perjantai 27. elokuuta 2021

Surutyöni 63.

 


Minulla on nyt surussa vaikea kausi. Veraa on niin ikävä. Haluaisin halata häntä taas. Tuntea itseäni vasten Veran ja sanoa pieni Vera. Lepatan hermostuneena kuin perhonen silmien valossa, ennen kylmää ja kuolemaa. Kuolema. Kuolevat liljat valuttavat haudanmakeat tuoksunsa. Joutsenet tahriintuvat. Jo niiden huuto. Muistuttaa minua kuolemasta. Ei, ei tämä suru ole kaunis, kuultava, kaihoisa sävel tai ornamentti. Tämä on ruma. Sahalaita. Kirkuminen. Meteli. Myös.


Ihmiset kävelevät varpaisillaan. Pitävät kädestä kiinni, etteivät löisi. Tämä sukukunta on laitettu tuomiolle. Tuomio on inhimillinen suru. Mutta en jaksa sitä kantaa. Yksin, pimeässä.


Tuuli kulkee missä kulkee.

Sydän haavoittunut haukka. 

Olen odottanut kauan.

Lumi peittää silmäluomet.


En jaksa ottaa tiukasti myrskyn tukasta kiinni ja repiä itseäni ilmassa kokonaan auki. Se on mennyt maailma. Se on minusta pois.


Pellot kääriytyvät itseensä

muuttuvat hiljaisiksi

muuttuvat syksyksi.

Harmaita linnunsulkija ilmassa 

   harmaa ilma

    linnut poissa.


Sylvia Plath työnsi päänsä kaasu-uuniin ja pääsi pois. Kuinka ihailenkaan päättäväisyyttäsi, Sylvia.


Minä olen lukenut kaikki Virginia Woolfin romaanit. Kiltti, kiltti Marja, niin neuvottiin. Seuraanko häntä jokeen. Täytän takin taskuni kivillä, että varmasti kuolen. Haluan niin, Vera, olla sinun kanssasi. Mutta minun on jäätävä tänne.






15 kommenttia:

  1. Surussasi on nyt syksyn sävyt. Ajatuksin kanssasi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kirsti kommentistasi. Niin syksy on alkanut. Syksy on kesän jälkeen lempivuodenaikani.

    VastaaPoista
  3. Voimia! Älä anna periksi! Sinun pitää elää oma aikasi täällä, niin Verakin haluaisi. Siellä aika kuluu aivan toisin ja vuosikymmen täällä on silmänräpäys siellä. Kun- sitten joskus, pitkän ajan päästä- tapaatte jälleen, Veralle on kulunut vain pieni hetki. Hänelle olet ollut poissa vain hetken. Ja senkin ajan hän on katsellut Sinua ja kulkuasi täällä. Näin minä uskon. Halaus!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi NK. Lohdullinen tuo ajatus, että tuonpuoleisuudessa aika on erilainen. Pieni hetki siis Veralla odottaa jälleennäkemistä. Sinulla on ihana ja kaunis usko!

    VastaaPoista
  5. Ajatuksin lähetän voiman säteitä sinne suuntaan. Minä kipuilen 9.2. menehtynyttä pikkuveljeäni. Ehkä aavistan osan tuskastasi, mutten silti uskalla edes kuvitella mitä olisi menettää aikuisista lapsistani joku. Koetetaan jotenkin rämpiä nämä aallot lävitse. Halaukseni sinulle.

    VastaaPoista
  6. Voimia taas toivotan sinulle! Kirjoitat niin kauniisti. Onneksi lempivuodenaikasi alkaa lähestyä. Toivottavasti syksy olisi poutainen ja lämmin. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Voimia Marja rakas. <3 Kunpa suru voisi hetkeksi edes hellittää ja antaa rauhan tunteen. <3 Mutta en tiedä miten. Olet ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  8. Myötätunnon ajatuksia täältä. Me molemmat ajattelemme kuolemaa - sinä tyttäresi kautta ja minä mahdollisena ja ihan liian pikaisena päätöksenä tälle sairaudelleni ja elämälleni.

    Mitä kuolema sitten onkaan. Muuttaako ihminen siinä vaan olomuotoaan, ja onko se jotakin, mitä emme vaan elossa ollessamme ymmärrä?

    Näitä mietin, tajuten kuitenkin, että sen kuitenkin jossakin vaiheessa jokainen tulemme kohtaamaan. Kuoleman.

    Pelottavaahan se on. Toisen kuolema herättää se oman kuolemanpelon. Minäkin ryven tässä tunteessa, mutta sitten muistan taas, kuinka paljon kaipaaamaan jääneet läheiset kärsivät.

    Ole kuitenkin armollinen itsellesi. Anna aikaa.

    Hyvin lattealta kuulostavia neuvoja, tiedän.

    Lämmin halaus sinulle.



    VastaaPoista
  9. Kiitos Dzinni viisaita ajatuksista. Ei ne mitään latteuksia olleet. Kuoleman edessä voi tuntea kauhua. Minä ainakin tunnen. Ihmisen hauta on jumalten kehto. Kiitos halauksesta. Samoin sinulle halaus ja voimia!

    VastaaPoista
  10. Lämpimät halaukset Sinulle 🧡

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!