keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Itkin



Itkin eilen illalla, kun katsoimme mieheni kanssa Aki Kaurismäen Le Havre-elokuvan. Elokuva oli kertomus köyhästä miehestä, joka auttoi Afrikasta Le Havreen tulleen pakolaispojan laittomasti äitinsä luokse Lontooseen kalastustroolarilla. Miehen vaimo sairastui syöpään ja joutui sairaalaan, mutta hän halusi säästää miestään, eikä kertonut kasvaimen pahanlaatuisuudesta ja melko varmasta kuolemasta. Lopussa vaimo koki ihmeparantumisen ja palasi kotiin kirsikkapuun kukkiessa kotitalonsa pienessä pihassa. Siinä juoni lyhykäisyydessään. Tarinassa oli lisäksi kaikenlaisia kiemuroita ja koukkuja. Hienoja sellaisia.

Jotkut inhoavat Aki Kaurismäen elokuvia mm. niiden teennäisen puhetavan ja näyttelemisen tavan takia. Mutta Kaurismäki haluaa kunnioittaa henkilöhahmojaan ja laittaa heidät puhumaan kirjakieltä heidän arvokkuutensa korostamiseksi. Henkilöhahmot ovat yleensä "pieniä ihmisiä" - muita heikompia kovaan ja armottomaan yhteiskuntaan. Etäännyttävä ja vieraannuttava näyttelemisen tyyli kertoo vain siitä, että he ovat etäännytetty  ja vieraannutettu marginaaliin, yhteiskunnan reunalle.

Aki Kaurismäki on Romantikko isolla ärrällä. Hän ihannoi ja kaipaa mennyttä aikaa. Myös sen sukupuolittuneisuutta: naiset hoitavat kodin tai tekevät naisten töitä, ja miehet yrittävät hankkia rahaa mitä erilaisimmissa ammateissa. Elokuvien huumori on hienovaraista ja siitä huolimatta vaikuttavaa.

Eniten pidän Aki Kaurismäen visuaalisesta, esteettisestä tyylistä. Tapahtumapaikkojen värit ja kompositiot on tarkkaan harkittuja. Kaurismäki kulkee tulevan elokuvan keskeiset tapahtumapaikat läpi ennen filmaamista värikartan kanssa ja päättää mm. rakennusten ja sisustusten värit. Ja sitä värien loistoa, hehkua eri valaistuksissa! Esteettinen puoleni itkee jo siitä kauneudesta, ilman tarinaakin.

Voin katsoa elokuvan läpi monta kertaa ja vain ihmetellä niitä kuvia. Ja kun vielä lisäksi nykyisin Kaurismäen elokuvat saavat onnellisen lopun. Onnellinen loppu kaikkien vaikeuksien jälkeen, heikkojen ihmisten solidaarisuus ja lojaalius toisiaan kohtaan, vilpitön romanttisuus, se itkettää. Armas miehenikin itki. Yhdessä itkeminen tekee hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi