvispainotteinen ruokavalio vähentäisi eläinkunnan tuotteista peräisin olevaa b-12 vitamiinin saantia noin puoleen, mutta se riittäisi edelleen kattamaan nykyisin saantisuosituksen. - - - 




Tarkoituksellisesti tämä kirjoitus kosketteli vain planetaarisen ruokavalion ravintosisältöä. Oma kantani terveyden edistämisen näkökulmasta on, että planetaarisen ruokavalion noudattaminen veisi suomalaisten ruokavaliota  keskimäärin parempaan suuntaan. Mutta d-vitamiinin, jodin  ja omega-3 rasvahappojen saantiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Muuten planetaarinen ruokavalio on ravitsemuksellisesti kutakuinkin riittävä.

Uskon myös, että planetaarisen ruokavalion laajamittainen noudattaminen edistäisi maapallon kantokykyä ja auttaisi osaltaan tulevia sukupolvia selviämään edessä olevista ruuan tuotannon ja ilmastomuutoksen haasteista.


Mitä mieltä olet planetaarisesta ruokavaliosta?





keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkevieroituksen hoidossa osa 26.




Grillausta ja kylmiä suihkuja.

Leppeä ,ei vielä helteinen,  ilma on hellinyt meitä hullujakin. Ostin grillimakkaraa  - itselleni soijamakkaraa -  koko meidän porukalle. Tai siis kaikille joilla on kulkuluvat. Eli saa mennä ulos halutessaan. Muutamalla täällä osastolla ei ole kulkulupaa.Kuviteltiin, että voidaan mennä grillaamaan ja  paistamaan nuotiolla makkaraa, koska on hieno paikka tuossa lammen rannalla. Siellä on sekä nuotiopaikka ja kaasugrilli. 

Mutta, mutta. Ei me tuosta noin päästy nauttimaan kesäisestä illasta. Sanottiin hoitajille, että lähdetään grillaamaan. Hoitajat siihen että pitää olla lupa, ja yhden hoitajan pitää lähteä mukaan. Asia järjestyikin. Mutta eilen aamulla lupa peruutiin. Osastolla ei (muka) ollut tarpeeksi hoitajia.

No, mehän mentiin salaa grillaamaan. Punottiin hyvä juoni.  Naureskeltiin jo etukäteen, miten taitavasti huijataan hoitajia.Mentiin puolen tunnin välein ulos, välillä parittain ja välillä yksin. Ensimmäinen mies meni yksin laavulle tekemään tulet. Minä ja yksi toinen potilas mentiin sitten. Minulla oli grillimakkarat kesäkassissa mukana samoin käsipyyhepaperit ja vettä. Sitten tuli vielä kaksi potilasta. Ja meidän ydinporukka oli koossa.

Laavu on kauniilla paikalla lammen rannassa. Oli leppoisa ja mukava ilta. Melkein parasta oli naureskella hoitajille. Tuuli tuuli niin, ettei nuotion savu tarttunut vaatteisiin. Täydellinen ja tarkka hoitajien huijaus.

Olen oppinut näkemään kenen potilaan kanssa voi jutella niitä näitä. Jotkut ovat psykoosissa tai hyvin ahdistuneita, ja tiedän, että silloin haluaa olla rauhassa. Itselläkin näin paniikkikohtauksessa. Kylmää suihkua olen taas tarvinnut. Suihkutan suoraan takaraivolle ja otsaan. Silloin se toimii parhaiten. Mutta ei ole suositeltua suihkuttaa suoraan päähän. Pitäisi terveyssyistä suihkuttaa kroppaan. Kun on kaksi tuntia kestävä paniikki. Ei siinä mieti mitään suosituksia.

Osastolle tuli joku aika sitten nainen, jolla on mania. Huh! En tiedä, miksi naismaanikot ovat rasittavampia kuin miesmaanikot. Naisilla on ehkä kimeämpi ääni. Miesmaanikot eivät nosta yleensä ääntään vaan tarinoivat  sujuvasti, vauhdikkaasti ja hauskasti. Kuten nykyinenkin miesmaanikko. Onneksi hän sai nyt kuukauden jälkeen kulkuluvan. Ulkoilma tekee hänelle selvästi hyvää. Minun näkemäni mukaan - siis vain minun - naiset nostavat kyllä ääntään. Täällä oli yksi maanikko, joka kirkui. Mikä häiritsi pahoin muita potilaita. 

