Tyytyväisen elämän esteet

Monella voi olla ajatus, että elämä muuttuu paremmaksi sitten joskus. Psykoterapeutti Katja Myllyviitan mielestä kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunne edellyttää kahta asiaa: pysähtymistä ja yhteyden tuntemista muihin ihmisiin.

Järki etsii jatkuvasti sopivia selityksiä tyytymättömyydelle. Voidaan ajatella, että jos minä tuon asian vielä tekisin, niin tulisikohan minulle tyytyväinen olo.

Todellisuudessa levottomuus ja tyytymättömyys helpottaa vasta sitten, kun pysähtyy,  ja tutkii omaa riittämättömyyden tunnetta.

Tyytymättömyyden taustalla vaikuttaa kolme erilaista tunnejärjestelmää, jotka ovat kehittyneet evoluution myötä.

Uhkajärjestelmä auttaa välttämään vaaraa. Aktivaatiojärjestelmä kannustaa suoriutumista koko ajan paremmin ja esimerkiksi nousemaan sosiaalisessa hierarkiassa, mikä estää helposti olla tyytyväinen tässä ja nyt. Rauhoittumisjärjestelmä edellyttää pysähtymistä, mikä ei aina toteudu liikkeessä olemiseen kannustavassa yhteiskunnassa.

Kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä voi harjoitellakin. Yksi yleinen keino on kiitollisuuspäiväkirja, johon listataan joka ilta kolme päivän aikana tapahtunutta asiaa, joista tuntee kiitollisuutta. Tällä tavalla voi oppia hahmottamaan, mikä on itselle merkityksellistä ja pyrkiä tietoisesti sitä kohti.

Toisena keinona Myllyviita suosittelee omien tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän aikajanan piirtämistä. Janan avulla voi hahmottaa, mitä tavoitteiden vuoksi on tehnyt kuluneen vuoden, viikon ja päivän aikana. Tämä kohtuullistaa aktivaatiojärjestelmää.

Itseltään voi kysyä, elänkö juuri itselleni mielekästä elämää tai olenko siirtänyt tärkeitä asioita liian kauan tulevaisuuteen. Tyytymättömyys voi kertoa esimerkiksi siitä, ettei elä omien arvojen mukaisesti vaan pyrkii saamaan hyväksyntää muilta. Hyvin usein negatiiviset tunteet kertovat myös jostakin. Niillä voi olla viesti, jota kannattaa kuunnella.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.8.2020, kuvat omat

Kaamosaika ja herkkuhimo

 

Minua ei kaamosaikana sen kummemmin väsytä, mutta etenkin illalla tekee mieli herkkuja, höttöhiilareita ja suklaata. Joka talvi lihon muutaman kilon. Se on selvä se. Minulla on aina raakasuklaan valmistusaineita kaapissa, ja suklaa on nopea tehdä , ja valitettavasti myös nopea syödä.

On melko yleistä, että pimeän syksyn tullessa kaikenlaiset herkut maistuvat tavallista enemmän. Tekee mieli makeita ja hiilihydraattipitoisia ruokia, kuten suklaata, karkkia, keksejä, pullaa ja leivoksia. Myös  tuhdit pastaruoat ja voileivät maistuvat.

Voimistuva ruokahalu liittyy kiinteästi kaamosoireiluun, joka alkaa tyypillisesti lokakuussa ja päättyy tammikuussa, kun päivät pitenevät helmi-maaliskuussa, oireet hellittävät vähitellen otettaan.

Tavallista voimakkaampi nälän tunne tulee iltapäivällä ja illalla, jolloin tekee mieli syödä tärkkelystä ja sokeria sisältäviä ruokia.

Mistä kaamosoireet johtuvat?

Kaamosoireilun ja siihen liittyvän hiilihydraattinälän taustalla on muutokset elimistön toimintoja tahdittavien sisäisten kellojen toiminnassa.Sisäiseksi kelloksi sanotaan aivojen hypotalamuksen etuosassa sijaitsevaa hermosolujoukkoa, joka saa toiminnalleen tahtimerkkejä ertyisesti valosta.

Koska luonnonvaloa on vähemmän syksy- ja talvikuukausina, sisäinen kello muuttaa toimintaansa. Tämän seurauksena elimistön vuorokausirytmit alkavat jätättää tavallista enemmän. Se heijastuu nukkumiseen ja unen laatuun.

