7 tapaa miten stressi oireilee kehossa

 

Minulla ei ole stressiä. Aikaisemmin työelämässä koin sitä joskus. Vatsa oli sekaisin, ja oli pääkipua. Unet eivät onneksi menneet. Muutenkin yleensä nukun hyvin kaikesta huolimatta. Surussa liikaakin. Lapsen kuolema on äärimmäinen tarumaperäinen stressihäiriö. Se ettei  minulla ollut työelämässä yleensä pahaa stressiä, perustui siihen, että suunnittelin päivän työt hyvin.

Stressistä puhutaan hyvin yleisluontoisesti arkielämän puhekielessä. Mitä tahansa ahdistusta ja elämäntuskaa saatetaan nimittää stressiksi. Stressin käsite voidaan myös määritellä lääketieteellisin perustein: stressi on sympaattisen hermojärjestelmän aktivaatiotila, joka valmistaa kehoa ja mieltä suoriutumaan vaativassa tilanteessa.

Seuraavaksi miten stressi oireilee kehossa.

1) Unettomuus ja heittelehtivät tunteet

Usein stressaantunut tulee lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja unihäiriöiden takia. Unettomuudesta voi seurata kasautuvia ongelmia, kuten ärtyneisyyttä ja masennusta.

Jos tunteiden ailahtelu ja unettomuus jatkuu viikkoja, se kannattaa ottaa vakavasti.

2) Päänsärky

Monilla tulee stressissä päänsärkyä. Monesti taustalla on hartia- ja niskalihasten kireys. Stressissä lihasjänteys lisääntyy vaistomaisesti. Jos ihminen ei rentouta jännitystilaa tietoisesti, seuraa lihasjumeja.

3) Hengitysvaikeudet

Sympaattisen hermoston aktivaatio kiihdyttää hengitystä. Vartalon lihasjännitys voi altistaa hengenahdistukselle, samoin kuin paniikkikohtaukset, joita uupumus toisinaan aiheuttaa. Etenkin astmaatikon oireita stressi pahentaa.

4) Sydäoireet

Stressissä helposti voi  kohota verenpaine. Pitkään jatkuessaan kova stressi saattaa vahingoittaa verisuonia ja altistaa näin muun muassa aivohalvaukselle.

Korkea syke on yksi stressireaktion välittömistä vaikutuksista. Kun illalla ja yöllä sydän tykyttää levossakin nopeasti, on hyvin mahdollista, että kyse on pitkittyneestä stressistä.

5) Mahahaava, ruokahaluttomuus tai sokeristen ja rasvaisten           ruokien himo.

Useiden ihmisten tärkein stressi-indikaattori on ärtyvä mahahaava. Stressaantunutta voi vaivata ruokahaluttomuus. Taistele tai pakene -tilassa elimistö pyrkii torjumaan uhkan ja pitää syömistä toissijaisena asiana. Usein myös hyvin väsyneenä ei jaksa kiinnittää huomiota ruokavalioon vaan syö nopeasti energiaa antavia sokereita ja rasvoja.

6) Suolistomikrobiston häiriintyminen

Stressillä on todennäköisesti jonkinlainen vaikutus suolistomikrobeihin. Tämä ei ole yllättävää, koska autonominen hermosto ja hormonit säätelevät ruoansulatuskanavan olosuhteita.

Tutkimukset stressin ja mikrobien vaikutuksesta toisiinsa  ovat vielä puutteellisia. Kuitenkin näyttää siltä, että pitkittyneessä stressissä ruoansulatus voi häiriintyä mitä moninaisimmilla tavoilla.

7) Seksuaalinen haluttomuus

Kun keho on hälytystilassa, lisääntymisvietti sysätään syrjään. Halukkuuden kannalta tärkeitä hormoneja ovat testosteroni ja muut androgeeniset hormonit. Stressi vähentää niiden määrää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.5.2021, kuvat omat

Omasta tahdosta selibaatissa

 

Helsingin Sanomat teki kyselyn selibaatista. Siihen vastasi yli 250 ihmistä. Yksi heistä oli Petteri. Kun hän oli parikymppinen, seksi tuntui olevan alati läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Seksikumppanien etsiminen ohjasi monen elämää.

