torstai 24. toukokuuta 2018

Vllivihannesten keräily, hortoilu, on edelleen trendikästä


                      

Olen keräillyt villivihanneksia ja rohdoskasveja jo nuoresta likasta asti. Ukki opetti. Nyt harvinaisen lämpimän ilman takia maa pursuilee villivihanneksia eli hortaa valtoimenaan. Parhaimpia ne ovat nuorina versoina. On jotenkin idyllistä poimia niitä koriin hitaasti käyskennellen.

Ennen kuin poimii kasveja. On oltava täysin varma. Että ne on juuri niitä kasveja, joita pitääkin olla. Kaikki villivihannekset on terveellisiä, vitamiini- ja kivennäisaine kylläisiä. Villivihannekset nousivat muutama vuosi sitten trendiruuaksi etenkin ravintoloissa. Trendi jatkuu edelleen. Myös tavallisten hortoilijoiden parissa.

Meillä villivihannekset voi poimia omalta pihalta. Se tuntuu minusta luksukselta monien suurkaupungeissa vietettyjen vuosien jälkeen.




Lempi villivihannekseni on voikukka. Lehdistä voi poistaa keskiruodin. Silloin ne eivät ole niin kitkeriä. Itse tosin olen jo tottunut voikukan lehden makuun. Erittäin sahalaitaiset lehdet ovat karvaampia kuin tasareunaiset. Jotkut peittävät hyvän voikukkakasvuston mustalla muovilla, jotta lehdistä tulisi vaaleita ja mietoja. Esimerkiksi Ranskassa voikukkaa käytetään paljon lehtivihanneksena. Siellä ne on kauppatavaraa. Kukinnon voi käyttää myös esimerkiksi salaatin koristeluun. Jotkut tekee niistä voikukkaviiniä. Nuput voi säilöä kapriksen tapaan. On muuten todella herkullisia.

                      Ketunleipä

Tymäkkä ja makoisa salaatti syntyy  voikukan-, vuohenjuuren-, poimulehden-, ketunleivän lehdistä, tomaatista ja punasipulista öljyviinietikka kastikkeen kanssa. Jos ei ole vielä tottunut villivihannesten makuun, salaattiin voi laittaa lisäksi niin sanottua oikeaa salaattia. Villivihanneksia voi käyttää myös smootheihin. Nokkosen poltinkarvat murskaantuvat smoothiekoneessa. Raaka-aineet ovat varmasti tuoreita.Lähiruokaa.


Vuohenputki on puutarhaihmisten ikuinen kiusa. Sitä on vaikea kitkeä kokonaan pois lonkeroisen ja venyvän juuriston takia. Se rehottaa usein tiheinä kasvustoina. Kun vuohenputkesta ei pääse eroon. Ei muuta kuin syömään sitä. Vielä vähän supussa olevat lehdet on parhaita. Vuohenputken mieto ja aromikas maku on yksi syy siihen, että se kuuluu lempi villivihanneksiini.




Nokkonen on myös yksi lempi villivihannekseni. Siinä on enemmän ravintoaineita kuin pinaatissa. Mutta nokkosta käytetään samoin tavoin kuin pinaattia. Lettuihin, muhennoksiin, keittoihin, piiraisiin. Minulle on yhdeksi kevätrituaaliksi muodostunut kauden ensimmäisen nokkoskeiton valmistaminen nuorista nokkosen versoista. Kotoista ja ihanaa. Esimerkiksi piiraassa nokkonen on maultaa parempi kuin pinaatti. Samoin keitossa.



Maitohorsman nuoria versoja voi käyttää parsan tapaan. Itse kiehautan ne nopeasti ja teen niistä uunipaistoksen maito-juustokastikkeen kanssa. Toki niitä voi syödä ruuan lisäkkeenä vain kiehautettuna.


Pomulehden keskustassa olevaa vesipisaraa on muinoin pidetty taianomaisena esimerkiksi lemmen nostatuksessa, pitkän elämän tuojana. Minä poimin poimulehdet salaattiin.

Olisi vaikka kuinka paljon villivihanneksia, mutta tällä kertaa tyydyin esittelemään eniten käyttämäni  hortat. Muita on muun muassa peltokanankaali, jauhosavikka, pelto-ohdake, suolaheinä, vesiheinä, ratamo, osmankäämi...