On hyvin yleistä, että kaamosaikana uni pitenee ja unen laatu huononee. Uni ei virkistä, koska se on katkonaista ja tavallista kevyempää.

Pimeän ajan valon vähyys heijastuu sisäisten kellojen lisäksi myös serotoniini välittäjäaineen vähenemiseen. Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja ruokahalun säätelyyn sekä unen laatuun. Kun valoa on vähän, serotoniinia ei saada tehokkaasti viestijärjestelmän käyttöön.

Pimeät kaamoskuukaudet johtavat monilla painon nousuun. Parin kilon painonnousu on yleistä. Usein nämä lisäkilot lähtevät kesän tultua itsestään pois.

Ruokahalun kasvun, uniongelmien ja väsymyksen lisäksi oireisiin saattaa kuulua toimintatarmon heikkenemistä, ärtyisyyttä ja sosiaalista vetäytymistä.

 

Kaamoskuukausien hiilihydraattihimoa voi yrittää hillitä seuraavilla asiantuntijoiden listaamilla keinoilla:

1. Kokeile aamuisin kirkasvalolamppua.

2. Aloita päivä aamupalalla.

3. Syö riittävän ravitseva lounas.

4. Muista myös kuitupitoinen välipala.

5. Pyri kohti joustavaa ruokasuhdetta

6. Harrasta mieluista liikuntaa. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.10.2020, kuvat Pixabay

Minun herkkuni raakasuklaa

Olen viime aikoina tehnyt aika usein raakasuklaata, koska se on vain niin hyvää. Sulaa suussa. Nams. Yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa esittelen nyt raakasuklaan perusreseptin. Ruohonjuuri on luontaistuoteyritys, joka on perustettu jo vuonna 1982. Se on ekologisen yrittämisen edelläkävijä.

Raakasuklaa on terveellistä ja herkullista. Suklaa sulaa nopeasti suussa ja vapauttaa kaikki arominsa. Raakasuklaan kaakaojauhetta ja kaakaovoita ei valmistusprosessissa kuumeneta yli 40 asteen. Ne kylmäpuristetaan, ja siksi raakasuklaassa on jäljellä kaikki vitamiinit ja hivenaineet.

Tavallinen suklaa kuumennetaan yli 100 asteen, ja terveelliset ainesosat häviävät. Lisäksi siihen lisätään säilöntä- ja väriaineita.

Raakasuklaan maustamiseen voi käyttää mielikuvitustaan ja omia lempimakuja, esimerkiksi rouhittuja kahvipapuja, joulumausteita, minttua ja appelsiinin kuorta. Minä käytin perussuklaan ryydittämiseen pähkinöitä ja inkamarjoja. Suklaasta saa vaaleampaa, kun korvaa noin puolet kaakaojauheesta maitojauheella. Raakasuklaalevyn  resepti on yksinkertainen.

Tein suklaalevyn lisäksi konvehteja, jotka maustoin kuivatuilla taatelipaloilla ja karpaloilla. Niihin laitoin aluksi mausteet vuokaan, ja kaadoin suklaan  päälle.

Resepti

2 dl raakakaakaovoita

1-2 dl kaakaojauhetta

Makeuttamiseen esimerkiksi agave siirappia tai tomusokeria. Suklaata kannattaa maistella halutun makeuden saamiseksi; karkea sokeri tai stevia eivät liukene hyvin suklaamassaan ja suklaa ritisee hampaissa.

1. Rouhi pähkinät

2. Vuoraa pitkä leipävuoka voipaperilla.

3. Sulata kaakaovoi vesihauteessa. Kun vesi alkaa kuplia, nosta se pois liedeltä ja pane vasta sitten haudutuskattila siihen.

4. Kaada raakasuklaamassa leipävuokaan tai muotteihin. Pidä pakasteessa noin puoli tuntia, kunnes massa on jähmettynyt.

  

Luomu raakakaakaojauhe, 250 g, 7,95€, Foodin

Tässä Criollo-lajikkeen kaakaossa on yli 1200 aktiivista ainesosaa: luonnollisia entsyymejä, mineraaleja ja antooksidantteja. Kaakao sisältää muun muassa kalsiumia, magnesiumia, sinkkiä ja rautaa.