Tämä naismaanikko tuli yksi ilta puhumaan minulle toimintakahvihuoneessa. En saanut sanottua mitään noin tunnin kestäneeseen  puhetulvaan. Hän kertoi olevansa yhteydessä henkimaailmaan. Hänellä on valo, jonka Jumala on hänelle antanut. Siksi hän haluaa auttaa muita ihmisiä. Sanoi, että hän ottaa yhteyden Jumalaan ja Jumala puhdistaa minut, kun hän sanoo vain etunimeni.

Ajattelin, mikäpäs siinä. Annetaan maanikolle vipinää ja puuhaa  ja hänestä tulee yhä tyytyväisempi ja kaikkivoivampi. Sanoin nimeni. Hän pani silmät kiinni ja sanoi muutaman minuutin jälkeen, että olet nyt puhdistunut. Minä en tuntenut mitään. En tuntenut yhtään mitään. Mutta en sanonut sitä maanikolle. Saakoon energiaa, voimaa ja iloa. Hyvin iloinen hän on nyt jo muutenkin. Itse asiassa en halunnut loukata häntä. Tuskinpa hän olisi sitä edes huomannut. Vauhdissaan ja nopeissa käänteissään.

Minua koskettaa eniten - välillä itkettääkin - ja surettaa hyvin nuoret potilaat. 18 - 20-vuotiaat. Ne joilla on todettu jo skitsofrenia. Heillä olisi koko ihana nuoruusikä ja elämä edessään. Skitsofrenia vastaa ruumiillisella tasolla syöpää. Niin, elämä edessä. Mutta sairaus varjostaa sitä. Psykoosi voi tulla milloin vaan. Se runtelee. Se kiusaa. Se kiduttaa. Elämä on epäoikeudenmukainen! Helvetin epäoikeudenmukainen! Ei kärsimys jalosta ihmistä. Kärsimys on vain pitkää, pitkää ja ikävää. Se pilaa elämän.

Lääkevieroitus päättyy viimein tällä viikolla. Lääkkeet on nollassa. Vieroitusoireet pahoina. Saan paniikkikohtauksiin nyt lääkitystä. Mutta lääkeannos on liian pieni. Paras keino on edelleen kylmä suihku.

Hoitajat ja lääkäri haluaisivat, että pidän nyt viikonloppuloman ja tulen maanantaina osastolle lääkäriä tapaamaan. Jos vieroitusoireet ei pahene - miten helvetissä voivat pahentua tästä -, voin lähteä sitten maanantaina kokonaan pois sairaalasta. On aivan sama, olenko kotona vai sairaalassa.  Lääkärin toimet eivät ole auttaneet paniikkiin yhtään. Vain omahoitoni kylmä suihku on auttanut. Voin kotonakin ottaa kylmiä suihkuja. 

Voisin lähteä milloin vain, koska olen vapaaehtoisessa hoidossa. Olen niin monesti, monesti paniikkikohtauksissa ajatellut, että keskeytän tämän vieroituksen ja lähden kotiin.

On pakko päästä kotiin, jotta ehdin vielä jotenkin ajoissa kylvää kasvimaan, istuttaa taimet ja kesäkukat ja yrtit. Voisi tietysti ajatella, ettei sillä nyt ole niin väliä. Kuten mieheni sanoo. Ja ne kaksi ystävää jotka ovat käyneet minua katsomassa. Tiedän nyt ketkä ovat todellisia ystäviäni. Plus ne joiden kanssa olen ystävystynyt osastolla. Loppuja voi pitää vain kavereina. Ei enää todellisina ystävinä.Mutta puutarhasta on niin valtavan suuri ilo koko kesän. Ja näkee heti kättensä työn tuloksen. Se on hyvin terapeuttista. Parasta terapiaa.