Aivan oma tarinansa olisi myös luonnosta kerättävät teeainekset.

Hortoiletko sinä? Mikä on lempi villivihanneksesi?




Lähteet: omat, kuvat omat




6 kommenttia:

  1. Hei Marja! Hienoa että osaat kerätä ja käyttää noin paljon villivihanneksia. Isoisäsi opastamana. Itse tiesin vain ketunleivän isoäitini opastamana. Vasta vähän aikaa sitten aloin käyttää nokkosen versoja. Muistan kyllä miten hyvältä ja erikoiselta nokkospuskat tuoksuivat vanhan saunan kulmalla auringossa kotonani! Laitan nokkosta munakkaaseen ja joskus lettuihin. Maitohorsmaa täytyy lähteä etsimään ja kokeilla sitä. Kiitos vinkeistä! Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi.Olen joo kiitollinen eräänlaiselle kansanparantaja ukilleni. Sinullekin on isoäitisi opettanut ketunleivän tunnistuksen. Ekö olekin nokkosessa aivan oma aromikas tuoksunsa. Se kyllä hälvenee, kun laittaa siitä ruokaa. Mutta hyvä maku säilyy. Mukavaa päivää maitohorsma hortoilun parissa!

      Poista
  2. Hortoilu on hyvinkin tuttua minulle,kouluttautunutkin alalle.Useimmat rikkaruohot aivan mielettömiä ravintoarvoltaan kuten juuri tuo voikukka ja nokkonen esimerkiksi.Kummityttöni muistaa vielä kun illalla kävimme keräämässä unitee tarpeet kanervankukista.Joskus oli enemmän aikaa hortoilulle mutta nyt alkukesä on niin kiireistä että se on pakostakin jäänyt vähemmälle.Se on totta hortoilussa että kasvit täytyy tuntea hyvin,esim.peltokorte hyvä kasvi mutta sen voi sekoittaa myrkylliseen suokortteeseen.Vuohenputki on sellanen inhokki puutarhassani että en suostu sitä syömään kun se ei syömällä lopu meidän tontilta,armeija täytys siihen hommaan pyytää.Voikukan juurta olen kuivannut ja tehnyt siitä maksaa puhdistavaa jauhetta ja tullu tehtyä muistakin "heinistä" vaikka mitä.Hauskaahan se on villiyrttien keräily.Nokkonen yliveto syötynä ja puutarhassa.Nokkosvesi oiva lannoite ja tuholaisstorjuja, älä kuitenkaan kerää nokkosiasi liian vahvasta maasta esim.navetan takaa liiallisen nitriitin takia,suosittelisin ryöppäystä.Laitat varmaan kohtapuoliin tietoiskun teeyrteistä,jään odottamaan. Hortoillaan joukolla :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Vau, olet kouluttautunutkin villivihannesten keräilyyn! Hortoilukasvikset ovat tosiaan täynnä vitamiineja ja kivennäisaineita. Kiva kokemus varmaan kummitytölle kerätä kanervaa. Sitä minäkin olen käyttänyt univaikeuksissa samoin kuin humalan käpyjä. Vuohenjuuri on kyllä harvinaisen sitkeä kasvi, eikä se tosiaan syömällä lopu.Rehevästi levittäytyy kaikialle. Ja se kismittää. Varon nokkosissa nitriittiä. Kerään ne yleensä vain pihalta sieltä täältä. Ryöpättyjen nokkosten keitinvettä voi myös juoda. Olen käyttänyt sitä myös kasvinsuojelu tarkoituksessa.
    Hortoillaan! Kivaa perjantai päivää sinulle!

    VastaaPoista
  4. Harrastamme horttaa. Kaikkein suositumpia meillä ovat voikukat ja nokkoset. Rukolan yleistymisen jälkeen myös kipakampi voikukka kelpaa nuorillekin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Jostakin kumman syystä sähköposti ei nyt ilmoita kommenteista. Ne on nämä digiraakkineet epäloogisia tai insinöörilogiikkaa. Nokkoset ja voikukat ovat hyvän monikäyttöisiä. Meilläkin lapset syövät niitä mukisematta, kun ovat tottuneet pienestä pitäen. Mukavaa, lämpöistä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!