Kaakaon sisältämällä teobromiinilla on samoja vaikutuksia kuin kofeiinilla ja serotoniinilla: se virkistää, antaa energiaa ja nostaa mielialaa luonnollisella tavalla. Kaakao ei sisällä makeutus-, säilöntä- tai väriaineita. Kaakao on kylmäprosessoitu eli sitä ei ole kuumennettu yli 40 asteen missään , ja siksi siinä on kaikki vitamiinit ja hivenaineet jäljellä.

Luomu kaakaovoi, 250 g, 9,90€, Foodin

100 % kaakaovoi on kaakaopapujen siemenistä uutettu rasva ilman lisäaineita. Kaakaovoi valmistetaan kylmäpuristusmenetelmällä, ja näin luonnolliset ravintoaineet ovat säilyneet.

Kaakaovoita voi käyttää suklaan valmistuksen lisäksi smootheihin, leivonnaisiin, jälkiruokiin ja ihonhoitoon. Kaakaovoin sanotaan olevan paras ihon kosteuttaja ja sitä on käytetty ihon pehmentämiseen vuosisatoja.

Inkamarjat, 180 g, 7,95, Foodin

Kuivatut inkamarjat eli ananaskirsikat ovat lähtöisin Andien vuoristosta. Nämä makean kirpeät marjat kasvavat puhtaassa ja raikkaassa ilmastossa ja sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja ja rautaa.

Melkein kaikki raakasuklaan raaka-aineet ovat perheyritys Foodilta. Foodin valmistaa ja maahantuo luomuelintarvikkeita ja luonnontuotteita. Tuotteiden perusta on yksinkertainen: niiden on tehtävä hyvää käyttäjälle, viljelijälle ja ympäristölle. Yrityksen missio on "Parempaa ruokaa paremmalle huomiselle".

Jatkuva kotona olemiseni vähän kyllästyttää

 

Työttömänä kotona on välillä hyvin ahdistavaa olla. Työ on melkoisen suuri osa ihmisen identiteettiä, pysyvämpää minäkäsitystä, ja nyt minun on vähitellen muodostettava työttömän identiteetti. Siihen voi asiantuntijoiden mukaan mennä puolesta vuodesta vuoteen. Ei käy nopeasti. Ei lainkaan. Parempia aikoja odotellessa. Välillä olen  ollut aivan maassa. Syvällä, syvällä. Sitten ryhdistäytynyt ja perkele kaikki kotityöt ja muut asiat mitä vastaan tulee  hoidan. Nyt ja heti. Joten kuten.

En osaa ajatella tästä elämäntilanteesta, että se olisi kotoilua. Kotoiluhan on tavallaan vapaaehtoista kotoilua. Minulla se on pakko.

Meidän talopahasta ei ole täysremontoitu noin 30 vuoteen. Ikkunanpielet pitäisi maalata, uudet keittiökalusteet asennetaa, paikkamaalausta tehtävä, ja paljon muuta. Minä  voisin auttaa remonttimiehiä töissään,  olla aputyttönä.

Mies ei lämpene remonttiajatukselle. Viihtyisin paremmin kotona, jos se olisi päivitetty vuodelle 2020. Meidän koti on hyvin boheemi. Huonekalut laitettu sinne tänne. Tavaraa nurkissa. Aivan liian paljon. Vaatekasa keinutolissa. Äärimmäisen sotkuinen varastohuone, jonne heittelen silloin tällöin tavaraa, jota emme enää käytä.

Laihdutus kavensi kasvojana ja vanhensi.

Kun olemme vain miehen kanssa kotona, olemme alkaneet valmistaa samaa ruokaa kolmeksi päiväksi. Toissa päivänä tein bortskeittoa, ja pidän siitä. Mieluusti syön kolme päivää sitä.

Olen innostunut tekemään raakasuklaata, jota on helppo ja nopea tehdä yksinkertaisella reseptillä. Makeuttaa ja maustaa miten haluaa. Olen maustanut lähinnä pähkinöillä ja inkamarjoilla ja makeuttanut agave siirapilla.