Nyt Petteri on 33-vuotias ja viimeiset seitsemän vuotta hän on elänyt omasta tahdostaan selibaatissa. "  Kun olin päässyt pois ajatuksesta, että täytyy saada seksiä, ja kulttuurinen painolasti oli hävinnyt, en enää ajatellut sitä mitenkään erityisesti. Elämä ei ole ollut yhtään huonompaa", Petteri sanoo.

Ja jos sitten päätyi harrastamaan seksiä, öiden jälkeen oli usein likainen olo. Seksistä jäi tunne, että oli tehnyt jotain väärää.

Vaikein asia seksittömyydessä on ollut ystävien ja lähipiirin suhtautuminen. Usein ystävät ajattelevat, että selibaatti on jokin ohimenevä elämänvaihe, jolla on oltava jokin aikaisempien suhteiden traumoihin perustuva syy. Tai kaverit saattavat ajatella, että seksittömyys liittyy mielenterveyden ongelmiin tai seksuaalisen suuntautumisen liittyvään hämmennykseen.

Petterin mielestä elämä ilman seksiä on vapauttanut aikaa muuhun mielekkääseen toimintaan ja vähentänyt ahdistusta.

Yleensä seksi tuottaa mielihyvää, edistää terveyttä ja lujittaa intiimejä suhteita. Joskus se voi kuitenkin viedä voimavaroja. Vääristä syistä harrastettu seksi voi  tuntua kuormittavalta.

Selibaattiin saattavat johtaa sosiaaliset syyt, uskonnollinen vakaumus, aikaisemmat traumaattiset kokemukset, häpeä tai vain oma tahto.

Osa seksittömyydessä elävistä määrittelee itsensä aseksuaalisiksi. Aseksuaali kokee hyvin vähän tai ei ollenkaan vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan.

Joillakin selibaatin taustalla on jokin henkilökohtainen trauma. Se ei välttämättä liity seksiin, vaan voi koskea esimerkiksi kiinymysuhteeseen tai johonkin emotionaaliseen suhteeseen liittyvää kokemusta ja aiheuttaa häpeää.

Usein trauman seurauksena on niin jumissa, ettei edes uskalla haaveilla seksistä toisen kanssa, saati kokeilla sitä käytännössä. Tämän vuoksi ihminen saattaa vetäytyä selibaattiin suojellakseen itseään. Häpeä on voimakas tunne, joka saattaa lukita mielen ja kehon.

Suuri osa kyselyyn vastanneista olivat keski-iän ohittaneita ja eronneita. Kirjoituksissa toistui kokemus siitä, että seksi satunnaisten tyyppien kanssa tuntui pitkän liiton jälkeen merkityksettömältä.

Lähteet: helsingin Sanomat 29.7.2021, kuvat omat

Surutyöni 58.

 

Rakas Vera  tyttäremme kuoli tämän voden tammikuussa yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä kuolemalle. Patologi puhelinkeskuttelussa sanoi ehkä se on rytmihäiriö.

Tämä suru on nyt pimeää valoa, muistoja Verasta, lunta. Kuin talvipäivät. Yhä surun musta, julma koira hengittää minuun. Minussa asuu huuto. Se lepattaa vierelläni. Tunnen sen pohjan. Mikä vie syvälle, syvälle.

Ja minä päästän irti. Surusta ohenneena ja litteänä. Näin se vei minun kaikki voimat. Ahnas susi, joka katsoo minuun pedon silmillään. Minne voisin paeta tätä surua?  Kalliot kumisevat surussani. En kestä niiden ääntä. Pakenen.

Niin peto laukkaa jäljilläni. On pimeä valo. Tämä pimeä, joka minussa nukkuu ja on valveilla kuin haukka. Joka odottaa uutta suupalaa.

----

Minulla on ollut halvaannuttavan huono, tuskainen olo viime päivät. Kokeilin juoda viiniä suruuni. Se ei auttanut lainkaan. Pahensi vain surua. Joten en juo sitä enää. Ennen tätä olin juomatta vuoden. Silkasta uteliaisuudesta.

Vähän säikähdin, kun huomasin Apu Terveys lehdessä tämän seuraavan jutun. Toisaalta en pelkää enää mitään, koska pahin pelkoni on toteutunut.

"Kuristava stressi voi laukaista eteisvärinän.

Akuutti äärimmäinen stressi, kuten oman lapsen kuolema, voi suurentaa eteisvärinä rytmihäiriön riskiä. Ruotsalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3,9 miljoonan vanhemman rekisteritietoja.   

