Rakas Vera tyttäremme kuoli tämän voden tammikuussa yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä kuolemalle. Patologi puhelinkeskuttelussa sanoi ehkä se on rytmihäiriö.
Tämä suru on nyt pimeää valoa, muistoja Verasta, lunta. Kuin talvipäivät. Yhä surun musta, julma koira hengittää minuun. Minussa asuu huuto. Se lepattaa vierelläni. Tunnen sen pohjan. Mikä vie syvälle, syvälle.
Ja minä päästän irti. Surusta ohenneena ja litteänä. Näin se vei minun kaikki voimat. Ahnas susi, joka katsoo minuun pedon silmillään. Minne voisin paeta tätä surua? Kalliot kumisevat surussani. En kestä niiden ääntä. Pakenen.
Niin peto laukkaa jäljilläni. On pimeä valo. Tämä pimeä, joka minussa nukkuu ja on valveilla kuin haukka. Joka odottaa uutta suupalaa.
----
Minulla on ollut halvaannuttavan huono, tuskainen olo viime päivät. Kokeilin juoda viiniä suruuni. Se ei auttanut lainkaan. Pahensi vain surua. Joten en juo sitä enää. Ennen tätä olin juomatta vuoden. Silkasta uteliaisuudesta.
Vähän säikähdin, kun huomasin Apu Terveys lehdessä tämän seuraavan jutun. Toisaalta en pelkää enää mitään, koska pahin pelkoni on toteutunut.
"Kuristava stressi voi laukaista eteisvärinän.
Akuutti äärimmäinen stressi, kuten oman lapsen kuolema, voi suurentaa eteisvärinä rytmihäiriön riskiä. Ruotsalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3,9 miljoonan vanhemman rekisteritietoja.
Lapsensa menettäneiden riski sairastua eteisvärinään oli 10-40 prosenttia suurempi kuin muilla.
Sairastumisvaara oli suurin viikon sisällä lapsen kuolemasta, jolloin eteisvärinää ilmeni lähes kolme kertaa muita useammin. Aiemmin lapsensa menettettäminen on liitetty sydäninfarkteihin, mielenterveysongelmiin ja ennenaikaisiin kuolemiin."
Minä en elä pelossa vaan surussa.
En ole aiemmin tiennyt lapsen kuoleman olevan noin valtava terveydellinen riski vanhemmalle.
VastaaPoistaSinä olet kohdannut jokaisen vanhemman pahimman pelon. Ei ihme, ettet tunne pelkoa enää.
Toivon, että tuskainen olosi hellittää. Hyvää yötä!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Tosiaan itsekin hämmästyin suuresti noista luvuista. Toisaalta ymmärrän hyvin, kun olen kokenut niin monta surun kirjoa ja fyysisiä sairauksia.Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!
VastaaPoistaOsaan kyllä kuvitella, että lapsen menettämine, mikä on pahinta mitä voi elämässä tapahtua, että siitä voisi seurata jopa hengenlähtö, murtuneen sydämen syndrooma, suruun menehtyminen. Tuskasi on niin käsinkosketeltavaa ja on kauheaa ja epäreilua, että joudut tällaista käydä läpi.
VastaaPoistaAlkoholia välillä nautin iloon, mutta suruun ja ahdistukseen en, koska tunteet pahenee siitä, saman sait huomata. Joten ei kannata vaikka saisi pienen hetken unohduksen. Möröt ja tuskat ovat vieläkin mustempia, kun on juonut.
Voimia Marja sinulle. <3
Kiitos Tiia kommentista.Havahduttavia nuo luvut. En tosiaan enää juo edes yhtenä iltana viiniä. Seuraavana päivänä tuska velloo todella kauheana. Iloon voi juoda, kuten sinäkin. Eikä silloinkaan kuin pari lasillista viiniä.
VastaaPoista