Vaikka olen herkutellut tavallista enemmän, paino ei ole noussut viime kevään laihdutuskuurin jälkeen. Se on edelleen 68 kg, ennen laihdutusta paino oli 81 kg. Laihdutin viisi kuukautta  tammikuusta toukokuun loppuun 13 kg. Siitä on aikaa melkein 5 kuukautta. Ajatukseni laihdutuskuurista oli hyvä ja toimiva. Opin syömään enemmän vihanneksia, vaikka kala-kasvissyöjänä syön niitä muutenkin paljon. Laihdutuksessa on nimenomaan tärkeää, että jatkaa terveellistä syömistään ja liikuntaa kuurin loputtua, ettei paino taas lähde nousemaan.

Lämmityskausi alkoi. Me lämmitämme eniten puulla pönttöuuneja. Pellettitakkaa käytetään keittiön ja yläkerran lämmittämiseen. Onhan se tunnelmallista sytyttää tulet ja katsella liekkejä. Välillä taas harmittaa kantaa liiteristä paljon puita kahteen pönttöuuniin.

Ajattelin työttömyyden alkaessa, että nyt olisin enemmän somessa kuin ennen. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Aivan samalla tavalla sometan kuin ennen. Se ei ole minulle intohimo, mutta ilo on. Luen paljon, paljon ja kirjoitan myös kaunokirjallista. Lisäksi olen lisännyt liikuntaa entisestään.  

Sadonkorjuukausi on loppunut. Se jatkuu vain suppilovahveroiden ja karpaloiden poimimisena ja kuivaamisena. Seuraavana kuvia ennen sadonkojuntaa.

  

Kun seinät ovat alkaneet kaatua päälle, olen ajellut kirkonkylälle, meiltä on matkaa sinne 20 kilometriä. Kirjasto, ruokakauppa, kirppari, kahvilat, joissa silloin tällöin istuskellaan ja keskustellaan kahden ystäväni kanssa. Toiselta ystävältä, joka on myös työtön kotirouva, olen saanut opastusta tähän uuteen elämänvaiheeseen.

Pari runoa olen kirjoittanut tästä olemisestani.

Pellot kääriytyvät itseensä

muuttuvat hiljaisiksi

muuttuvat syksyksi. 

Harmaita linnunsulkia ilmassa

                 harmaa ilma

                    linnut poissa.

Itken lyhyen itkun

käännän kasvoni sateelle

tippuvien lehtien kosketukselle

matkustan halki ja poikki ja lävitse

kurassa ja auringossa

tuolilla joka lentää

ja sanoo kvark-kvark.

Hyvää viikonloppua kaikille!  

Herkkujen ahmimisesta

 

Luulisin, että moni meistä ahmii satunnaisesti herkkuja, ja vasta sitten kun ahmiminen on melkein säännöllistä, voidaan puhua ahmintahäiriöstä.

Kaksikymppisenä Minja-Tiina Kaistinen teki joka aamu saman päätöksen: tänään hän ei syö. Hän oli ylipainoinen ja yritti laihduttaa.

Aamupäivisin päätöksessä oli helppo pysyä. Opiskelu piti kiireisenä. Iltapäivällä tuli jo nälkä ja sen seurassa ahdistus. Mitä kovemmaksi nälkä kasvoi sitä enemmän Minja-Tiina ajatteli ruokaa.

Loppuiltapäivästä nälkä ja ahdistus muuttuivat sietämättömiksi, ja hän muutti mielensä: vielä tänään saisi ahmia. Tänään on viimeinen kerta.

Ruokakaupassa Minja-Tiina keräsi häpeillen ostoskorin täyteen herkkuja. Kotona hän söi kaiken. Syödessä ahdistus ja muut hankalat tunteet rauhoittuivat. Oli vain ruoka. Hän kertoo: "Ahmintaani leimasi valtava kiire. Pelkäsin, että joku saisi selville tai että ruoka loppuisi kesken ennen kun saavutan turran olon."

Minja-Tiina söi, kunnes nukahti. Aamulla hän tunsi häpeää ja itseinhoa ja päätti taas, että tänään en syö.

Ahminta on mielen sairaus, jota kuitenkin usein hoidetaan laihdutuskuureilla. Vuonna 1959 amerikkalainen psykiatri Albert Stungard julkaisi artikkelin, joka kertoi ylipainon taustoista. Se oli ensimmäinen kerta, kun tieteellisessä julkaisussa mainittiin binge eating eli ahminta.

Stungard oli havainnut, että yksi ylipainon syistä oli hillitön ruoan ahmiminen. Ihminen syö suuren määrän ruokaa "orgiastisella tavalla". Nykyisin tiedetään, että Stungardin kuvailema ilmiö on ahmintahäiriö (binge eating disorder, BED).

Ahmintahäiriö on siis mielen sairaus, jonka taustalla vaikuttavat esimerkiksi ahdistus ja tunteiden käsittelyn ongelmat. Ahminta on keino hallita vaikeita tunteita ja säädellä stressiä.

Yhdysvalloissa ahmiminen on yleisin syömishäiriö ja Suomessakin tavallisin niin sanotuista epätyypillisistä syömishäiriöistä.

Ahminnasta kärsivä ihminen voi ajatella, että hänen itsekurissaan on vikaa, koska hän ei voi hallita syömistään. Sitten aloitetaan tiukka laihdutuskuuri. Ei selvitetä ahmimisen syitä vaan aletaan rajoittaa syömistä, ja noidankehä on valmis.

On havaittu, että laihduttaminen on merkittävä syy ahmintahäiriön puhkeamiseen. Mitä enemmän ihminen rajoittaa syömistään, sitä todennäköisemmin se riistäytyy jossakin vaiheessa hallinnasta. Ahmintahäiriön taustalla ei siis aina ole psykologista kuormitusta, vaan raju laihduttaminen itsessään voi laukaista häiriön.

Alakouluikäisenä Minja-Tiina kävi lääkärintarkastuksessa, ja lääkäri huomautti ylipainosta. Hän antoi ohjeeksi hillitä syömistä. Minja-Tiina talletti sanat visusti muistiinsa. Jo siis varhain suhde syömiseen ja painoon alkoi kiertyä kuristavaan solmuun. Koulupäivän jälkeen hän alkoi katsoa televisiota ja ahmia samalla ikään kuin nollasi päivän kuormituksen ja pahan olon.

Husin Syömishäiriöyksikössä työskentelevä psykologi Katarina Meskanen sanoo ahmintahäiriön hoidosta:"Ensimmäinen askel on se, että pitää lopettaa kuuriluontoinen laihdutteleminen ja luopua vähitellen ruokaan liittyvistä jyrkistä säännöistä.- - - Niin kauan kun laihduttaa ja kieltää itseltään asioita, ajautuu ahmimaan. - - - Jos on aina ajatellut, että paino pysyy kurissa vain säännöillä ja kurittamisella, voi olla vaikea uskoa, että tiukoista säännöistä luopumalla suhde ruokaan alkaa normalisoitua."

Toinen tärkeä asia on säännöllisen ruokarytmin opetteleminen. Kun ei ole koko ajan nälkä, ruokaan liittyvä pakkoajattelu vähenee.  

Ihmiset saattavat ahmia myös tylsyyteen, kiireen aiheuttamaan stressiin tai ihmissuhdeahdistukseen. Joskus ongelmat ovat niin syvällä itsetunnossa, että ammattiapua tarvitaan. Kun löydetään syyt, löydetään myös keinot.

Minja-Tiinan paraneminen alkoi vasta, kun hän meni mukaan ahminnasta kärsivien vertaistukiryhmiin. Niissä hän oppi istumaan tunteittensa kanssa ja sanoittamaan niitä.

Hänen ahminnasta parantuminen ei käynyt hetkessä ja helposti. Hiljalleen sen tilalle alkoi tulla uusia asioita. Minja-Tiina löysi vertaistukiryhmistä uusia ystäviä, alkoi käydä työväenopiston kursseilla ja löysi mielenkiinnon kohteita, jotka eivät liity painoon tai ulkonäköön.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.9.2020, kuvat omat

Loppuiko rakkaus - vai mikä?

Mieheni ja minun parisuhteessa riidellään joskus railakkaasti - minullahan on taipumus jopa heitellä astioita seinään, vaikka annankin miehen ymmärtää, että tähtään häneen (heh ja hih...). Riita sovitaan nopeasti. On turvallista kiintymystä ja luottamusta selvittää myös ikävät asiat, vaikka sitten riitelemällä. Kunhan ne selvitetään. Suhteemme kuluessa rakastuminen on muuttunut kumppanuudeksi ja rakastamiseksi. En voisi kuvitella eläväni ilman miestäni.

Jos parisuhde ei ole pitkään aikaan tuntunut oikealta ja hyvältä, kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitä oikeasti toivoo itseltään ja toiselta. Kumppani voi sanoa, ettei hän tunne enää rakkautta. Mutta tunteen taustalla voikin esimerkiksi olla se, ettei toinen ole koskettanut häntä pitkään aikaan, tai että hän on joutunut hoitamaan yksin perheen talousasiat.

Jos riitojen juurisyyt eivät tule esiin, tilanne ei parane. On kuitenkin ehkä helpompi sanoa, ettei tunne rakkautta kuin selittää kaikkia niitä hetkiä, jolloin puoliso on loukannut tai ei ole toiminut oikein. Kohtaamattomuudesta voi seurata se, että toinen tai molemmat alkavat harkita eron mahdollisuutta.

                                 Tunteet vaihtelevat

Jokaisessa suhteessa on aikoja, jolloin tuntee, ettei mikään toimi. Negatiiviset tunteet eivät kerro heti siitä, että suhde on huono. Kannattaa muistaa, että tunteet ovat muuttuvia, niitä tulee ja menee.

On täysin tavallista, että joinakin aamuina kumppani ärsyttää tai joinakin on maailman ihanin ihminen tai jotakin siltä väliltä. Riidat kuuluvat elämään, eivätkä ne tarkoita, ettei toista rakastaisi. Se kertoo luottamuksesta toiseen, että on mahdollisuus sanoa kielteisiäkin asioita kumppanille ja että häntä ei tarvitse vain miellyttää.

On tietenkin myös todellisia syitä erota. Mutta jos eroajatukset tulevat usein mieleen, kannattaa myös pohtia, mistä kaikesta ne johtuvat. Liittyvätkö ne johonkin tiettyyn tapahtumaan? Mitkä hetket suhteessa on tunteitten laimenemisen takana? Seuraavaksi kannattaa kysyä itseltään, mitä haluaa suhteeltaan - ja elämältä ylipäätään.

On myös hyvä kysyä itseltään, johtuuko tyytymättömyys todella kumppanista vai itsestä. Esimerkiksi sairastuminen tai työttömäksi joutuminen vaikuttaa yhteiseen elämään, mutta suhteen lopettaminen ei korjaa ongelmaa. 

Rakkaus on elokuvissa ja viihteessä usein rakkautta isolla ärrällä. Viihde on voinut iskostaa meihin käsityksen ihmeellisestä sielunkumppanuudesta ja ruusunpunaisestakin elämästä.

Psykologi ja parisuhdeterapeutti Tony Dunderfeltin mukaan nykyään vaaditaan ennennäkemättömän paljon parisuhteelta, jotta osapuolet kokisivat sen toimivaksi. Haalistuneeseen parisuhteeseen ei enää jäädä pelkästään toimeentulon ja sosiaalisen aseman vuoksi. Kumppanin pitää olla paras ystävä ja suuri rakkaus, joka melkein heikottaa monen vuodenkin jälkeen.

Dunderfeltin mukaan rakkaus koostuu kolmesta rakkauden auringosta: läheisyydestä, seksuaalisuudesta ja vetovoimasta. Jos nämä osat ovat epätasapainossa, suhde kärsii.

Läheisyys on miellyttävää ja lämmintä yhteisoloa, johon kuuluu luottamus ja avoimuus. Toimivassa parisuhteessa kumppaneiden odotukset seksistä kohtaavat. Seksiä halutaan ainakin suunnilleen yhtä paljon, ja toiveista ja mieltymyksistä voidaan keskustella.

Vetovoima sisältää jännitteitä ja pitää suhteessa sen kuuluisan "kipinän". Yhteinen arki ei ole vain ihanaa pumpulia vaan myös riitoja ja erimielisyyksiä. Jos vetovoimaa ei ole tarpeeksi, suhde on lähinnä ystävyyttä. Jos vetovoimaa on sen sijaan liikaa, suhde voi olla pelkkää riitelyä.

Lähteet: Hyvä Terveys 8/2020, kuvat omat.