Masennusoireet keski-iässä voivat ennustaa dementiaa

 

Masennuksen keski-iässä on huomattu lisäävän muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä. Tähän liittyy tuoreen tutkimuksen mukaan tiettyjä oireita, jotka ennustavat dementian puhkeamista.

Näitä oireita ovat itseluottamuksen menetys, vaikeus tarttua ongelmiin, keskittymisvaikeudet, lisääntynyt henkinen kireys, tyytymättömyys omiin suorituksiin ja kiintymyksen tunteiden väheneminen.

Tarkemmin dementian riskiä lisäsivät oireista itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin. 

"Masennus voi näkyä hyvin eri tavoin. Halusimme siksi selvittää, mitkä oireet oikeasti ennustivat dementian riskiä", sanoo professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta.

"Samoja oireita on monella, mutta kaikkien ei kannata hermostua", Kivimäki rauhoittelee.

"Kuuden oireen yhteys ei ollut kovin voimakas, ja suurin osa näistä oireista raportoinneista ei sairastunut. Silti yhteyttä eivät selitä perimä, tutkimuksen alkutilanteen elintavat tai sydämen tai aineenvaihdunnan sairaudet", Kivimäki sanoo.

Miksi sitten itseluottamuksen menetys ja ongelmien ratkaisun vaikeus erityisesti lisäsivät muistisairauden riskiä?

Yksi selitys saattaa ollaa se, että ne vähentävät ihmisen sosiaalisuutta ja henkisten virikkeiden hakemista.

Muistisairaus kehittyy vuosien mittaan. Tutkimuksen vahvuutena onkin laajan ihmisjoukon (5800 henkilöä) 25 vuoden seuranta. Tutkimuksen alussa koehenkilöt olivat keskimäärin 55-vuotiaita. Heillä ei ollut vielä muistisairautta.

Keski-iässä masentuneilla oli 27 prosenttia suurempi riski sairastua myöhemmin muistisairauteen, jos heillä oli useita masennuksen oireita.

Masennuksen oireista - erityisesti itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin - moni muu ei näytä liittyvän dementian riskiin, kuten unihäiriöt, itsemurhaan viittaavat ajatukset tai synkkyys.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.12.2025, kuvat omat

Moni arvioi taitonsa yläkanttiin: Ylivertaisuusvinouma

Psykologiassa tunnettu esimerkki taitonsa arvioimisesta yläkanttiin on Dunning-Kruger-vaikutus eli ylivertaisuusvinouma.

Psykologit David Dunning ja Justin Kruger teettivät yliopisto-opiskelijoilla tiedonkäsittelyyn liittyviä tehtäviä ja havaitsivat, että ne, jotka pärjäsivät heikommin, arvioivat oman suorituksensa todellisuutta paremmaksi. Ne, jotka pärjäsivät erittäin hyvin, arvioivat itsensä vähän todellisuutta huonommaksi.

Tiivistettynä ylivertaisuusvinoumaa voi kuvailla, että mitä vähemmän tiedät, sitä enemmän uskot tietäväsi. Esimerkiksi jos ihminen opettelee ohjelmoinnin alkeet, hän voi pitää itseään selvästi parempana ohjelmoijana mitä todellisuudessa on.

Ylivertaisuusvinouman vastakohta on huijarisyndrooma, jolloin ihminen ei usko olevansa niin osaava ja pätevä kuin hänestä ajatellaan. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, että hän on jotenkin vahingossa onnistunut huijaamaan muut taidoillansa.

Tarkentaen ylivertaisuusvinoumassa ihminen ei yleensä pidä itseään ylivertaisena muihin nähden vaan omiin taitoihinsa ja tietoihinsa nähden. Monet pitävät esimerkiksi itseään parempina autokuskeina kuin he todellisuudessa ovat.

Äly ei suojaa ylivertaisuusvinoumalta. Älykkäät ihmiset voivat sortua arvioimaan itseään paremmaksi asioissa, jotka eivät ole heidän erityisosaamistaan.

Ylivertaisuusvinoumalta ei ole helppo välttyä. Siksi esimerkiksi koulutuksessa pitäisi tuoda paremmin esiin, että asiat ovat monesti monimutkaisia.

Omien taitojensa ja tietojensa kohtuullinen yliarvioiminen ei ole huono asia, vaan siitä voi saada itseluottamusta ja uskallusta.

Oletko huomannut itsessäsi tai jollakin kaverilla tai tutulla ylivertaisuusvinoumaa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.5.2019, kuvat Pixabay