Elämää maalla 98.

 

Viime viikolla kerroin autolla kaahaamisestani ja ojaan ajosta ja sain aika pistäviä kommentteja. Ne olivat aivan oikeassa. Minä kadun.

Mutta myös puolustan itseäni. Täällä meidän kylällä on vain yksi lapsiperhe. Lapset menevät ja tulevat taksilla keskustan kouluun. Naapurissa on maanviljelijä, jonka lapset ovat aikuisia. Muuten täällä asuu vanhuksia ja osa taloista on tyhjillään. 

Talvella ei ole tullut yhtään kävelijää tai pyöräilijää vastaan. Kesällä en kaahaa, koska täällä on paljon mökkiläisiä, ja liikenne on vilkkaampaa. Vastaan saataa tulla pyöräilijöitä tai käveljöitä.

Niin, en saisi talvellakaan kaahailla.Mies antoi minulle muutaman viikon ajokiellon. Kuljen hänen kyydissään kuntosalille ja kaupoille. Miehellä on aika joustavat työajat.

Tein ex temporee raparperipiirakan, koska yritämme tyhjentää toista pakastinta. Raparperpalat vievät paljon tilaa. Ei ollut voita, mitä yleensä käytän leivontaan. Margariinia oli vähän, joten lisäsin taikinan alkuun rypsiöljyä. Makeutuksena käytin steviaa. Yksi muna. Ihme kumma seos vaahtoutui.  Jauhoja näppituntumalla. Piirakan päälle laitoin kermaviiliä ja mantelilastuja.

Piirakkavuoan voitelin rypsiöljyllä. Piirakka onnistui ja maistuu hyvältä - ja on melkein terveellinen valkoisia vehnäjauhoja lukuunottamatta. Teen sitä vielä joku kerta uudestaan.

Kuvasta näkyy, että piirakka maistuu. Etenkin miehelle. Hän tykkää makeasta. Minä en oikeastaan. Mutta minulla on yksi herkkupäivä kuukaudessa, jolloin syön jäätelöä, sipsejä ja salmiakkia.

Reissumimmejäkin (reissumiehiä) leivoin hapanjuurella tiistaina. Sunnuntaina leivoin kreikkalaista maalaisleipää. Mies tykkää erityisesti reissumimmeistä, joten alan leipoa niitä useammin.

Minulle tuli virtsarakontulehdus. Pissaaminen on vaikeaa ja pelkään, että minulle laitetaan taas katetri, jos pissaaminen loppuu kokonaan ja saan virtsaummen. Voi hemmetti, en haluaisi sitä uudestaan. Olen pissannut normaalisti kesästä lähtien, kun vatsan läpi laitettu katetri poistettiin. Viimeksi siis virtsaumpi kesti melkein viisi kuukautta.

En voisi käydä kuntosalilla, jos minulla olisi katetri. Ja olen nyt todella innostunut kuntosalista. Nautin, kun saan melkein rääkätä itseäni. Huomaan, että käsiin ja jalkoihinkin on tullut voimaa, jota tarvitsen vanhuudessa.

Kille-kissamme on 17-vuotias. Hän nukkuu paljon. Syö paljon. Mutta murehdin jo valmiiksi, jos hänen elinvoimansa uupuu. Olen miettinyt, että ostaisimme Killen jälkeen koiran ja kissan pennun. Jos olisi koira, pitäisi kävellä enemmän, ja pitää hyvin huolta koirasta. Samoin kissasta.

Blogikaverini kirjoitti toisen naisen kanssa kirjan Vitun vaihdevuodet. Olen todella onnellinen, että minun vaihdevuosioireet olivat niin helppoja - yksi kuuma-aalto ja kuukauden hikoileminen yöllä -  jotakin hyvää terveydessäni.

Olen ollut alakuloinen ojaan ajosta ja virtsaputkentulehduksestani. Miksi minulla on niin paljon vastoinkäymisiä? Ei pitäisi niristä sairaudestani,koska muilla voi olla paljon vakavampia sairauksia.

Miehen isä kuoli maanantaina. Pidin hänestä todella paljon. Hän oli monipuolinen mies ja hauska leskimies. Soitti huilua ja kirjoitti runoja harrastuksinaan. Hän oli 83-vuotias Alzheimer-potilas. Olen ajatellut häntä paljon. Ja suru hänestä nostaa pintaan myös tyttäreni kuoleman.