Lapsensa menettäneiden riski sairastua eteisvärinään oli 10-40 prosenttia suurempi kuin muilla.

Sairastumisvaara oli suurin viikon sisällä lapsen kuolemasta, jolloin eteisvärinää ilmeni lähes kolme kertaa muita useammin. Aiemmin lapsensa menettettäminen on liitetty sydäninfarkteihin, mielenterveysongelmiin ja ennenaikaisiin kuolemiin."

Minä en elä pelossa vaan surussa.

Surutyöni 57.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyyraportin valmistuminen kesti viisi kuukautta. Kuolinsyytä ei löydetty, paperihin kirjattiin "syy tuntematon". Patologi kuitenkin sanoi, että Vera ehkä kuoli kivuttomasti sydämen rytmihäiriöön.

Viime päivät ovat olleet todella tuskaisia taas. Ryömin kädet verillä tätä surua eteenpäin. Olen julmuuden keskipisteessä, ja puut ikkunani edessä kuihtuvat, kuihtuvat. Sade syövyttää tätä maisemaa. Linnut lepattavat taivaalla. Laulavatko ne vai kirkuvat tuskaansa?

Kuljen pimeässä tunnelissa. On hiostavaa, vesi tippuu niskaani ja päähäni, jotka ovat turrat. Kuihtuneet nekin.Sitten mustat hevoset, rautakaviot, polkevat, tallovat minut litteäksi maata vasten. Ryömin taas ja huudan sinua Vera.

Minä repeydyn tuulessa. Tummansininen tuuli. Riehuu sydämeen asti. Olen vereslihalla. Pitääkö minun tämä kaikki kestää. Musta noita kuiskuttaa korvaani mielettömyyksiä, jotka minun pitäisi tehdä, koska olen vielä hengissä. Silti syleilen vihantaa, vihreää vuorta. Ja lähden pois.

----

Tuntuu, että minä olen fyysisesti sairastanut hyvin paljon tämän surun aikana. Tälläista ei ole ollut vuosikymmeniin. Sain aivoverenkiertohäiriön, tiia-kohtauksia kahtena päivänä. Olin sairaalassa viisi päivää. Aivoverenkiertohäiriö johtui lääkärin mukaan surusta. Minä olen melkein samaa mieltä.

Sitten oli mahdollisiin vaihdevuosiin liittyvä hormonikorvaushoidon kokeilu, joka loppui lyhyeen, koska menin ylikerroksille, sekä hyvässä että pahassa. Tuskaa se oli. Kauhuakin. Gynekologin mielestä minulla ei ole vielä vaihdevuodet.

Nyt sitten muutama päivä taaksepäin olin sisätautilääkärin vastaanotolla. Sain todennäköisesti kutsun siksi, että aivoverenkiertohäiriön takia sairaalassa ollessa mitattiin myös kilpirauhasen arvot ja ne olivat korkealla.

Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta reilu kymmenen vuotta sitten ja sain siihen tyroksiinilääkityksen. Kun kilpirauhanen oli vajaatoiminnassa, lihoin reilu 10 kiloa ja olin  hyvin väsynyt.Ennen lääkäriä minun piti käydä verikokeessa ja kerätä virtsaa yksi vuorokausi. Kilpirahasarvot olivat edellen korkealla. Viitearvot ovat 11-22. Minun arvoni oli 27,5. Eli selvä ylitoiminta. Näin arvoni oli tullut vastakohtaiseksi alitoiminnan kanssa.

Lääkäri käski  vähentää tyroksiinilääkitystä. Hän sanoi muun muassa, että ylitoiminnasta voi tulla jopa kammiovärinä vai mikä se nyt onkaan. Olen kuukausien ajan ihmetellyt lepopulssiani, kun se on noin 80, mikä on minulle korkea lukema. Yleensä se on ollut noin 50.

Läkäri ihmetteli, ettei minulla ole muita oireita kuin tämä pulssi ja väsymys. Hän oli ihana, aivan kuin vanhan ajan lääkäri. Vaikka hän oli aikataulusta myöhässä, hän keskittyi vaivoihini täysin melkein tunnin ajan.

Aluksi lääkäri kysyi, mitä minulle kuuluu. Nykyisin harva lääkäri kysyy noin. Kerroin elämästäni ja surusta. Aloin itkeä. Sitten hän tutki minun rauhaseni ja vatsaa tutkimuspöydällä.

Kävimme yhdessä läpi labran tutkimustulokset. Hän selitti niitä seikkaperäisesti. Juttelimme sitten niitä näitä elämästä yleensä. Lopuksi sain ohjeet, miten syödä tyroksiinia jatkossa. Sairaanhoitaja varasi minulle ajan kontrolliverikokeisiin. Sain todella hienoa palvelua.

  

Hengityksellä mielenrauhaa

 

Minä olen tehnyt hengitysharjoituksia jo melko kauan. Syvähengitän ja teen hengityksen pidätysharjoituksia etenkin, jos olen ahdistunut tai paniikissa.Hengitysharjoituksia voi tehdä istuen, maaten tai vaikkapa kaupan kassajonossa seisten.

Oikeanlainen hengitys on tehokas tapa rauhoittaa ylikierroksilla käyvä keho ja mieli. Hengitys on portti kehon toimintoihin, joihin ei päästä muuten käsiksi.

Hengityksen vaikutuksen yllä on leijunut jonkinlainen idän mystiikan varjo. Nykyisin kuitenkin hengitystä tutkitaan länsimaisessakin lääketieteessä. Nykykäsityksen mukaan mieli, aivot ja keho ovat kokonaisuus. Ei ole erikseen aivoja, jotka käskyttäisivät kehoa, vaan viesti kulkee molempiin suuntiin.

Nenä on hengityksessä ykkönen ja suu varaventtiili.Suun kautta hengittäminen kuuluu hätätilaan, se on käytännöllinen, kun pitää saada ilma vaihtumaan hyvin nopeasti.

Nenässä hengitysilma lämpenee ja kostuu sopivaksi. Hengitys käy hitaammin nenän kautta kuin suun kautta uloshengittäessä.

Paniikkihäiriöinen haukkoo henkeä suun kautta automaattisesti. Asiantuntijat kehottavat opettelemaan nenähengitystä. Hapen haukkominen suun kautta voi johtaa myös hyperventilaatioon.

Hyvän hengitystekniikan kannalta tärkeä elin on pallea. Sisäänhengityksessä vatsan kuuluu pullistua. Pinnallinen rintakehällä hengittäminen taas voi aiheuttaa hyperventilaatio-oireita.

Hengitysharjoitusten rauhoittava vaikutus perustuu autonomiseen hermostoon. Tahdosta riippumaton eli autonominen hermosto säätelee kehon toimintoja, kuten verenpainetta ja sydämensykettä. 

Hengityksellä autonomiseen hermostoon voi vaikuttaa myös tietoisesti. Hengitys on yksi harvoista toiminnoista, joka on sekä autonomisen hermoston säätelemä että tahdonalainen.

Voimakkaalla sisäänhengityksellä voi herättää kehon keskittymään ja valpastumaan. Rauhoittumiseen auttaa rauhallinen uloshengitys, jännitysten puhaltaminen pois. Tutkimuksissa on havaittu, että uloshengityksen aika on sisäänhengitystä optimaalisempi oppimiselle.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.6.2021, kuvat omat  

Vaihdevuosioireistani tai mistä lienee oireista

 

Julkaisin lauantaina postauksen: Onko nämä vaihdevuodet? Tämä postaus on jatkoa sille.

Sain  soittoajan gynekologilta. Samalta jonka luona kävin jonkin aikaa sitten. Kerroin hänelle Estrena-hormonikorvausgeelistä: kauheasta olosta, uskomattomilla kierroksilla olosta, kauhusta, tuskasta, väsymyksestä. Gynekologi sanoi, että oireet johtuivat siitä, että minulla on vielä omaa estrogeenia, sen takia olo meni ylikierroksiin. Estrogeenia oli liikaa.

Gynekologi sanoi, että pitää lopettaa geelin käyttö. Olin lopettanut sen muutama päivä sitten noiden sivuoireiden takia. Hänen mielestään voin käyttää geeliä sitten, kun minulle tulee fyysiset vaihdevuosien oireet, muun muassa kuumat aallot. Jos ei tule, ei tarvitse käyttää geeliä koskaan. Gynekologi ei minusta huomioinut tarpeeksi psyykkisiä oireita, kuten väsymystä ja mielialanheittelyä. Onhan ihminen kokonaisuus.

Kysyin gynekologilta, että pitääkö paikkaansa se, että kasveissa voi olla estrogeenia. Vai onko se pelkkää huu haata. Gynekologi sanoi, että on olemassa kasviestrogeeneja. Minä syön esimerkiksi soijatuotteita paljon ja samoten juon joka päivä granaattiomena mehua, näissä pitäisi olla eniten kasviestrogeenia. Olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta. Ehkä myös tämän vuoksi minulla on estrogeenivarastoja. Tiedä häntä. Olen jo 56-vuotias. Silti gynekologi neuvoi käyttämään myös ehkäisyä. Minulle asetettiin hormonikierukka. Aikaisemmin söin minipillereitä, mutta en osannut syödä niitä säännöllisesti. Söin epäsäännoöllisesti. Unohtelin hajamielisenä ihmisenä.

Kysyin myös estrogeeniverikokeesta. Mutta gynekologi sanoi, että minä en sitä tarvitse, koska minulla on selvästi omaa estrogeenia. On turha mitata sitä. Minä olisin halunnut verikokeen. Mutta ei lähetettä. Ei sitten.

Kyllä  minun luulo vaihdevuosista on ollut yhtä sekoilua. Pari vuotta sitten terveyskeskuslääkäri sanoi, että minulla on matalahko estrogeenimäärä verikokeen perusteella. Hän sentään määräsi lähetteen verikokeisiin. Puoli vuotta sitten oma gynekologini sanoi, ettei ole vaihdevuodet. Nyt minulle vieras gynekologi sanoi, ettei ole vaihdevuodet, korkeintaan esivaihdevuodet, joista olen lukenut, että niissäkin voi olla pahat ja vaikeat oireet. Näillä mennään naisen elämää.

Nykyisin kiltteyttä aliarvostetaan

Piti ihan mieheltä kysyä, olenko kiltti. Hän sanoi, että kun olen saanut jonkin asian tai tekemisen mieleeni, olen kärsimätön, enkä kuuntele toisten mielipiteitä asiasta. Mutta mies sanoi, että olet sinä  kiltti, paitsi  joskus aamuäreänä. 

 

Perheelleni olen kyllä ollut aina kiltti, jopa liian kiltti ja lopulta uuvuttanut itseni pikkulapsiaikana.

Autan kyllä mielelläni ystäviä, jos ongelma on tärkeä. On parempi ratkoa sitä yhdessä. Mutta jos ongelma on aivan turha ja merkityksetön, sanon sen kauniisti, että ehkä voisit unohtaa asian, koska se ei ole mikään suuri ongelma.

Satuin lukemaan Hyvä terveys-lehdestä jutun kiltteydestä.  Lehden mukaan kiltteys ei ole kirosana. Kiltti ei ole yhtä kuin nössö. Kiltti luo hyvinvointia sekä itselleen että ympäristöön.

Kiltteydellä on nykyisin harmittavan huono maine. Sitä pidetään alistumisena muiden tahtoon. Niin paljon toisten auttamisena, että kiltin ihmisen minuus katoaa ja hän voi sairastua jopa uupumukseen. Kilttejä on helppo käyttää hyväksi. Kilteille nauretaan takana päin.

Kiltteys on alkanut merkitä passiivista mukautumista muiden tahtoon tai miellyttämistä siinä toivossa, että välttäisi konfliktin tai tulisi hylätyksi.

Aitoon myönteiseen kiltteyteen liittyy pyrkimys ajatella ja tehdä hyvää, halu auttaa muita ihmisiä ja valmius tehdä kompromisseja. Kiltti ihminen on yleensä empaattinen.  

On tietenkin ylikiltteyttä ja nöyristelevää asennetta. Kaikenkattava positiivisuus ei ole varmasti paras tapa käydä päin ongelmia ja selvitä vaikeista elämänkokemuksista.

Me olemme vain ihmisiä, meillä on puutteemme, eikä kukaan voi olla vain hyveellinen. Kiltteyden ei pidä olla taakka, joka kapeuttaa tunne-elämää. Ja myös kielteiset tunteet ovat oikeutettuja.

Myönteinen kiltteys on arvokasta sosiaalista pääomaa. Kilttejä pidetään hyvinä tyyppeinä, joiden kanssa muut mielellään ovat. Pyrkimys hyvään ja kiitollisuus aktivoivat meissä itsessämme hyvää oloa ja kohentaa mielialaa, ja tunnelman sovinnollinen ja tasapainoinen pohjavire luo psyykkistä hyvinvointia kaikille.

Lähteet: Hyvä terveys 6/21, kuvat omat